Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
Julkaisu/esite
28.4.2005 (Julkaistu)
Suomen ympäristökeskus
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Tulostusversio
Jaa
www.ymparisto.fi > Palvelut ja tuotteet > Julkaisut > Suomen ympäristö > Suomen ympäristö -sa... > SY751 Suomen vesistöjen jääolot
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

SY751 Suomen vesistöjen jääolot

Johanna Korhonen, 2005

Suomen ympäristö -sarja 751, Luonto- ja luonnonvarat 145 s.
URN:ISBN: 9521119543. ISBN 952-11-1955-1 (PDF).
Julkaisu on saatavissa myös painettuna ISBN 952-11-1954-3 (nid.).

Tiivistelmä

Työssä on analysoitu Suomen ympäristökeskuksen jäähavaintosarjoja. Analyysissä on mukana lähes 90 jäätymis- ja jäänlähtöpaikkaa ja yli 30 jäänpaksuuspaikkaa. Pisin jäänlähtölähtösarja on Tornionjoelta keväästä 1693 lähtien. Kallavedeltä, Näsijärveltä ja Oulujärveltä jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vähintään 1800-luvun puolivälistä asti. Yhteensä parilta kymmeneltä paikalta havaintoja on 1800-luvun lopusta lähtien. Pisimmät jäänpaksuuden havaintosarjat ovat 1910-luvulta, mutta useimmat sarjat alkavat vasta 1960-luvun alusta. Lähes kaikki pisimmät jäähavaintosarjat ovat maan etelä- ja keskiosasta, Pohjois-Lapista ei ole olemassa kovinkaan pitkiä sarjoja. Työssä on esitelty myös havaintopaikkojen ominaispiirteitä sekä tarkasteltu edustavuutta ja sarjojen luotettavuutta.

Julkaisussa on esitetty tilastotietoja Suomen jääoloista taulukoiden, karttojen ja kuvaajien avulla. Vertailujaksoksi on valittu 1961-2000 ja lisäksi kullekin paikalle pisin mahdollinen jakso vuoteen 2002 saakka. Erilaisten tilastojen ja aikasarjojen lisäksi työssä esitellään jään fysiikkaa ja tarkastellaan maantieteellisten tekijöiden, sääolojen sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia jääpeitteeseen.

Analyysi osoittaa selvästi, että jäänlähtö on aikaistunut Suomessa tilastollisesti merkitsevästi 1800-luvun lopulta nykypäivään. Pisimmillä sarjoilla myös jäätyminen on myöhästynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt. Useimmilla 1900-luvulla alkaneilla sarjoilla trendit eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Jään maksimipaksuuksille oli havaittavissa sekä laskevia että kasvavia trendejä. Trendit olivat tilastollisesti merkitseviä noin puolella havaintopaikoista. Laskevat trendit löytyivät maan eteläosasta, kasvavat maan keski- ja pohjoisosasta.

Lisätietoja

Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus,
puh. (09) 403 000, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

 

 
Muualla palvelussamme
© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot