Maatalouden ympäristötuki
Maatalouden ympäristötuki on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2007-2013. Ympäristötuki on EU:n osittain rahoittama tukimuoto. Maatalouden ympäristötuen rakenne ja tavoitteet
Ympäristötuki koostuu kaikille viljelijöille tarkoitetuista ympäristötuen perustoimenpiteistä ja tilakohtaisesti valittavista lisätoimenpiteistä sekä vapaaehtoisista, tehokkaampia ympäristönsuojelu- ja hoitotoimia edellyttävistä erityistuista.
Tuen keskeisimpiä tavoitteita on vähentää maatalouden ympäristöön kohdistamaa kuormitusta ja huolehtia maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurimaisemien säilymisestä. Tavoitteena on maatalouden harjoittaminen kestävästi myös siten, että tuotannon harjoittamisen edellytykset säilyvät hyvinä myös pitkällä aikavälillä. Ympäristötukijärjestelmään on Keski-Suomessa sitoutunut lähes 95 % viljelijöistä.
Täydentävät ehdot
Ohjelmakaudella 2007-2013 ympäristötuen saannin ehtona on täydentävien ehtojen noudattaminen. Täydentävät ehdot muodostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvat EU:n nitraatti-, pohjavesi-, puhdistamo-, luonto- ja lintudirektiiviin sekä niitä toteuttaviin kansallisiin säädöksiin, kuten esimerkiksi luonto- ja lintudirektiivin kohdalla luonnonsuojelulakiin ja metsästyslakiin.
Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteet
Maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteet koostuvat seuraavista toimista: viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, luonnonhoitopellot, peltokasvien lannoitus, puutarhakasvien lannoitus, pientareet ja suojakaistat sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito.
Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitotoimet ovat keskeisessä roolissa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Toimen edellyttäminä pellot on säilytettävä avoimina ja viljelymaisema hoidettuna sekä asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöt siisteinä ja hoidettuina. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita on ylläpidettävä. Ylläpidettäviä kohteita ovat mm. pellon ja metsän reunavyöhykkeet sekä yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Näitä ei saa vaarantaa kasvinsuojeluaineiden tai lannoitteiden käytöllä tai paljaaksi hakkuulla. Myöskään peltoteiden pientareita ei saa käsitellä torjunta-aineilla.
Ohjelmakaudella 2007-2013 on viljelijän tehtävä maatilan luonnon monimuotoisuuskohteista kartoitus toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Kartoitus tehdään täyttämällä tätä varten laadittu lomake, johon merkitään tilan tuotantorakennusten lähiympäristössä sekä viljelijän hallinnassa olevilla peltoalueilla ja niiden lähiympäristössä sijaitsevat monimuotoisuuskohteet. Lisäksi kartoituslomakkeeseen tulee merkitä tilan monimuotoisuutta edistävät erityistukisopimukset ja niiden laajuus. Kohteet merkitään lomakkeen lisäksi myös kartalle.
Perustoimenpiteiden lisäksi ympäristötuen saanti vaatii lisätoimenpiteiden toteuttamista. Lisätoimenpiteitä on useita, joista viljelijä voi valita tilalleen sopivimmat toimenpiteet. Tarkempaa tietoa lisätoimenpiteiden valintaan ja valintarajoituksiin saa Maaseutuviraston verkkosivuilta.
Ympäristötuen erityistuet ja ei-tuotannollisten investointien tuki
Maatalouden ympäristötuen erityistuet ovat maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuskohteiden hoidon pääasiallinen rahoitusmuoto. Erityistukia voi hakea viljelijä, joka on sitoutunut ympäristötukijärjestelmän perus- ja lisätoimenpiteiden noudattamiseen. Tuki voi olla 5- tai 10-vuotinen ja se määräytyy hoitotyöstä aiheutuneiden kulujen ja tulonmenetysten perusteella.
Arvokkaiden perinnebiotooppien peruskunnostukseen ja monivaikutteisen kosteikkojen perustamiseen on mahdollista hakea myös ei-tuotannollisten investointien tukea. Perinnebiotooppien ja monivaikutteisen kosteikkojen hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen suunnattuja erityistukia ja ei-tuotannollisten investointien tukea voivat hakea viljelijöiden lisäksi myös rekisteröidyt yhdistykset Leader-toimintatavan kautta.
Alla esitellyt tuet on erityisesti suunnattu maatalousympäristön luonnon monimuotoisuudensuojelu- ja -hoitotoimien tukemiseen sekä vesistönsuojelun edistämiseen. Tarkemmat tiedot sopimusehdoista löytyvät sopimuksien hakemuslomakkeista. Sopimusehtoihin tulisi tutustua hyvin ennen tukien hakemista. Arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaus ja aitaaminen
Vuodesta 2008 lähtien on ollut mahdollista hakea arvokkaan perinnebiotoopin hoidon aloitukseen ja peruskunnostukseen ei-tuotannollisten investointien 1-2 vuotista tukea. Tuki perustuu toteutuneisiin kustannuksiin ja sen kattotaso on perinnebiotoopin hoidon erityistukea korkeampi. Maksimituki on porrastettu sopimusalan mukaisesti (enintään 3 ha:n kohteet 1 179 €/ha, 3-10 ha:n kohteet 910 €/ha ja yli 10 ha:n kohteet 750 €/ha).
Käytännössä peruskunnostuksen hoitotoimia ovat kunnostettavan laidunalueen alikasvoksen raivaus, raivaustähteiden keruu ja kuljetus, aitojen perustaminen ja laidunnuksen aloitus. Hoitotoimet kirjataan hakemukseen liitettävään hoitosuunnitelmaan ja niistä laaditaan myös kustannusarvio. Ei-tuotannollisen investointituen saaminen edellyttää sitoutumista perinnebiotooppien hoidon erityistukeen kunnostuksen jälkeen.
Arvokkaalla perinnebiotoopilla tarkoitetaan kohdetta, jonka alueellinen ELY-keskus on määritellyt valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Perinnebiotooppien hoito
Perinnebiotooppien hoitoon kohdistettu erityistuki pohjautuu kustannusarviossa esitettyihin hoitokustannuksiin ja on enintään 450 euroa hehtaarille vuodessa. Sopimusalan on oltava vähintään 0,30 hehtaaria ja se voi koostua useammasta lohkosta, siten että kunkin lohkon on oltava kooltaan vähintään 0,05 hehtaaria. Pienialaisille arvokkaille kohteille (0,05-0,30 ha) on olemassa kiinteä tuki 200 euroa/kohde/vuosi.
Tavallisimpia hoitotoimenpiteitä perinnebiotoopeilla ovat laidunnus, raivaus ja niitto. Sopimus edellyttää, että alueita ei muokata, lannoiteta, ojiteta, metsitetä tai käytetä torjunta-aineita. Alueet tulee pääsääntöisesti aidata irti peltolaitumista ja eläimille ei tule antaa sopimusalueelle lisärehua. Hoitotoimenpiteistä pidetään hoitopäiväkirjaa. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuen avulla voidaan hoitaa luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä ympäristöjä. Erityistuen tavoitteena on myös lisätä viljelymaiseman avoimuutta sekä säilyttää ja parantaa historiallisesti ja kulttuurisesti arvokkaita kohteita. Hoidettavia kohteita voivat olla esimerkiksi monipuoliset peltojen metsäsaarekkeet ja reunavyöhykkeet, pientareet, kosteikot, puukujanteet ja kiviaidat ympäristöineen.
Kohteiden tärkeimmät hoitotoimet ovat laidunnus, niitto ja raivaus. Perinnebiotooppien hoidon lailla luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki pohjautuu kustannusarviossa esitettyihin hoitokustannuksiin ja on enintään 450 euroa hehtaarille vuodessa. Sopimusalan on oltava vähintään 0,30 hehtaaria ja se voi koostua useammasta lohkosta, siten että kunkin lohkon on oltava kooltaan vähintään 0,05 hehtaaria. Peltoalueilla sijaitsevien metsäsaarekkeiden enimmäiskoko voi olla enintään yksi hehtaari ja reunavyöhykkeen maksimileveys 20 metriä. Sopimus edellyttää, että alueita ei lannoiteta tai käsitellä torjunta-aineilla. Hoitotoimenpiteistä pidetään hoitopäiväkirjaa. Suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito
Pellolle perustettava suojavyöhyke on vähintään keskimäärin 15 metriä leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä hoidettu alue, jolle ei levitetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeiden tavoitteena on vähentää maa-aineksen, ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin ja pohjavesiin. Suojavyöhykkeet myös lisäävät luonnon monimuotoisuutta, luovat maatalousympäristöön ekologisia käytäviä ja edistävät riista- ja kalataloutta. Suojavyöhykkeen perustamista suositellaan vesistön tai valtaojan varressa sijaitseville pelloille, etenkin jos pelto viettää jyrkästi tai kärsii toistuvasti vettymishaitoista tai tulvista.
Valmiit heinä- ja nurmiseokset sopivat suojavyöhykkeiden perustamiseen. Kasvillisuutta voidaan monipuolistaa niittylajeilla, joita voi kerätä itse tai hankkia valmiina sekoituksina. Kosteille alueille sopivat esimerkiksi sarat ja rannoilla viihtyvät kukat.
Suojavyöhykkeiden ensisijainen hoitomuoto on niitto ja niitetyn kasvillisuuden poiskorjuu. Niitto tulee pääsääntöisesti suorittaa kerran kasvukauden aikana. Niiton ajankohdassa tulee ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden elinolot, minkä vuoksi niittoa ei tule aloittaa ennen 1.8., ellei kyseessä ole rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnasta, niiden leviämisen estämisestä tai muusta syystä. Niittojäte tulee korjata pois alueelta ja sen saa käyttää hyödykseen esimerkiksi eläinten rehuna tai kuivikkeina. Jätteen voi myös kompostoida tai käyttää silputtuna maanparannusaineeksi. Lisäksi niittojätettä voi hyötykäyttää riistan ruokintaan.
Laidunnus suojavyöhykkeiden hoitomuotona on mahdollista, jos siitä ei koidu haittaa vesiensuojelulle. Laidunnus järjestään erillään lannoitetuista nurmilaitumista eikä eläimille anneta lisäruokaa. Laidunpaineeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta alue ei kulu mullokselle tai tiivisty liikaa. Suojavyöhykkeen hoitoon voidaan myös liittää sen ja vesistön väliin jäävällä luonnontilaisella alueella tehtävät hoitotoimenpiteet, jolloin hoitomuotona voi olla myös raivaus. Tuen suuruus on A- ja B-tukialueella enintään 450 euroa hehtaarille ja C-alueella enintään 350 euroa hehtaarille vuodessa. Monivaikutteisen kosteikon perustaminen
Kosteikot ovat elinympäristöjä, jotka ovat osa maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat usein tärkeitä linnuston kannalta ja voivat toimia eläinten suoja-, ruokailu- ja pesimispaikkoina. Maatalousalueilla kosteikkoja on mm. ojien yhtymäkohdissa, rantavyöhykkeillä ja peltojen painanteissa. Kosteikoille tunnusomaista on alueen pysyminen veden vallassa ainakin osan vuotta ja yleisesti kosteat olosuhteet. Alueille tunnusomaista on kosteille paikoille tyypillinen kasvillisuus, esimerkiksi eri sara- ja vihvilälajit.
Monivaikutteisten kosteikkojen perustamista rahoitetaan ei-tuotannollisella investointituella. Kosteikon perustaminen on toteutettava ensisijaisesti patoamalla luontaisesti sopiville paikoille pellolle, pellon reuna-alueille tai metsämaalle. Tukea voidaan myöntää sellaiseen kosteikon perustamiseen, joka toteutetaan Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueilla ja sellaisten järvien valuma-alueilla, missä perustamisella voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Kosteikko voidaan perustaa edellä mainittujen alueiden lisäksi muuhun luontaisesti sopivaan ja ympäristönhoidon kannalta tarkoituksenmukaiseen paikkaan, jos tämä katsotaan yleissuunnitelmassa tarpeelliseksi. Yleissuunnitelmalla tarkoitetaan alueellisen ELY-keskuksen laatimaa kosteikkojen yleissuunnitelmaa, jossa alueelliset ja paikalliset olosuhteet sekä vesiensuojelu- ja muut ympäristötavoitteet huomioon ottaen selvitetään kosteikkojen perustamisedellytyksiä laajemmalla alueella.
Kosteikot ja tulva-alueet on perustettava niin, että ne pidättävät mahdollisimman tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Toimenpiteiden toteuttamisesta ei saa aiheutua olennaisia haittoja kosteikkoalueen ulkopuolella viljeltävien peltojen kuivatustilanteelle. Kosteikon pinta-alan, tulva-alueet mukaan lukien, tulee olla vähintään 0,5% yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta ja koko hankkeen alan on oltava yhteensä vähintään 0,30 hehtaaria. Ravinteiden fosforipitoinen pintamaa tulee poistaa ainakin pysyvästi veden peittämiksi jääviltä alueilta. Kosteikossa on oltava kiintoainesta laskeuttava syvempi vesialue, joka on tyhjennettävissä. Lisäksi kosteikkoon kuuluu liittää sen hoidon kannalta riittävät suoja-alueet.
Kosteikon yläpuolista tulouomaa voidaan myös kunnostaa luonnonmukaisen vesistörakentamisen periaatteiden mukaisesti. Uoman luonnontilaa voidaan parantaa palauttamalla tulva-alueita, perustaa useita pieniä kosteikkoja ja rakentaa pohjakynnyksiä. Lisäksi uomaan voidaan tehdä eroosiosuojauksia, lisätä mutkaisuutta, istuttaa kasvillisuutta ja parantaa kalojen ja rapujen elinolosuhteita esimerkiksi soraistuksilla ja kivien lisäämisillä.
Tuen hakuun tarvitaan erillinen suunnitelma kosteikon rakentamisesta. Ei-tuotannollinen investointi toteutetaan päätöstä seuraavien kahden vuoden aikana ja tuki on enintään 11 500 euroa/kosteikkohehtaari. Jos perustettava kosteikko on kooltaan 0,3-0,5 hehtaaria, tukea maksetaan enintään 3226 euroa kohteelta. Kosteikon rakentamisesta ei saa aloittaa ennen rahoituspäätöstä. Ei-tuotannollinen investointituki maksetaan toteutuneiden kustannusten mukaan kuittien ja omasta työstä pidettävän työpäiväkirjan perusteella. Monivaikutteisen kosteikon hoito
Kosteikon perustamisen jälkeen kohteelle tulee tehdä sen hoitoa koskeva 5- tai 10-vuotinen erityistukisopimus. Monivaikutteisten kosteikkojen hoito -erityistukisopimuksella voidaan pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta, lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- ja raputaloutta. Sopimus voidaan tehdä alueelle, jossa peltoa on yli 20 % vesistön tai valta-ojan yläpuolisesta valuma-alueesta. Tuen suuruus määräytyy hoitotoimenpiteistä aiheutuvien kustannusten ja tulonmenetysten perusteella ja on enintään 450 euroa hehtaarille vuodessa. Kosteikon hoitotoimenpiteitä voivat esimerkiksi olla kosteikkoon kertyneen lietteen poistaminen, kosteikon ympäristön hoito raivaamalla, niittämällä tai laiduntamalla sekä patorakenteiden ylläpitokorjaukset ja -tarkistukset. Leader-toimintatapa
Perinnebiotooppien ja monivaikutteisen kosteikkojen hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen suunnattuja erityistukia ja ei-tuotannollista investointitukea voivat hakea viljelijöiden lisäksi myös rekisteröidyt yhdistykset Leader-toimintatavan kautta. Erityistukisopimusten tekemisen edellytyksenä on, että sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tukevat sen paikallisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteita, jonka soveltamisalueella sopimuksen kohdealue sijaitsee. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ympäristötukea koskevan sitoumuksen voimassaolo. Hakemuksen allekirjoittajalla on oltava yhdistyksen nimenkirjoittamisoikeus - sopimukseen on liitettävä selvitys tästä. Hakemuksen liitteeksi on myös laitettava kopio sen kokouksen pöytäkirjasta, jossa sopimuksen hakemisesta on päätetty. Sopimusalueen on oltava yhdistyksen hallinnassa koko sopimusajan. Ei-tuotannollisen investointituen saaminen edellyttää sitoutumista erityistukeen investointituen jälkeen. Muuten yhdistyksiä koskevat lähes samat sopimusehdot ja hakumenettelyt kuin ympäristötukeen sitoutunutta viljelijää. Tukien hakeminen
Kaikki maatalouden ympäristötuen erityistukihakemukset liitteineen toimitetaan alueelliseen ELY-keskukseen vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Ei-tuotannollisten investointien tukien hakuaika päättyy kesäkuun lopussa. Tukihakemukseen on liitettävä kohteen sijaintikartta, tarkka hoito- tai perustamissuunnitelma, kustannusarvio ja mahdolliset vuokrasopimukset, joiden tulee kattaa koko sopimusajan. Hoitosuunnitelma sisältää kohteen yleiskuvauksen, lohkojen pinta-alat, selostuksen hoidon tavoitteista ja vaikutuksista. Lisäksi esitetään kohdealueen peruskunnostus- ja vuosittaiset hoitotoimenpiteet ja hoitotöiden aikataulut.
Hoitosuunnitelmaa ja kustannusarviota laadittaessa tulisi näiden olla mahdollisimman tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Suunnitelman kustannusarvioineen tulee olla realistinen: siihen ei tule kirjata hoitotoimia, joita ei todellisuudessa pystytä toteuttamaan. Myös kustannusarvion olisi hyvä pysyä sopimuksessa määrättyjen enimmäiskustannusten sisällä, koska suunnitelmassa esitetyt hoitotoimet tulee suorittaa, vaikka tuki ei näitä enää kattaisikaan. Viljelijä voi laatia hoitosuunnitelman kustannusarvioineen itse tai teettää sen esimerkiksi ProAgrian maisemanhoidon neuvojalla tai muulla konsultilla.
Maatalouden ympäristötuen erityistukien hakuun suunnatut oppaat löytyvät Maaseutuviraston internetsivuilta. Hakulomakkeet löytyvät Suomi.fi -sivuston lomakepalvelusta. Hakulomakkeiden sopimusehtoihin tulee tutustua hyvin ennen tukien hakemista.
Suunnitelmalomakkeet
Valmiita hoitosuunnitelmapohjia voi käyttää apuna laadittaessa tukihakemukseen hoitosuunnitelmaa. Kustannusarvion laadinnan apuna toimivat myös maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaiset ohjearvot hyväksytyistä kustannuksista.
Laidunpankki
Puuttuuko niityltäsi laiduntajat? Onko eläimesi vailla laidunmaita? Laidunpankki on verkkopalvelu, joka auttaa maisemanhoidosta kiinnostuneita karjanomistajia, hevosenomistajia ja maanomistajia kohtaamaan toisensa. Sivuilta löydät tietoa maisemalaiduntamisesta ja sen toteuttamisesta käytännössä.
Esitteitä ja esityksiä
Ympäristötuen neuvonnalliset oppaat (Maaseutuvirasto)
Suojavyöhykkeiden hoitokortti (Lounais-Suomen ympäristökeskus).pdf (611 Kt)
Lisätietoja Keski-Suomen ELY-keskuksesta:
Ylitarkastaja Liisa Horppila-Jämsä, puh. 040 555 8925, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi [liisa horppila-jamsa] (perinnebiotooppien hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen)
Ympäristöinsinööri Ansa Selänne, puh. 040 508 9126, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi [ansa selanne] (suojavyöhykkeet ja monivaikutteiset kosteikot)
Ylitarkastaja Kimmo Olkio, puh. 040 767 0418, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi [kimmo.olkio] (suojavyöhykkeet ja monivaikutteiset kosteikot)
|