SYKEra 2/2007 Kaatopaikalle sijoitettujen teollisuuden jätteiden ympäristövaikutusten tunnistaminen ja arviointi
Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016,
Taustaselvitys, Osa IV
Eija Isomäki ja Helena Dahlbo, 2007.
Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2 /2007, 51 s.,
URN:ISBN:978-952-11-2560-7 (PDF), ISBN 978-952-11-2560-7.
Julkaisu on saatavana myös painettuna ISBN 978-952-11-2559-1 (nid.).
Tiivistelmä
Yhteiskunnan kokonaismateriaalivirtojen pienentämiseksi jätteiden määrää tulee vähentää ja niiden hyödyntämistä lisätä nykyisestään merkittävästi. Valmisteltavana olevassa Uudessa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa (VALTSUssa) tullaan esittämään tavoitteita ja ohjauskeinoja jätevirroille, joiden ehkäisyllä, hyödyntämisellä tai muun hallinnan kehittämisellä voidaan saavuttaa merkittävää positiivista kehitystä ympäristövaikutusten kannalta. Kaatopaikoille päätyvien jätevirtojen vähentäminen on tässä keskeisessä asemassa, sillä jätteiden kaatopaikkasijoituksessa hukataan luonnonvaroja ja jätteiden sisältämä energiapotentiaali. Jätteiden hajoaminen kaatopaikoilla myös tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, jotka edistävät ilmastonmuutosta.
Tämän selvityksen tavoitteena oli tuottaa Valtakunnallista jätesuunnitelmaa valmistelevalle työryhmälle tietoa kaatopaikoille sijoitettaviin teollisuuden jätteisiin kytkeytyvistä ympäristövaikutuksista. Selvityksessä keskityttiin teollisen toiminnan (ml. energiantuotannon) jätteisiin 1) sitoutuneisiin luonnonvaroihin (kuten metallit, ravinteet) ja energiaan sekä 2) niihin liittyviin potentiaalisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Tarkastelussa olivat mukana suuruudeltaan yli 1 000 t/v olevat jätevirrat. Nämä kattoivat suurimman osan teollisuudesta kaatopaikoille päätyvistä jätevirroista. Selvitys toteutettiin ympäristöministeriön rahoituksella Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tuotannon ja kulutuksen tutkimusohjelmassa.
Selvityksen perusteella voidaan todeta, että luonnonvarojen säästämisen kannalta tärkeitä suuria kaatopaikalle päätyviä jätevirtoja ovat metalleja sisältävät jätteet sekä maa-ainesten kaltaiset jätteet. Metallijätteiden hyödyntämisen lisääminen vähentäisi luonnonvarojen kulutusta sekä itse metallin että sen louhinnassa syntyvän jätteen osalta. Maa-ainesten kaltaisten jätteiden hyödyntämisellä mm. maarakentamisessa voitaisiin vähentää luonnonsoran kulutusta. Fosforia sisältävät jätevirrat sekä bioperäisten, kasvihuonekaasuja tuottavien jätteiden virrat teollisuudesta kaatopaikoille ovat selvityksen mukaan valtaosaltaan pieniä ja niiden hyödyntämisen edistäminen vaatisi jätevirtojen yhdistämistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Selvityksessä ei arvioitu tarkastelussa mukana olleiden jätevirtojen soveltuvuutta hyödynnettäväksi.
Lisätietoja
Vanhempi tutkija Helena Dahlbo, Suomen ympäristökeskus,
puh. 020 490 123, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kehitysinsinööri Eija Isomäki, Suomen ympäristökeskus,
puh. 020 490 123, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [eija.isomaki]
|