Vesitilanne Etelä-Savossa helmikuun lopulla 2006

Viime vuoden sateet

Vuonna 2005 satoi Saimaan eli Vuoksen valuma-alueella  643 mm, 130 mm vähemmän kuin vuonna 2004, enemmän kuin sadan vuoden keskiarvo, mutta vähemmän kuin kahden viime vuosikymmenen  keskiarvot.

Elokuussa satoi paljon, mutta alkusyksy oli vähäsateinen. Loka-joulukuussa satoi yli keskiarvojen. Maakunnan länsiosissa, Mäntyharjun reitin alueella satoi 664 mm. Tällä alueella toukokuun ja kesäkuukausien sateet  ylittivät keskiarvot. Vuoksen alueen tapaan myös täällä alkusyksy oli kuiva ja loppusyksy-alkutalvi olivat keskimääräistä sateisemmat.

Talven lumet

Talven aikana kertyneen lumen vesiarvo määrää pääosin kevättulvan suuruuden ja tätä kautta alkukesän veden korkeuden tasot.

Tammikuussa satoi Vuoksen alueella lunta vedeksi muutettuna hieman yli keskiarvon, mutta sen jälkeiset havainnot kertovat keskiarvoa pienemmistä lumimääristä. Mäntyharjun reitillä tilanne on hyvin samanlainen, joskin lumimäärät ovat täällä vieläkin selvemmin keskiarvon alapuolella, eivätkä tiedot helmikuun viimeisiltä päiviltä näytä tilannetta muuttavan. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että kevättulvan suuruus kokonaisuutena jää keskiarvojen alapuolelle, mutta maaliskuussa satavan lumen määrä voi vielä muuttaa tilannetta huomattavasti.

Seuraavissa kuvissa on esitetty lumen vesiarvojen keskimääräinen kehitys ja tämän vuoden tilanne tämän kuun 16. päivään mennessä.

Järvien vedenkorkeudet

Seuraavassa kuvassa on esitetty jatkuvasti havaittavien järvien nykyisten vedenkorkeuksien poikkeamat senttimetreinä ajankohdan keskiarvosta sekä (suluissa) viimevuotisesta vastaavan ajan veden korkeudesta. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että on parempi puhua keskiarvosta kuin normaalista korkeudesta, koska luonnossa kaikki tilanteet ovat sinänsä yhtä normaaleja. Meillä ihmisillä on taipumus järjestää tietojamme esim. laskemalla keskiarvoja tai muilla tilastomenetelmillä, mutta laskeminen ei tee keskiarvoa yhtään luonnossa havaittua normaalimmaksi.

Kuvasta havaitaan, että vedenkorkeudet ovat keskiarvon alapuolella. ja viimevuotisten havaintojen alapuolella.

Tietoja kartan järvien ominaisuuksista

Synsiä on pienehkön valuma-alueen keskivaiheilla sijaitseva Puulaan  laskeva, valuma-alueen kokoon nähden melko suuri järvi. 
Kyyvesi on yli 1000 km2:n valuma-alueen suuri, alin allas, jonka pinta-ala on n. 10 % valuma-alueesta.
Puula, jonka pinta-ala  332 km2, on Kissakosken padolla säännöstelty suurjärvi.
Vahvajärvi, pinta-ala 14 km2, on allas, johon Puulan vedet purkautuvat ja jossa virtaaman vaihtelut voivat aiheuttaa  suurehkoja vedenkorkeusvaihteluja.
Pyhävesi on vesistöalueensa alin allas, jonka luusuassa on pohjapato.
Maavesi on melko suuren valuma-alueen säännöstelty järvi, mikä saa sen käyttäytymään jossain määrin luonnontilaisista vesistöistä poiketen
Myllylampi on Lohnajärven ja Kuhajärven välinen lampi. Sen  pieni tilavuus ja siihen nähden suurehko virtaama voivat mittauspaikalla saada aikaan isojakin vaihteluja eri vuosina.
Suurijärvi on pieneen valuma-alueeseensa verrattuna suurikokoinen järvi, jossa pinnankorkeuteen vaikuttavat tekijät näkyvät nopeasti, mutta toisaalta vaimentuvat muihin vesistöihin verrattaessa, koska järvi itse muodostaa suuren osan koko valuma-alueesta.
Ylä- Enonvesi on kalanviljelyn tarpeisiin säännöstelty, vesistöalueensa alin allas.
Kermajärvi on Kallaveden vesien itäisen haaran ja  säännöstellyn Juojärven reitin vedet vastaanottava suuri allas Saimaan yläpuolella.
Haukivesi on Savonlinnan salmien padotuksen vuoksi useimmissa tilanteissa hieman alapuolisia  Saimaan osia ylempänä oleva Iso-Saimaan allas. Havaintojaksoajan pituus Haukivedellä on myös lyhyempi kuin Savonlinnan alapuolisella Saimaalla

Jäätilanne

Jäätilanne, joka oli alkutalvesta huono varsinkin isommilla vesillä, parani tammikuun pakkasien seurauksena niin, että nyt ollaan mittausjärvillä lähellä ajankohdan keskiarvoja, Kyyvedellä niiden yläpuolellakin. Nopeiden lämpötilamuutoksien seurauksena monilla järvillä syntyi jäiden vahvistumisen jälkeen jään kantavuutta heikentäviä railoja.

Jään kantavuus

Jään kantavuus määritetään yhtenäisen läpikuultavan teräsjään mukaan. Vetisen lumen jäätymisen seurauksena syntyvän   kohvan eli lumijään kantavuus on sen huokoisuudesta riippuen korkeintaan puolet teräsjään kantavuudesta. Railot heikentävät jäätä niin, että railon reunalla kantavuus on vain 40 % yhtenäisen jään kantavuudesta ja railojen risteyksessä enää 25 % yhtenäisestä jäästä. Kelkkailijoiden on syytä, mikäli se suinkin on mahdollista, varmistaa ranta-asukkailta railojen sijainti. Autoilijoiden tulisi liikkua vain merkityillä jääteillä, koska railojen lisäksi myös virtaukset voivat heikentää jäätä.

MÄNTYHARJUN REITTI

.Miltei latvajärven asemassa oleva  Synsiän korkeus  on 10 cm keskiarvon alapuolella ja 17 cm viimevuotisen  alapuolella, sen sijaan vesistöllisesti alemmassa asemassa oleva ja suurempi Kyyvesi on  11 cm keskiarvon   alapuolella  ja 39 cm viimevuotista alempana. Kyyveden alapuoliset järvet ovat  myös selvästi viimevuotisten  korkeuksien alapuolella. Sen sijaan korkeudet ovat melko lähellä keskiarvoja .

Mäntyharjun reitin järvien korkeudet  ja ennusteet löytyvät kuvina oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.

SAIMAA

Saimaan korkeus on 27.2 tasolla NN 75.43. Tämä on selvästi eli 25 cm ajankohdan keskiarvon alapuolella  ja jopa 83 cm viimevuotista korkeutta alempana. Viime vuosi kuului Saimaalla pääosin korkean veden jaksoon, jolloin vettä juoksutettiin Imatralla yli luonnonmukaisen virtaaman. Nyt siis ollaan keskiarvon alapuolella, mutta ei kuitenkaan niin alhaalla, että juoksutuksen supistaminen olisi tarpeellista.

Saimaan korkeus ja ennuste löytyvät kuvina oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.

Keskiennusteen mukaan Saimaa laskee, kuten tyypillisesti kevättalvella, noin 5 cm huhtikuun alkuun mennessä ja alkaa sitten nousta niin, että vapun jälkeen ollaan likimain nykytasolla.

Juhannukselle vedenpinta nousee nykyisestä keskimääräisissä sääoloissa noin 25 cm, jääden selvästi ajankohdan keskiveden alapuolelle.

POHJAVEDET

Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella on jo kauan havaittu pohjavesien korkeuksia päivittäin Puumalan Pistohiekan, Pieksämäen Naakkiman, Pertunmaan Kolunojan ja Heinäveden Särkelän havaintoasemilla. Puumalan ja Pieksämäen asemien pohjavesien muodostumisalueet ovat laajoja sora-hiekkamaiden pohjavesialtaita, jolloin ne reagoivat varsin hitaasti sadannan ja sulannan muutoksiin, eikä niiden perusteella voida päätellä pienten pohjavesialueiden eli käytännössä kaivojen vedenpintojen korkeustilannetta. Pertunmaa ja Heinävesi ovat muodostuma-alueiltaan pienempiä ja sijaitsevat moreenimaalla. Pohjavesiasemien vedenkorkeudet ovat kuvina nähtävissä oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.

Seuraavat pohjavesiasemien korkeustiedot vastaavat tammikuun lopun tilannetta. Pohjaveden pinnat olivat monin paikoin lähellä ajankohdan keskiarvoja. Moreenialueista Pertunmaan esiintymällä pohjaveden pinta on noudattanut loppuvuodesta 2005 lähtien suurin piirtein ajankohdan keskiarvotasoa. Laajimmalla alueella, Pistohiekalla, pohjaveden pinta on pysytellyt keskimääräistä korkeammalla ollen tällä hetkellä noin 10 cm keskiarvon yläpuolella. Naakkimalla pohjavesi oli muutaman senttimetrin ajankohdan keskiarvon alapuolella, kun vastaavasti Heinäveden asema muutaman senttimetrin ajankohdan keskiarvon yläpuolella.

Kaivohavainnot

Vuoden 2001 syksyllä käynnistettiin edellisten lisäksi kolmen aktiivikäytöstä poistetun moreenimaakaivon vedenkorkeuden havainnointi, jotta kaivojen muodostumisalueiden vesitilanteesta saataisiin entistä parempi kuva. Rantasalmen Etelä-Kokkilan kaivo sijaitsee moreenimäen rinteellä ja on syvyydeltään  6 m. Pieksänmaan Pakolan kaivo on moreenimäen päällä, tyypillisellä päärakennuksen paikalla, ja on syvyydeltään 7 m. Ristiinan Löydön kaivopaikka on kallioisen mäenpäällystän alavin kohta, syvyydeltään se on 3,4 m, ja muodostumisalueeltaan selvästi pienin.

Vedenpinta kaivossa on nyt 42 cm matalammalla kuin viime vuonna vastaavana aikana, 10 cm   korkeammalla kuin toissa talvena ja metrin korkeammalla kuin vuonna 2003.

Vedenpinta kaivossa on nyt 56 cm matalammalla kuin viime vuonna vastaavana aikana, 27 cm matalammalla kuin toissa talvena ja 179 cm korkeammalla kuin vuonna 2003.

Vedenpinta kaivossa on tällä hetkellä 16 cm matalammalla kuin vastaavana aikana vuosi sitten, 11 cm matalammalla kuin toissa vuonna, mutta jopa 212 cm korkeammalla kuin vuonna 2003.

Kuvista ja luvuista voidaan havaita, että kaivot muodostumisalueineen ovat yksilöitä, joskin suuret linjat, kuten kesän 2002 -ja kevään 2003 vähävetinen aika ovat varsin yhtenäisenä nähtävissä kaikissa kaivoissa. Keväisin pohjaveden pinta nousee lumen sulamisvesien tai sadeveden imeytyessä maaperään. Kesällä kasvit käyttävät maan pintakerroksen kosteusvarastoa tehokkaasti eivätkä sateet useinkaan pääse imeytymään pohjaveteen saakka. Tästä johtuen pohjaveden pinta yleensä laskee kesäisin. Syksyllä haihdunnan pienentyessä syysateet täydentävät pohjavesivarastoja. Talvella vesi sataa lumena ja maa on jäässä, jolloin pohjavettä ei muodostu lukuun ottamatta pitkiä lauhoja jaksoja. Kaivovesien riittävyyden ennustaminen on vaikeaa muodostumisalueiltaan pienien kaivojen osalta.

Talvesta alkukesään vesi varmaankin riittää hyvin, mutta loppukesän ja ensi syksyn tilanne määräytyy kesän sääolojen perusteella. Vähävetisyys ja kuivuus ei ole matalissa kaivoissa toivottava eikä todennäköinen, mutta kuitenkin mahdollinen, jos kesä on lämmin ja vähäsateinen kuten vuonna  2002.

Lisätietoja

Limnologi Jarmo Kivinen, Etelä-Savon ympäristökeskus,
puh. 020 490 4606
Suunnittelija Juho Kotanen, Etelä-Savon ympäristökeskus,
puh. 020 490 4525