Vesitilanne Etelä-Savossa kesäkuun lopulla 2006
Saimaan vedenpinnan korkeus on noin 40 cm ajankohdan keskiarvon alapuolella.Etelä-Savon maakunnan muissa Saimaan vesistöalueen järvissä vedenpinta on monin paikoin kymmenestä kahteenkymmeneen senttimetriä ajankohdan keskiarvon alapuolella. Kymijoen vesistöalueen pohjoisosan järvet ovat ajankohtaan nähden yli 10 cm alempana, etelämpänä ollaan lähellä keskiarvon tasoa. Pohjavesialueilla pohjaveden pinnat ovat melko lähellä keskiarvokorkeuksia. Seurannan piirissä olevissa kaivoissa vedenpinnat ovat ajankohdan keskiarvoon nähden alhaalla.
Talven lumet sekä kevään ja kesäkuun sateet
Lumipeitteeseen varastoitunut vesi, eli lukuna lumen vesiarvo, vaikuttaa eniten kevätkesäisen tulvan määrään ja tulvakauden pituuteen. Yleensä tulva ajoittuu huhti-toukokuulle riippuen vesistön sijainnista valuma-alueella. Saimaan vedenkorkeuteen vaikuttaa viiveellä koko Saimaan valuma-alueen vesiarvo, joka sisältää myös Joensuun ja Kuopion takaisia alueita sekä osin Venäjän Karjalaa.Suuresta valuma-alueen koosta johtuen tulvakorkeudet osuvat Saimaalla yleensä vasta kesä-heinäkuulle. Tänä vuonna Saimaan vedenpinta saavutti huippunsa jo kesäkuun alussa johtuen aikaisesta lumen sulamisesta ja melko vähäisistä loppukevään ja alkukesän sateista.
Lumen vesiarvo jäi Saimaan ja Kymijoen vesistöalueen eteläosissa keskiarvosta jo tammikuussa ja pysytteli sen alapuolella koko kevään ollen 70-80 % pitkän aikavälin keskiarvosta. Korkeimmillaan vesiarvo oli huhtikuun alussa, 127 mm, joka oli 10 mm vähemmän ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna. Etelä-Savon länsiosien tilannetta kuvaavalla Mäntyharjun reitin alueella vesiarvo oli korkeimmillaan huhtikuun alussa 102 mm, joka oli lähellä ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa. Alkukeväällä vesiarvo oli useina kuukausina 70 % pitkän aikavälin keskiarvosta.
Vuoksen vesistöalueen eteläosassa satoi huhti-toukokuussa 15-20 % enemmän keskiarvoon nähden. Sademäärä oli huhtikuussa 40 ja toukokuussa 47 mm. Kesäkuun sademäärä näyttäisi 25 ensimmäisen päivän perusteella olevan keskimääräinen. Mäntyharjun reitin eteläosassa satoi huhtikuussa 41 mm, joka oli yli 20 % keskimääräisestä. Sen sijaan toukokuu oli vähäsateinen, alle puolet keskiarvosta. Kesäkuun sademäärä näyttäisi olevan Mäntyharjun reitillä 25 ensimmäisen päivän perusteella melko lähellä keskiarvoa.
Järvien vedenkorkeudet
Seuraavassa kuvassa on esitetty jatkuvasti havaittavien järvien nykyisten vedenkorkeuksien poikkeamat senttimetreinä pitkäaikaisesta keskiarvosta. Suluissa oleva luku kertoo poikkeaman viimevuotisesta vastaavan ajan vedenkorkeudesta.
Tietoja kartan järvien ominaisuuksista
Synsiä on pienehkön valuma-alueen keskivaiheilla sijaitseva Puulaan laskeva, valuma-alueen kokoon nähden melko suuri järvi.
Kyyvesi on yli 1000 km2:n valuma-alueen suuri, alin allas, jonka pinta-ala on n. 10 % valuma-alueesta.
Puula, jonka pinta-ala 332 km2, on Kissakosken padolla säännöstelty suurjärvi.
Vahvajärvi, pinta-ala 14 km2, on allas, johon Puulan vedet purkautuvat ja missä virtaaman vaihtelut voivat aiheuttaa suurehkoja vedenkorkeusvaihteluja
Pyhävesi on vesistöalueensa alin allas, jonka luusuassa on pohjapato.
Maavesi on melko suuren valuma-alueen säännöstelty järvi, mikä saa sen käyttäytymään jossain määrin luonnontilaisista vesistöistä poiketen.
Myllylampi on Lohnajärven ja Kuhajärven välinen lampi. Sen pieni tilavuus ja siihen nähden suurehko virtaama voivat tällä paikalla saada aikaan suuria vedenkorkeuden vaihteluja.
Suurijärvi on pieneen valuma-alueeseensa verrattuna suurikokoinen järvi, jossa pinnankorkeuteen vaikuttavat tekijät näkyvät nopeasti, mutta toisaalta vaimentuvat muihin vesistöihin verrattaessa, koska järvi itse muodostaa suuren osan koko valuma-alueesta.
Ylä-Enonvesi on kalanviljelyn tarpeisiin säännöstelty, vesistöalueensa alin allas.
Kermajärvi on Kallaveden vesien itäisen haaran ja säännöstellyn Juojärven reitin vedet vastaanottava suuri allas Saimaan yläpuolella.
Haukivesi on Savonlinnan salmien padotuksen vuoksi useimmissa tilanteissa hieman alapuolisia Saimaan osia ylempänä oleva Iso-Saimaan allas.
MÄNTYHARJUN REITTI
Mäntyharjun reitin latvajärvistä Synsiän vedenpinta on -10 cm keskiarvon alapuolella ja laajemman valuma-alueen omaava Kyyvesi puolestaan -18 cm keskiarvon alapuolella. Puula on lähellä ajankohdan keskimääräistä vedenkorkeutta jääden -3 cm keskiarvon alapuolelle. Puulan alapuoliset suurehkot järvet ovat pinnoiltaan ajankohdan keskimääräisen vedenkorkeuden tasolla tai hieman sen yli.
Ennusteiden perusteella järvien vedenpinnat pysyttelevät kesällä alhaalla ja jäävät yhä kauemmaksi keskivedenkorkeudesta, mikäli ei saada runsaita sateita. Mäntyharjun reitin tärkeimpien järvien vesistöennusteet ja vedenkorkeudet löytyvät kuvina oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.
SAIMAAN VESISTÖALUE
Saimaan vedenpinnan korkeus 75,52 metriä on tällä hetkellä -38 cm ajankohdan keskiarvoa ja -82 cm viimevuotista vastaavan päivän korkeutta alempana. Saimaan vedenkorkeus jäi tavallista alemmaksi jo viime syksynä niukan sademäärän takia ja kuivahko alkukesä edisti tilannetta. Vedenpinta onkin pysytellyt koko alkuvuoden keskivedenkorkeuden alapuolella.
Jos lähiviikkojen sademäärä on keskimääräinen tai keskimääräistä alhaisempi, alkaa vedenkorkeus hitaasti alentua heinäkuussa ja elokuun alussa se on normaalivyöhykkeen alarajalla (tavoiteraja) eli noin 50 cm ajankohdan pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Saimaan juoksutusta pienennetään luonnonmukaisesta heinäkuun aikana, ellei jatkossa sada tavanomaista enemmän.
Saimaan korkeus ja ennuste löytyvät kuvina oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.
 Etelä-Savon maakunnan muissa Saimaan vesistöalueen järvissä vedenpinta on monin paikoin yli kymmenen senttimetriä ajankohdan keskiarvon alapuolella. Esimerkiksi Kermajärvellä vedenpinta on -12 cm ja Ylä-Enonvedellä -11 cm ajankohdan keskiarvon alapuolella.
POHJAVEDET
Pohjavesiasemien vedenkorkeudet
Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella on jo kauan havaittu pohjavesien korkeuksia päivittäin Puumalan Pistohiekan, Pieksämäen Naakkiman ja Pertunmaan Kolunojan havaintoasemilla. Puumalan ja Pieksämäen asemien pohjavesien muodostumisalueet ovat laajoja sora-hiekkamaiden pohjavesialtaita, jollaisia käytettäisiin raakavesilähteinä, jos ne sijaitsisivat lähempänä taajamia. Ne reagoivat varsin hitaasti sadannan ja sulannan muutoksiin, eikä niiden perusteella voida päätellä pienten pohjavesialueiden, eli käytännössä kaivojen, vedenpintojen korkeustilannetta.
Laajimmalla alueella, Puumalan Pistohiekalla, oli pohjaveden pinta kesäkuun alussa ajankohdan keskiarvon mukainen. Pieksämäen Naakkimalla pohjavesi oli kesäkuun puolivälissä noin 5 cm ajankohdan keskitason alapuolella. Pertunmaan Kolunoja on muodostuma-alueeltaan pienempi ja se sijaitsee moreenimaalla. Pertunmaan esiintymällä pohjaveden pinta oli kesäkuun puolivälissä keskiarvon tasolla.
Pohjavesiasemien vedenkorkeudet löytyvät kuvina oikealla puolella olevalta linkkipalstalta.
Kaivohavainnot
Vuoden 2001 syksyllä käynnistettiin edellisten lisäksi kolmen aktiivikäytöstä vesijohtoon liittymisen takia poistetun moreenimaakaivon vedenkorkeuden havainnointi, jotta kaivojen muodostumisalueiden vesitilanteesta saataisiin entistä parempi kuva.
Rantasalmen Kokkilan kaivo sijaitsee moreenimäen rinteellä ja on syvyydeltään 6 m. Pieksänmaan Pakolan kaivo on moreenimäen päällä, tyypillisellä päärakennuksen paikalla ja on syvyydeltään 7 m. Ristiinan Löydön kaivo paikka on kallioisen mäenpäällystän alavin kohta, syvyydeltään se on 3,4 m ja muodostumisalueeltaan selvästi pienin.
Seuraavien kuvien tilanne vastaa juhannuksen tilannetta (20.-26.6.2006).
 Vedenpinta kaivossa on 80 cm alempana kuin viime vuonna vastaavana aikana ja 25 cm alempana kuin toissa kesänä.
 Vedenpinta kaivossa on 76 cm alempana kuin viime vuonna vastaavana aikana ja 58 cm alemmalla tasolla kuin toissa kesänä.
 Vedenpinta kaivossa on 18 cm alempana kuin viime vuonna ja 33 cm alempana kuin toissa kesänä vastaavana aikana.
Kuvista ja luvuista voidaan havaita, että kaivot muodostumisalueineen ovat yksilöitä, joskin suuret linjat, kuten vuosien 2002-2003 vähävetinen aika, on varsin yhtenäisenä nähtävissä kaikissa. Lumen määrä ja sulamisen ajoittuminen määräävät keväisen vedennousun. Yleensä se tapahtuu huhtikuun jälkipuoliskolla.
Kaivovesien riittävyyden ennustaminen on vaikeaa matalien ja muodostumisalueiltaan pienten kaivojen osalta. Lähiaikoina vettä varmaankin riittää, mutta loppukesän ja ensi syksyn tilanne määräytyy kesän sääolojen perusteella. Voimakkaat ja pitkäaikaiset sateet nostaisivat kaivojen vedenpintoja ja pitkään jatkuva sateeton jakso vaikuttaisi puolestaan päinvastaisesti. Vähävetisyys tai kuivuus ei ole matalissa kaivoissa toivottavaa eikä todennäköistä, mutta kuitenkin mahdollista, jos kesä on lämmin ja vähäsateinen.
Lisätietoja
Suunnittelija Juho Kotanen, Etelä-Savon ympäristökeskus,
puh. 020 490 4525, 0400 572 215
|