Levät

Levät ovat alkeellisia eliöitä, jotka tuottavat kasvien tavoin yhteyttäessään happea. Leviä on kaikenlaisissa vesissä: järvissä, joissa, meressä ja kosteilla pinnoilla, mutta myös maassa, lumessa sekä jäässä. Eksoottisissa ympäristöissä, kuten kuumissa hiekkaerämaissa, kivenhalkeamissa, valottomissa hautakammioissa ja jopa kuumissa lähteissä tavataan sinileviä.

Eliökunnan jako

Leviä on monenlaisia

Leviin kuuluu paitsi yksisoluisia, rakenteeltaan yksinkertaisia mikroleviä, myös monisoluisia makroleviä. Kehittyneimmilläkään monisoluisilla levillä ei ole, kuten varsinaisilla kasveilla, johtosolukkoa, juuria, varsia tai lehtiä. Leviä kutsutaankin sekovartisiksi. Makrolevien sekovarsi voi olla levymäinen tai rihmamainen. Ne voivat muodostaa myös pensasmaisia tai putkimaisia muotoja, joista suurimmat kasvavat merien rannoilla.

Levät ovat perustuottajia (autotrofeja), jotka tarvitsevat auringon valoa yhteyttääkseen hiilidioksidista, vedestä ja epäorgaanisista suoloista orgaanista ainetta, jolloin ne samalla tuottavat happea. Valo onkin suurimmalle osalle leviä elintärkeää. Osa levistä on kuitenkin sopeutunut elämään hyvinkin vähäisessä valossa.

Kaikki levät eivät ole pysyvästi perustuottajia, sillä monissa planktonlevien ryhmissä tavataan ns. miksotrofeja, jotka kykenevät siirtymään autotrofiasta heterotrofiaan olosuhteiden mukaan.

Monet planktonleviä muistuttavat värittömät heterotrofiset (toisenvaraiset) siimaeliöt voivat käyttää ravinnokseen mm. bakteereita, ja ne ovat siten riippumattomia auringonvalosta. Niillä ei ole soluissaan yhteyttämiseen tarvittavia värihiukkasia.