Soidensuojelun perusohjelma 

Ohjelman vahvistaminen

Valtioneuvosto vahvisti 19.4.1979 maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmän esityksen pohjalta (Komiteanmietintö 1977:48) soidensuojelun perusohjelman ensimmäisen osan. Ohjelman täydennyksen (Komiteanmietintö 1980:15) valtioneuvosto vahvisti 26.3.1981. 

Suojelun tarve ja tavoitteet

Suot ovat pitkälle erikoistuneita ja biologisesti monimuotoisia luonnonalueita. Suoalueiden taloudellinen hyväksikäyttö on muuttanut ja hävittänyt suoluontoa laajalti mm. ojitustoiminnan, turveteollisuuden, maanviljelyn, voimatalouden ja tien- ym. rakennustoiminnan johdosta.

Yksittäisen suoalueen suotyypit muodostavat vesitaloudeltaan ehjän kokonaisuuden, ns. suoyhdistymän. Ilmastoltaan samanlaisen alueen suoyhdistymät muistuttavat toisiaan ja kuuluvat samaan suoyhdistymätyyppiin. Perusohjelman tavoitteena on säilyttää riittävästi suoyhdistymiä luonnontilaisina kaikkien suoyhdistymätyyppien alueilla. Suojelun perusteita ovat mm. suoalueen vesitalouteen ja pinnanmuodostukseen liittyvät erityispiirtet sekä alueella esiintyvien eri suotyyppien ja suolintujen määrä ja jakauma. Lisäksi on otettu huomioon suolla esiintyvät uhanalaiset eliölajit, kohteen tutkimus- ja opetuskäyttö sekä sen maisemallinen merkitys. 

Ohjelman laajuus

Soidensuojelun perusohjelma muodostaa koko maan kattavan, valtakunnallisen soidensuojelualueverkon. Siihen sisältyy suojelukohteita yhteensä 600 kappaletta, joiden suopinta-ala on 488 565 hehtaaria (ha). Tästä on valtion omistuksessa olevia suoalueita yhteensä noin 340 000 hehtaaria, yksityisten ja yhteisöjen omistuksessa n. 150 000 ha. Koko soidensuojelun perusohjelman suoala käsittää n. 5 % maamme alkuperäisestä suopinta-alasta. 

Soiden suojelun perusohjelman pinta-ala Pohjois-Karjalassa on
n. 27 500  hehtaaria, josta vielä toteutumatta on n. 700 ha.