SY18/2006 Kyrönjoen yläosan vesistötöiden vaikutus ja Kyrönjoen tila vuosina 1975-2003
Anssi Teppo, Mika Tolonen, Kai Korsu, Mika Sivil, Mikko Koivurinta, Timo Marjomäki, Anna-Maria Koivisto, Jyrki Latvala ja Liisa Maria Rautio, 2006
Suomen ympäristö 18/2006, Luonnonvarat, 174 s. Länsi-Suomen ympäristökeskus. URN:ISBN:952-11-2283-8. ISBN 952-11-2283-8 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painetussa muodossa ISBN 952-11-2282-X (nid.).
Tiivistelmä
Kyrönjoki (F = 4920 km², MQ = 43 m³/s) virtaa laajojen tasaisten peltolakeuksien läpi. Joki tulvii herkästi, minkä vuoksi vesistöalueen tulvasuojelu on ollut laajamittaista: vuonna 2003 valmistui Kyrönjoen yläosan tulvasuojelu, johon kuului jokivarren pengerrys noin 24 km matkalla, 22 tulvapumppaamon rakentaminen sekä aliveden aikaista vedenpintaa nostavan Malkakosken padon rakentaminen.
Kyrönjoen pääuoman virtaamia, veden laatua sekä kala-, rapu- ja nahkiaiskantoja sekä vesistötöiden vaikutuksia näihin on tarkkailtu vuosina 1975-2003. Kyrönjoen tilaan vaikuttavat vesistörakentamisen lisäksi lyhytaikaissäännöstely, virtaamien voimakas ja nopea vaihtelu, voimakas haja- ja pistekuormitus sekä varsinkin alueen happamien alunamaiden kuivatuksen aiheuttamat happamuusongelmat.
Kyrönjoki on tummavetinen ja rehevöitynyt joki, jota luonnehtivat suuret virtaaman vaihtelut ja alajuoksua kohti pahenevat happamuusongelmat. Happamuus ja sameus ovat voimakkaimmillaan tulva-aikoina, kun taas rehevöitymisongelmat korostuvat kesän alivirtaamakausina. Kasvillisuudessa, pohjaeläimistössä, kalastossa sekä rapu- ja nahkiaiskannoissa näkyvät rehevöitymisen, happamuuden sekä rakenteellisten muutosten vaikutukset.
Heikoimmillaan veden laatu ja ekologinen tila oli 1970-luvulla, jolloin pistekuormitus oli voimakasta ja happamien maiden kuivatus laajimmillaan. Näistä ajoista joen ekologinen tilanne on hiljalleen parantunut, mikä näkyy esimerkiksi pohjaeläinlajiston runsastumisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja joen ekologista tilaa voidaan edelleenkin pitää melko heikkona.
Vesistörakentaminen on aiheuttanut joen rakenteellisia muutoksia ja toisaalta voimakkuudeltaan vaihtelevaa, vuosikausia jatkunutta eroosiota. Pitkään jatkunut rakentaminen on pitänyt yllä jokiekosysteemin jatkuvaa stressiä, joka on hidastanut Kyrönjoen tilassa muuten tapahtunutta myönteistä kehitystä. Malkakosken yläpuolelle muodostunut allas näyttää odotetusti rehevöityneen. Vesistörakentamisen suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä: tulvasuojelu mahdollistaa happamien alunamaiden tehokkaan kuivatuksen ja viljelyn, mistä puolestaan seuraa vesistön happamoitumista. Kuivatusalueilta tuleva happamuus yhdessä lyhytaikaissäännöstelyn muuttaman virtaamarytmin kanssa aiheuttaa nopeaa ja vesieliöstölle haitallista happamuuden vaihtelua.
|