Hydrologinen yleiskatsaus 1993

Vuosi alkoi lauhana ja vesistöissä oli runsaasti vettä. Lunta oli vähän etelässä ja lännessä. Maan itä- ja pohjoisosissa lunta oli jo vuoden alkaessa paljon ja huhtikuuhun mennessä sitä kertyi laajoille alueille yli 200 kg/m², paikoin jopa ennätykselliset 300 kg/m². Maan etelä- ja länsiosissa keväinen vedennousu jäi lähes olemattomaksi. Huhti-toukokuun vaihteen ennätyksellisen lämmin sää sulatti lunta maan itä- ja pohjoisosissa nopeasti ja vedet nousivat siellä monin paikoin poikkeuksellisen ylös. Toukokuun alku oli etelässä helteinen. Koska lisäksi sekä huhti- että toukokuu olivat olleet hyvin niukkasateisia, maaperä kuivui, vesistöjen vedet alenivat ja lämpenivät maan etelä- ja keskiosissa harvinaisen aikaisin. Pohjoisesta alkoi kuitenkin hivuttautua toukokuun lopulla kylmää ilmaa. Kesäkuussa koko maassa satoi tavallista enemmän. Heinäkuussa vesitilanne kääntyi alkuvuoteen verrattuna ylösalaisin: pohjoisessa alkoi pitkä, talveen asti ulottunut kuiva kausi ja etelässä oli sateista. Syyskuu oli ennätyksellisen kylmä ja niukkasateinen. Talvi alkoi koko maassa aikaisin. Marraskuu oli kylmimpiä ja vähäsateisimpia koko vuosisadalla, joulukuu paikoin ennätyksellisen sateinen. Vuoden lopussa paksut lumihanget peittivät jälleen maan itä- ja pohjoisosat, ja vesistöjen ja pohjavesiesiintymien vesivarat olivat vuoden alkua selvästi pienemmät. Lounais- Suomessa lumen sulaminen lisäsi kuitenkin vesivaroja joulun alla.

Vuoden 1993 alkaessa vesistöjen veden ja pohjaveden pinnat olivat 10-30 cm ajankohdan keskiarvon yläpuolella. Vettä riitti tavallista enemmän koko talven ajan. Lunta oli kertynyt maan itä- ja pohjoisosiin noin puolitoistakertaisesti ajankohdan keskimääriseen verrattuna, mutta n. linjan Oulu-Joensuu lounaispuolelle tavallista vähemmän. Lumipeitteen kaksijakoisuus jatkui lumen sulamiseen asti, sillä maan itä- ja pohjoisosiin satoi koko talven ajan runsaasti lisää lunta, muualle vähemmän.

Huhtikuussa lunta oli 200-300 kg/m² Itä- ja Pohjois-Suomessa Vuoksen alueen pohjoisosista pohjoiseen päin, Pohjanlahden rannikkoa ja Tornionjokilaaksoa lukuun ottamatta. Eräin paikon lunta oli enemään kuin kertaakaan aiemmin 1936 alkaneella havaintokaudella. Lumipeitteen maksimi oli 20. huhtikuuta.

Järvien jääpeite oli paksuudeltaan tavanomainen, mutta melkoinen osa jään koko paksuudesta oli kohvaa. Virtapaikoissa jää saattoi olla epätavallisen ohut. Jokijäät olivat tavallista ohuempia, paikoin kuitenkin paanteen tai kohvan paksuntamia. Routaa oli yleensä tavallista vähemmän, kuitenkin lumesta paljastuneilla alueilla maan etelä- ja länsioissa tavallista enemmänkin.

Keväinen vedennousu jäi maan etelä- ja länsioisssa hyvin pieneksi. Mutta kun runsaat lumivarat alkoivat sulaa maan itä- ja pohjoisosista huhti-toukokuun vaihteessa ennätyksellisen lämpimän sään vallitessa, vedet nousivat siellä paikoin poikkeuksellisen ylös. Kemijoessa virtasi toukokuun 12. päivänä vettä 4 600 m³/s. Se on toiseksi suurin joesta koskaan mitattu virtaama; suurin on 4 800 m³/s vuodelta 1973. Jäät lähtivät viikon-pari tavallista aikaisemmin.

Kevät oli maan etelä- ja keskiosissa kuiva ja lämmin. Vedet lämpenivät ja alenivat nopeasti, ja haihdunta oli suuri. Toukokuun puolivälissä pienten järvien pintalämpötila hipoi etelässä 20 ºC. Pohjoisesta alkoi kuitenkin levittäytyä kylmää ilmaa. Lumen sulaminen hidastui Pohjois-Lapissa toukokuun puolivälissä, ja lunta riitti siellä runsaasti kesäkuulle asti, jopa satoi välillä lisääkin.

Kesällä vesitilanne alkoi kääntyä kevääseen verrattuna päinvastaiseksi: Lapissa satoi hyvin niukalti, etelässä oli sateista ja koleaa. Vesien lämpötila oli kesäkuusta alkaen tavallista alempi. Märkyys vaikeutti sadonkorjuuta heinä-elokuussa maan etelä- ja keskiosissa.

Syyskuu oli ennätyksellisen kylmä ja suurimmassa osassa maata niukkasateinen. Kylmyys jatkui loka- marraskuussakin. Marraskuu oli kylmimpiä ja niukkasateisimpia koko kuluvalla vuosisadalla.

Niinpä sitten vesistöt jäätyivät pari viikkoa tavallista aikaisemmin ja ajankohtaan nähden paksuun jäähän. Vesistöjen vesivarojen talvinen aleneminen alkoi jopa kuukauden etuajassa. Routa ennätti pureutua joulukuuhun mennessä huomattavan syvälle etenkin lähes lumettomassa Etelä-, Länsi- ja Keski-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomeen sen sijaan kertyi jälleen runsaasti lunta jo lokakuun alusta alkaen.

Joulukuussa satoi runsaasti, enimmäkseen lunta, mutta etelässä ja lännessä myös vettä. Koko maahan muodostui lumipeite kuukauden aikana. Kuopion ja Kemin seuduilla sadanta oli ennätykselliset 100 mm. Maan etelä- ja länsiosista lumi suli osittain ja vedet nousivat. Maan itä- ja pohjoisosissa lumipeite oli karttunut vuoden vaihteeseen mennessä yli puolitoistakertaiseksi ajankohdan keksimääräiseen verrattuna. Järvialueen viimeiset sulat ulapat jäätyivät joulunpyhinä.

Vuoden alkaessa vettä oli siis koko maassa runsaasti, lopussa niukalti. Vesistöjen ja pohjavesien vesivarat vähenivät vuoden aikana Suomen alueella.