Hydrologinen yleiskatsaus 1994

Etelä- ja Itä-Suomessa satoi vuoden 1994 aikana tavanomaista enemmän, Länsi- ja Pohjois-Suomessa tavanomaista vähemmän. Vuoden alussa vettä oli niukahkosti koko maassa, vuoden lopulla runsaasti idässä, pohjoisessa erittäin vähän, ja muualla tilanne vaihteli tavanomaisen kahden puolen.

Lumipeite kertyi talvella 1993/1994 idässä ja pohjoisessa tavallista runsaammaksi. Etelässä ja lännessä lunta oli talven lauhuuden seurauksena vähän, ja kevättulvat jäivät siellä mataliksi. Sulamiskausi oli pitkä, ja maan itä- ja pohjoisosien runsaat lumimassat aiheuttivat vain tavanomaisen keväisen vedennousun. Toukokuu oli lämmin, kesäkuu taas viileä ja sateinen. Heinä-elokuussa vallitsi erittäin helteinen ja kuiva sää, joka alensi vedet jopa poikkeuksellisen alas. Loppuvuodesta satoi paljon maan itäosissa, ja vedet nousivat siellä. Pohjoisessa kesällä alkanut kuivuus jatkui vuoden loppuun asti.

Vuoden 1994 alkaessa vesistöjen ja pohjaveden pinnat olivat 0-40 cm ajankohdan keskiarvoa alempana ja virtaamat tavallista pienempiä. Veden niukkuus jatkui kevääseen saakka. Lounais-Suomessa lumen sulaminen kuitenkin nosti hieman vettä tammikuun puolivälissä. Jäät olivat ajankohdan keskimääräistä paksumpia ja routa ulottui keskimääräistä syvemmälle maan etelä- ja keskiosissa Oulun lääniä myöten. Lunta kertyi tammikuun aikana niin että sitä oli maan itä- ja pohjoisosissa tavallista enemmän.

Helmikuu oli vuosisadan kylmimpiä ja niukkasateisimpia. Maaliskuussa satoi runsaasti koko maassa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa ja Turun seuduilla ennätyksellisesti (70-95 mm). Lunta kertyi kuukauden loppuun mennessä idässä ja pohjoisessa laajoille alueille 180 kg/m². Järvijäät olivat tuolloin maan eteläosissa paksuudeltaan 50-60, keskiosissa 60-70 ja pohjoisosissa 70-80 cm; luvut ovat 5-15 cm keskiarvoa suuremmat. Jäästä oli kuitenkin tavallista suurempi osuus kohvaa.

Huhtikuussa ilman lämpötila ylitti 2-4 ºC:eella pitkän ajan keskiarvon. Kuukauden aikana satoi jopa kaksinkertaisesti tavanomaiseen huhtikuuhun verrattuna. Lumien sulaminen ja vesisateet aiheuttivat tavallista aikaisemman keväisen vedennousun maan Etelä- ja Keski-Suomessa. Idässä ja pohjoisessa lumisateet paksuntivat kuukauden alkupuolella lumihankia niin, että talven lumimaksimi oli Lapissa n. 110-130 % keskimääräisestä maksimista, paikoin enimmillään 220-260 kg/m². Lumi suli kuukauden loppuun mennessä kokonaan etelästä ja lännestä ja Lapistakin noin puoleen. Sekä pinta- että pohjavesi varastojen vajeet täyttyivät.

Toukokuun alkaessa järvien ja pohjavesiesiintymien pinnat olivat lähes koko maassa n. 20 cm tavanomaista ylempänä. Maan eteläosissa sään lämpimyys ja kuivuus käänsivät vedet kuitenkin nopeasti laskuun. Itä-Suomessa virtaamat kasvoivat sulamisvesistä ajankohdan keskiarvoa suuremmiksi. Pohjoisessa runsaat lumet sulivat tavallista hitaammin, ja kevättulvat jäivät keskimääräisiksi. Jäät lähtivät koko maasta noin viikon etuajassa.

Vedet lämpenivät nopeasti toukokuun alkupuoliskolla maan eteläosissa. Kuukauden lopulla alkanut ja koko kesäkuun jatkunut suhteellisen viileä kausi piti vedet sitten viileinä heinäkuun helteisiin saakka. Kesäkuu oli runsassateinen, ja vesistöjen vedenpinnat pysyttelivät yleisesti n. 10 cm ajankohdan keskiarvon yläpuolella.

Heinäkuussa ja elokuun alkupuoliskolla vallitsi poikkeuksellisen kuiva ja helteinen sää. Sen aikana vesien pintalämpötila kohosi pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta 20-25 ºC:een, hetkittäin ja suojaisissa paikoissa ylikin. Vesistöistä haihtui heinäkuun aikana vettä ennätyksellisesti, 1,5-kertaisesti tavanomaiseen verrattuna maan etelä- ja keskiosissa eli 150-180 mm, maa-alueilta hieman vähemmän. Maaperä kuivui ja vesistöjen pinnat laskivat nopeasti useita kymmeniä cm:jä tavallisen kesäminimin alapuolelle. Virtaamat alenivat monin paikoin poikkeuksellisen pieniksi, ja useiden pienien vesistöjen virtaus tyrehtyi.

Maan etelä- ja keskiosissa alkoi sataa tavallista enemmän elokuun lopulta alkaen, ja vedet alkoivat nousta syyskuussa. Lapissa vähäsateisuus ja veden niukkuus jatkui kuitenkin lokakuussa alkaneen talven tuloon asti. Koko loppuvuoden Lapin vedet olivatkin useita kymmeniä cm:jä ajankohdan keskiarvon alapuolella, ja joissa virtasi vettä vain noin puolet normaalista.

Itä-Suomessa syksy oli erittäin sateinen. Siellä järvien pinnat kohosivat n. 40 cm ajankohdan keskiarvon yläpuolelle ja jokien virtaamat kasvoivat suuriksi.

Kaksijakoinen vesitilanne jatkui vuoden loppuun: idässä oli tuolloin edelleen paljon vettä ja pohjoisessa hyvin niukalti. Etelässä ja lännessä vettä oli vuoden loppuessa kohtalaisen runsaasti sateiden ja lumen ajoittaisen sulamisen seurauksena.

Lumipeite alkoi muodostua tavallista aikaisemmin, mutta lounaisimpaan Suomeen lumipeitettä ei muodostunut vielä vuoden loppuun mennessäkään. Vuoden loppu muistutti lumisuuden suhteen edellistä vuodenvaihdetta: lunta oli tavallista enmmän Koillismaalla ja Lapissa ja Lounais-Suomi oli lumeton.

Vesistöt alkoivat jäätyä pohjoisessa lokakuun alusta lähtien. Lokakuun puolivälin pakkaset jäädyttivät järviä eteläistä Suomea myöten, useita viikkoja etuajassa, mutta kuukauden lopulla jäät osittain sulivat. Joulukuun lauhuuden seurauksena järvilaueen suurimpien ulapoiden jäätyminen viivästyi v. 1995 puolelle.