Hiekkarannat

Ominaispiirteet

	Hiekkarannat ovat erikoisia kasvupaikkoja ja elinympäristöjä. © Anne Raunio.

Suojellut luonnontilaiset hiekkarannat ovat laajoja. Rannikolla ne ovat vähintään 10 metriä leveitä ja 50 metriä pitkiä; järvien ja jokien rannoilla vähintään 5 metriä leveitä ja 50 metriä pitkiä.

Rannoilla kasvaa hiekkarannan kasvillisuutta. Maa-aines on hiekkaa tai hietaa. Ranta on luonnontilainen, jos sitä ei ole muutettu rakentaen, täyttäen tai tasoittaen.

Missä ja kuinka paljon?

Hiekkarantoja on runsaasti harjualueilla ja hiekkadyynien yhteydessä. Hankoniemi, Suomenlahden harjusaaret, Yyteri, Kalajoki, Siikajoki ja Hailuoto ovat rannikkojen hiekkarantojen keskittymiä. Sisämaassa hiekkarantoja on Oulujärven rannoilla, Salpausselkien alueella, Järvi-Suomessa, reittivesien ja Pohjois-Suomessa suurten jokien varsilla. Eniten hiekkarantoja on kirkasvetisten vähäravinteisten järvien rannoilla ja vähiten rehevien järvien rannoilla.

Rantalomailuun liittyvä rakentaminen on hävittänyt hiekkarantojen kasvillisuutta. Puutarhoista levittäytyvät kurttulehtiruusut ovat syrjäyttäneet hiekkarannan kasvillisuutta. Myös roskaantuminen ja rehevöityminen huonontavat hiekkarantojen luonnontilaa.

Eliöstö

	Merinätkelmää ja suola-arhoa. © Anne Raunio.

Hiekkarannat ovat erikoisia kasvupaikkoja ja elinympäristöjä. Ne ovat valoisia ja tuulisia. Hiekka liikkuu, ja siinä on vähän ravinteita. Vedenkorkeus vaihtelee rannalla, ja kasvit joutuvat kestämään kuivuutta. Rannikolla osa kasvilajeista on sopeutunut suolaisuuteen. Aallot ja jää nostavat rannoille eloperäistä ainesta, jolloin voi syntyä rehevämpiä kasvillisuuslaikkuja.

Luonnonsuojelullisesti arvokasta on rantojen koko eliöyhteisö, ei pelkästään niiden kasvillisuus. Hiekan kätköissä asustaa monia selkärangattomia eläimiä. Hiekkarannan kasvillisuus on kymmenien eri lajien elinympäristöä. Rannoilla pesiviä ja ruokailevia lintuja ovat esimerkiksi lapinsirri, tylli, meriharakka, västäräkki ja pikkutiira.

Mitä saa tehdä

Kurttulehtiruusun voi repiä pois, jos se uhkaa vallata suojellun hiekkarannan.

Suojellulla hiekkarannalla voi liikkua ja oleskella vapaasti. Liikkumisrajoitusta edellyttävät kohteet osoitetaan tarvittaessa erikseen. Joissain tapauksissa kulutus voi ylläpitää hiekkarannan avoimuutta ja olla elintärkeää eräille kasvilajeille.

Mitä ei saa tehdä

Suojellun hiekkarannan alueella rakentaminen, maa-ainesten otto, täyttäminen ja tasoittaminen on kiellettyä. Kasvillisuuden heikentäminen ja poistaminen ei myöskään ole luvallista lukuun ottamatta kurttulehtiruusua.