Maatalouden ympäristönsuojelu

Maataloudessa vesistökuormitusta aiheutuu peltoviljelystä ja kotieläintuotannosta. Peltoviljely kuormittaa vesistöjä lannoitetusta maaperästä huuhtoutuvien ravinteiden ja vesistöihin kulkeutuvan kiintoaineen kautta. Vesistön kannalta merkittävin on fosforikuormitus. Fosfori voi olla joko liukoisessa muodossa tai maahiukkasiin sitoutuneena.

Kuormituksen määrään vaikuttavat mm. peltojen määrä valuma-alueella, sijainti vesistöihin nähden, pellon kaltevuus, maalaji, pellon käyttö, viljelytekniikka, lannoitteiden käyttömäärä ja levitystapa sekä pellon vesitalous. Kotieläintuotannosta tuleva vesistökuormitus on seurausta puutteellisista lannan sekä säilörehun puristenesteen varastointitiloista, jaloittelualueilta, maitohuoneen pesuvesistä sekä lannan huolimattomasta ja ei-oikea aikaisesta levityksestä.

Maatalouden osuus ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta oli vuonna 2000  Keski-Suomessa  noin 51 % ja typpikuormituksesta noin 26%.

Maatalouden ympäristötuki (perustuki ja lisätoimenpiteet) sekä erityisympäristötuki ovat vähentäneet maataloudesta aiheutuvaa kuormitusta vuodesta1995 lähtien. Perustukeen on sitoutunut Keski-Suomessa noin 95 % viljelijöistä. Erityistukeen sitoutuminen on Keski-Suomessa ollut kuitenkin melko vähäistä. Suojavyöhykkeiden perustaminen vesistöön rajoittuville pelloille, valumavesien käsittely laskeutusaltailla ja kosteikoilla, säätösalaojitus sekä pohjavesialueiden peltoviljely ovat vesiensuojelua parantavia erityisympäristötukimuotoja, joita olisi tarpeen toteuttaa enemmän myös Keski-Suomessa.

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat auttavat kohdentamaan toimenpiteitä

Keski-Suomen ympäristökeskus on laatinut maatalousalueille suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia. Suunnitelmissa on kartoitettu paikat, joille suojavyöhykkeiden perustaminen olisi erityisen tärkeää. Viljelijät voivat käyttää yleissuunnitelmia apuna hakiessaan suojavyöhykkeiden perustamista ja hoitoa koskevaa erityistukea.

Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia on laadittu Keski-Suomessa Kalmarin ympäristöön, Palokka-Tuomiojärven alueelle, Niiniveden sekä Naarasjärven-Kiimajärven alueelle, Juokslahden-Patalahden ympäristöön, Ristajoen alueelle, Muurasjärven pohjoisosaan, Murronjoen alueelle, Maatianjärven, Raspion ja Autionjoen ympäristöön sekä Kurunjoen-Nytkimen vesistöalueen alaosaan. 

• Kurujoen-Nytkymen vesistöalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma (Salla Olkkonen 2000)

• Maatianjärven, Raspion ja Autionjoen ympäristön suojavyöhykkeiden  yleissuunnitelma (Eeva Laitinen 2000)

• Murronjoen vesistöalueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma (Sari Ilomäki ja Katja Ilmarinen 2002)

• Muurasjärven vesistöalueen pohjoisosan suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Pihtipudas (Sari Ilomäki ja Katja Ilmarinen 2002)

• Patalahden ja Juokslahden ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Jämsä-Korpilahti (Miira Riipinen, Katja Leskisenoja, Sirkku Laine 2003)

• Ristajoen ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Keuruu (Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine 2003)

• Tuomiojärven ja Palokkajärven ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Jyväskylän maalaiskunta ja Laukaa (Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine 2003)

• Niiniveden, Naarajärven ja Kiimasjärven ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Äänekoski (Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine 2003)

• Kalmarin ympäristön suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, Saarijärvi, Karstula ja Pylkönmäki (Miira Riipinen, Katja Leskisenoja ja Sirkku Laine 2003)

Kuormituksen väheneminen näkyy vesissä viiveellä

Maatalouden ympäristötuen perustuen on arvioitu vähentävän maatalouden aiheuttamaa fosfori- ja typpikuormitusta 20 %. Jos perustuen lisäksi erityistuet (kosteikot/laskeutusaltaat, suojavyöhykkeet ym.) otetaan kattavasti käyttöön ja vesiensuojelullisesti oikeisiin paikkoihin, kuormitusalenema on yhteensä 30-40 %.

Kuormituksen väheneminen näkyy pintavesien veden laadun parantumisena vasta muutamien vuosien kuluttua. Ensimmäisinä vesistön tilan paraneminen näkyy selvimmin ojissa ja puroissa valuntahuippujen aikoina. Maatalousvaltaisten alueiden ojien ja purojen suille kulkeutuvan kiintoaineen määrä vähenee. Myös järvien pohjalle kerrostuvan kiintoaineksen määrä vähenee. Matalien vesialueiden umpeenkasvu hidastuu sekä leväkukintojen esiintyminen vähenee.

Myös bakteerikuormitusta hillittävä

Varastointitiloiltaan riittävien lantaloiden rakentaminen ja siten suorien päästöjen ehkäiseminen vähentää merkittävästi vesistöihin kohdistuvaa bakteerikuormitusta. Pohjavesien osalta kuormituksen väheneminen näkyy peltoalueilla olevien talousvesikaivojen ja vedenottamoiden veden hygieenisen laadun paranemisena sekä nitraattipitoisuuden vähentymisenä.

Mittavalle toiminnalle ympäristölupa

Isoimmat eläinsuojat tarvitsevat toiminnalleen ympäristöluvan. Ympäristöluvan käsittelee eläinsuojan koosta riippuen joko kunnan ympäristöviranomainen tai aluehallintoviranomainen (AVI). Valtioneuvoston päätös 931/2000 maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta ohjaa vesiensuojelua ja määrittää hyväksyttävät toimintatavat karjanlannan ja typpilannoitteiden käytölle sekä lannan varastoinnille.

Lisätietoja:

Ympäristöinsinööri Ansa Selänne, puh. 040 508 9126
Tarkastaja Harri Liukkonen, puh. 0400 132 491
etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi