Pintavedet

Paljon pintaa mutta vähän vettä

Suomessa on valtavasti vesipintaa: 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä ja lampea sekä yhteensä 25 000 kilometriä jokia. Lähes kymmenesosa maamme pinta-alasta on veden peitossa. Lisäksi meri reunustaa meitä kahdelta ilmansuunnalta. Saaret mukaan luettuna se muodostaa noin 46 000 kilometrin pituisen rantaviivan.

Vaikka veden pintaa on paljon, vettä on melko vähän. Suomen järvet sisältävät yhteensä vain noin 235 kuutiokilometriä vettä. Saman verran virtaa maailman suurimmassa joessa, Amazonissa, runsaan kahden viikon aikana. Laatokasta kaikki järvemme riittäisivät täyttämään vain vajaan kolmanneksen. Vesistömme ovat matalia, koska jääkaudet ovat kuluttaneet kallioperämme tasaiseksi.

Matalat järvet ovat herkkiä likaantumaan

Mataluudesta seuraa, että vesistömme ovat herkkiä likaantumaan. Pienikin määrä ravinteita, hapanta laskeumaa tai muita haitallisia aineita riittää vaikuttamaan vesiekosysteemin toimintaan silloin, kun vettä on vähän.

Sisävesien kautta haitta-aineita päätyy myös meriin. Lähes koko Suomi kuuluu Itämeren valuma-alueeseen. Vain pohjoisimmasta Lapista ja itäisimmältä Koillismaalta vedet virtaavat muualle: Barentsinmereen ja Vienanmereen.

Myös Itämeri on matala ja siten herkkä likaantumiselle. Itämereen kohdistuva kuormitus on lisäksi poikkeuksellisen suurta. Suomalaisten ohella Itämeren valuma-alueella asuu noin 80 miljoonaa ihmistä.

Kuormitus on alentunut - muttei tarpeeksi

Haitallisten aineiden päästöt pintavesiin ovat Suomessa alentuneet merkittävästi sitten pahimpien vuosien. Silti monien järvien ja etenkin Itämeren tilassa löytyy edelleen parantamisen varaa. Ongelmana on erityisesti hajakuormitus, joka aiheuttaa rehevöitymistä ja levähaittoja.

Itämeren osalta kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, sillä suurin osa kuormituksesta tulee muualta kuin Suomen alueelta. Merkittävä ympäristöriski sisältyy Itämerellä jatkuvasti lisääntyviin öljy- ja kemikaalikuljetuksiin.