Vesistöjen käyttökelpoisuusluokitus
|
Käyttökelpoisuusluokitus kuvaa vesistöjen keskimääräistä veden laatua sekä soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavedeksi ja virkistyskäyttöön. Luokka määräytyy vesistön luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutusten perusteella.
Luokittelussa käytetään useita vedenlaatua kuvaavia muuttujia, joita ovat rehevyys (ravinteiden ja levien määrä), humuksen ja hapen pitoisuudet, sameus ja näkösyvyys, hygieeninen laatu, levähaitat sekä myrkyllisten aineiden esiintyminen.
Luokitus antaa yleiskuvan Pohjois-Pohjanmaan merkittävimpien vesistöjen keskimääräisestä veden laadusta.
|
 |
EY:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon myötä vesistöjen luokittelu on muuttumassa. Jatkossa vesistöjen tilaa arvioidaan nykyistä enemmän biologisesta näkökulmasta, mutta myös muutokset veden laadussa, jokien ja järvien rakenteessa sekä veden virtaamassa huomioidaan. Lisätietoa ekologisesta luokituksesta löytyy verkkopalvelun kohdasta Pintavedet > Ekologinen ja kemiallinen tila Luokituksen tulokset Pohjois-Pohjanmaalla
Järviä luokiteltiin Pohjois-Pohjanmaalla 265 kpl. Jokiuomaa luokiteltiin runsaat 3 200 km. Luokiteltujen järvien yhteisala on noin 70 % maakunnan koko järvipinta-alasta. Luokittelematta jää runsaasti alle yhden neliökilometrin kokoisia järviä ja pieniä jokiuomia.
Luokitus perustuu pääosin vuosina 2000–2003 kerättyyn vedenlaatuaineistoon. Luokituksessa on käytetty tietoja noin 430 sisävesissä ja merialueella sijaitsevalta havaintopaikalta.
Maakunnan etelä- ja länsiosat
Aluetta luonnehtivat joet, järviä on vähän. Turvekerrostumat kattavat laajoilla alueilla yli kolmanneksen maapinta-alasta ja vesistöille on tunnusomaista suuri humuspitoisuus. Maankäytössä painottuu maatalousmaiden huomattava osuus.
Kalajoen, Pyhäjoen, Siikajoen ja Temmesjoen alueilla joet ovat hyvin runsasravinteisia ja niiden veden laatu vaihtelee yleensä tyydyttävästä välttävään. Alueen suurimman järven, Pyhäjärven veden laatu vaihettuu erinomaisesta tyydyttävään Pyhäselältä Junttiselälle siirryttäessä. Siikajoen latvaosalla sijaitsevan Iso Lamujärven veden laatu on hyvä.
Oulujoen ja Iijoen veden laatu on hyvä ja Kuivajoen tyydyttävä. Kiiminkijoessa veden laatu vaihettuu hyvästä tyydyttävään joen latvaosilta alajuoksulle siirryttäessä. Iijoen sivu-uomista Siuruanjoen veden laatu on tyydyttävä. Sen sijaan Koillismaalle ja Kainuuseen ulottuvien Livojoen, Kostonjoen ja Korpijoen veden laatu on hyvä.
Koillismaa
Pohjois-Pohjanmaan järviaitta on Koillismaalla sekä järvien lukumäärän että pinta-alan perusteella. Kuusamossa ja Taivalkoskella vesistöt ovat yleensä selvästi kirkasvetisempiä ja vähäravinteisempia kuin Perämeren rannikkoalueilla.
Veden laadultaan erinomaisia järviä ovat mm. Kitkajärvet, Muojärvi, Kiitämä, Kirpistö, Suininginjärvi, Joukamojärvi ja Vanttajajärvi. Kuusamojärvessä veden laatu vaihettuu itä-länsi -suunnassa hyvästä erinomaiseen. Iijoen vesistön latvajärvissä, Kostonjärvessä, Iijärvessä, Naamankajärvessä, Kerojärvissä, Irnijärvessä ja Puhosjärvessä veden laatu on hyvä. Tyräjärven ja Penikkajärven veden laatu on tyydyttävä ja Torankijärven välttävä. Oulankajoen ja Kitkajoen veden laatu on erinomainen, Kuusinkijoen hyvä.
Perämeri
Perämeri on omaleimainen merialue, joka muistuttaa monilta osin järveä. Humuspitoiset jokivedet, alhainen suolapitoisuus, mataluus ja pitkä jääpeitteinen kausi ovat Perämerelle tyypillisiä piirteitä.
Merialueella veden laatu vaihtelee välttävästä erinomaiseen. Rehevöitymisongelmia ilmenee lähinnä rannikon läheisyydessä, jokisuistoissa, matalissa ja vedenvaihtuvuudeltaan rajoittuneissa lahdissa sekä suurimpien kaupunkien edustoilla. Perämeren ulappa-alueilla ei ole havaittu samankaltaisia rehevöitymisongelmia kuin varsinaisella Itämerellä.
Luokittelussa painotettiin heinä-elokuulta mitattuja a-klorofyllituloksia, koska näin pyrittiin välttämään piilevien alkukesällä aiheuttaman klorofylliarvojen kohoamisen vaikutus tuloksiin. Samoin meneteltiin edellisessä vuosien 1994–1997 luokittelussa. Käyttökelpoisuusluokkien osuudet
Taulukko. Käyttökelpoisuusluokkien osuudet Pohjois-Pohjanmaalla v. 2000–2003 (järvet: %-osuus luokitellusta järvipinta-alasta, joet: %-osuus luokitellusta jokipituudesta).
| Luokka |
Järvet (%) |
Joet (%) |
| Erinomainen |
41 |
2 |
| Hyvä |
33,5 |
28 |
| Tyydyttävä |
11 |
29,5 |
| Välttävä |
14 |
40 |
| Huono |
0,5 |
0,5 |
Muutokset edelliseen luokitukseen verrattuna
Edellinen käyttökelpoisuusluokitus on vuosilta 1994–1997.
Järvet
Järvien luokkaosuuksissa ei tapahtunut kovin merkittävää muutosta edelliseen, vuosien 1994–1997 luokitukseen verrattuna. Erinomaiseen tai hyvään luokkaan kuului nyt yhteensä 74,5 % luokitellusta järvialasta, kun vastaava osuus oli edellisessä luokituksessa 76 %. Veden laadultaan erinomaisten järvien osuus kasvoi jonkin verran, kun Kuusamojärven itäosa (17 km2) ja Suininkijärvi (21 km2) arvioitiin nyt erinomaisiksi. Tyydyttävän luokan osuus säilyi 11 %:ssa. Veden laadultaan välttävien järvien osuus oli nyt 14 % ja edellisessä luokittelussa 13 %. Käyttökelpoisuudeltaan huonoksi arvioitiin vain 0,5 % luokitellusta järvialasta.
Joet
Järvien tavoin myös jokien luokkaosuuksissa muutokset olivat melko vähäisiä. Erinomaiseen tai hyvään luokkaan kuului nyt 30 % luokitellusta jokipituudesta, kun vastaava osuus oli edellisessä luokituksessa 31 %. Myös tyydyttävän luokan osuus säilyi 30 %:n tuntumassa. Välttävän luokan osuus oli nyt 40 % ja edellisessä luokittelussa 35 %. Muhosjoen keski- ja yläosa sekä Sanginjoki latvaosiltaan arvioitiin nyt välttäviksi. Molemmat ovat Oulujoen sivu-uomia. Käyttökelpoisuudeltaan huonoksi arvioitiin vain 0,5 % luokitellusta jokipituudesta.
Merialue
Merialueen luokituksessa ainoa muutos 1990-luvun puolivälin tilanteeseen verrattuna on Oulun edusta, joka arvioitiin vuosien 2000-2003 tietojen perustella veden laadultaan tyydyttäväksi aikaisempaa laajemmalta alueelta.
Oulun edustalla tyydyttäväksi luokiteltu alue kattaa Oulunselän ja ulottuu Virpiniemen edustalle, Hietakarin ja Kotakarin saarten tienoille ja Hailuodon Santosen itäpäähän. Tyydyttäväksi luokiteltiin myös Kempeleenlahti, Luodonselkä ja Hailuodon Ojakylänlahti. Tyydyttäväksi luokiteltu alue ulottuu etelässä myös Siikajoen edustalle. Liminganlahden perukka luokiteltiin välttäväksi ja Lumijoenselkä tyydyttäväksi.
Oulun edustalla käytettävissä oli 14 havaintopaikkaa, joista oli a-klorofyllin tietoja molemmilta luokitusjakoilta. Keskimääräiset heinä-elokuun klorofyllipitoisuudet olivat vuosina 2000–2003 kaikilla havaintopaikoilla korkeampia verrattuna edelliseen 1990-luvun puolivälin luokitusjaksoon. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa sen sijaan ei ollut eroa edellisen luokituksen tuloksiin verrattuna. Esimerkiksi Hailuodon intensiiviasemalla kokonaisfosforin pitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa, mutta a-klorofylli on samanaikaisesti vähitellen kohonnut.
Vaikka lievästi rehevöitynyt alue on nyt arvioitu aikaisempaa laajemmaksi, ei Oulun edustan merialueen veden laadussa ole kuitenkaan tapahtunut kovin huomattavia muutoksia kuluneen 10 vuoden aikana. Oulun edusta on matalaa vesialuetta, jossa jokivesien vaikutus vedenlaatuun on varsin suuri.
Raahen edustan merialue luokiteltiin veden laadultaan tyydyttäväksi, kuten 1990-luvun puolivälissäkin. Tyydyttävän veden laadun vyöhyke ulottuu Raahen edustalla noin kolmen kilometrin etäisyydelle rannikosta Maapauhan ja Ulkopauhan saarten itäpuolelle.
|