Hydrologinen yleiskatsaus 1981-1983
Vuosi 1981 oli Suomessa poikkeuksellisen runsasvetinen. Talvella oli lunta erittäin paljon, kevättulvat kohosivat suuriksi, kesällä satoi sisämaassa ennätyksellisesti ja vielä loppuvuosikin jatkui tavallista huomattavasti märempänä.
Vuosi 1981
Vuoden alkaessa vesistöjen ja maaperän vesivarat olivat maan etelä-, länsi- ja keskiosissa kohtalaisen runsaat, likimain normaalit maan itäosissa ja niukat maan pohjoisosissa. Lunta oli jo vuoden alkaessa poikkeuksellisen paljon lähes koko maassa ja ennätyksellisesti Vuoksen alueen pohjoisosissa sekä Oulujoen - Iijoen-Simojoen alueilla. Talven kuluessa lumipeite kasvoi näillä alueilla vesiarvoltaan noin 250 mm:iin, Oulujärven pohjoispuolella paikoin yli 300 mm:iin. Talven lopulla lunta oli 150-200 % ajankohdan keskimääräisestä, suhteellisesti eniten maan keskiosissa. Karvianjoella lunta oli peräti 220 % normaalista.
Runsaslumisilla alueilla maa oli lähes roudaton maan keskiosissa. Lumen painosta tihkui vesistöjen jäille vettä, josta talven mittaan muodostui lumen kanssa paksulti kohvaa.
Lumi suli suurimmaksi osaksi huhtikuun alussa maan etelä- ja lounaisrannikolta ja osittain myös sisämaasta. Kuun puolivälissä sää muuttui uudelleen kylmäksi ja kevään tulo viivästyi. Etelässä kevättalven sateet olivat niukkoja mutta Lapissa lumipeite vahveni yhä ja oli sielläkin lopputalvesta harvinaisen suuri.
Toukokuun alkaessa peitti poikkeuksellisen vahva lumi suurimman osan maata. Sää lämpeni äkillisesti kuukauden 10. päivän tienoilla Ja lumi suli lyhyen ajan kuluessa. Vesi nousi järvialueen latvaosilla, Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa kaikkialla huomattavasti tavanomaista ylemmäksi. Lukuisissa vesistöissä saavutettiin havaintokauden korkeimpia arvoja. Erityisen korkeita vedenkorkeus- ja virtaamahuippuja esiintyi Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Asutusta haittaavia tulvia sattui mm. Kainuussa, Iijokivarressa, Kemijoella ja Ivalojoella. Jäänlähtö oli maan etelä ja keskiosissa lähes 10 päivää tavallista myöhäisemmässä.
Toukokuun loppupuolisko oli lämmin ja kuiva. Kesäkuussa satoi sitten sisämaassa laajoilla alueilla ennätyksellisen paljon. Sateisinta oli Kymijoen ja Kokemäenjoen alueilla, joilla satoi selvästi enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin tällä vuosisadalla kesäkuussa. Yhdessä kevään sulamisvesien kanssa sateet nostivat järvien pinnat yleisesti yli 0,5 m ajankohdan keskimääräistä ylemmäksi. Veden paljouteen vaikutti myös ennätyksellisen pieni haihdunta. Korkealla oleva vesi, märkä maa ja pieni haihdunta haittasivat maanviljelyä eri puolilla maata. Mm. Kyrönjoki tulvi kevään lisäksi useaan otteeseen kesän mittaan.
Veden lämpötila oli kesäkuussa 2-4 ºC tavallista alempi. Heinäkuussa vesi lämpeni likimain normaaliksi. Myös heinä- ja elokuu olivat runsassateisia, ja suurten keskusjärvien pinnat jatkoivat nousuaan. Lisätystä juoksutuksesta huolimatta Päijänne oli heinäkuun lopulta syyskuun alkuun asti ylempänä kuin kertaakaan aikaisemmin siihen aikaan vuodesta kuluvalla vuosisadalla. Ilman säännöstelyä järven pinta olisi ylittänyt ajankohdan aikaisemmat ennätykset vuonna 1879 alkaneella havaintokaudella syys-joulukuun aikana.
Syyskuuta lukuun ottamatta myös vuoden loppupuolisko oli runsassateinen. järvien vedenpinnat pysyttelivät jatkuvasti noin 0,5 m ajankohdan keskimääräistä korkeammalla. Maa oli hyvin märkä ja pohjavesi yleensä vähintään puoli metriä tavallista ylempänä. Virtaamat olivat yleisesti kaksi -kolmekertaisia ajankohdan keskimääräiseen verrattuna lukuun ottamatta runsasjärvisimpiä vesistöjä. Päijänteestä purkautuvaa virtaamaa pidettiin luvan sallimassa maksimissa 500 m3/s ja Vuoksen virtaamaa lisättiin asteittain niin, että se oli vuoden lopussa 920 m3/s; tilapäisesti jopa 1 050 m3/s. Tästä huolimatta Saimaan pinta nousi hitaasti aina vuoden loppuun asti, jolloin se oli 80 cm ajankohdan keskimääräistä ylempänä. Myös Lappajärvi oli vuoden viimeisinä kuukausina lähes metrin tavallista ylempänä.
Loppuvuosi oli sateisin maan eteläosissa, Lounais-Suomen joissa sattui tulvia marraskuun lopussa. Joulukuussa satoi hyvin paljon lunta, ja vuoden lopussa lumipeite oli jälleen harvinaisen vahva. Erityisen paljon lunta oli Kaakkois-Suomessa ja Koillis-Pohjanmaalla, missä lunta oli kolminkertaisesta tavanomaiseen verrattuna ja paikoin enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin vuodenvaihteessa sillä kaudella, jolta on havaintoja.
Vuoden 1981 kuluessa sanoi 1,4-1,5-kertaisesti normaaliin verrattuna. Etelä-Suomessa sadanta oli noin 1 000 mm, maan keskiosissa noin 900 mm ja pohjoisosissa noin 600-800 mm. Tämä on noin 300 mm tavallista enemmän lähes koko maassa. Kun haihdunta jäi noin 100 mm tavanomaista pienemmäksi, oli valunta yleensä vähintään 2-kertainen normaaliin verrattuna, ja lisäksi maaperän ja vesistöjen vesivarat lisääntyivät vuoden aikana 100-200 mm koko valuma-alueelle tasoitettuna.
Vuodelle 1982 oli ominaista vesiolojen suuri vaihtelevuus. Vuoden alkaessa vettä oli vesistöissä ja maaperässä runsaasti ja lunta erittäin paljon. Vesivarat vähenivät sitten etenkin syyskesällä vallinneen kuivuuden aikana, mutta vuoden loppu oli taas sateinen. Vuoden kokonaissadanta ja -haihdunta olivat keskimääräiset.
Vuosi 1982
Vuoden alkaessa vedenkorkeudet olivat yleisesti puolisen metriä tavallista korkeampia. Saimaassa ja Lappajärvessä vesi oli peräti 80 cm tavallista ylempänä. Myös lumipeite oli harvinaisen vahva, paikoin kaksinkertainen ajankohdan keskimääräiseen verrattuna. Routaa oli sanottavasti vain Lapissa. Etelä- ja Keski-Suomen järvien jäät olivat heikkoja, niillä oli paksulti lumisohjoa, josta talven mittaan muodostui paksu kohvakerros.
Tammi- ja helmikuu jäivät sitten vähäsateisiksi ja lumipeite vahveni vain hieman. Vesistöistä valui tai juoksutettiin vettä tavallista enemmän, ja vesitilanne lähestyi keskimääräistä. Maalis- ja huhtikuun lumisateet lisäsivät lumipeitteen vesiarvon talvisen maksimin koko maassa tavanomaista suuremmaksi ja Oulujoen - Iijoen alueella hyvin suureksi, n. 200-240 mm:ksi.
Huhtikuun runsaasta sadannasta oli vesisateen osuus melko suuri. Yhdessä lumen sulamisen kanssa sateita seurasi tavallista suurempi, paikoin ennätyksellinen kevätylivesi. Yliveden huippu sattui n. viikkoa tavallista aikaisemmin suuressa osassa maata. Iijoella 9.5. mitattu tulvahuippu 1430 m3/s on suurin joella v. 1911 alkaneella havaintokaudella mitattu. Jäät lähtivät noin viikkoa tavallista aikaisemmin Perä-Lappia lukuun ottamatta.
Kesäkuun alussa järvien ja pohjaveden pinta oli yleisesti useita kymmeniä senttimetrejä ajankohdan keskimääräistä korkeammalla. Kuukauden ensimmäisen viikon ajan sää oli harvinaisen lämmin, maaperä kuivui, vesi aleni ja veden pintalämpötila nousi jopa lähelle 20 ºC Sitten tuuli kääntyi pohjoiseen, lämpötila laski nopeasti harvinaisen alhaiseksi ja vesien lämpötila aleni ennätyksellisen nopeasti. Lähes koko maassa satoi lunta, joka säilyi 62. asteen leveyspiirin pohjoispuolella useita päiviä (7.-11.6.), Lapissa viikkoja. Takatalven seurauksena mm. Kilpisjärven jäät lähtivät vasta 22.6. Kuukauden aikana satoi maan itäosissa runsaasti mutta länsirannikolla hyvin vähän.
Heinäkuussa satoi niukasti, sää oli aurinkoinen ja kuiva. Vedet lämpenivät lähelle 20ºC, haihdunta oli suuri, maaperä kuivui ja vedenkorkeudet alenivat nopeasti. Elokuun melko runsas sateisuus ei maaperän kuivuuden ja suuren haihdunnan takia tuntunut vesistöissä juuri lainkaan. Syys- ja lokakuu olivat vähäsateisia maan etelä- ja keskiosissa. Marraskuun alussa sekä vesistöjen että pohjaveden pinnat olivat monin paikoin muutamia kymmeniä cm ajankohdan keskiarvoa alempana. Lapissa syyskesä oli sateinen ja vettä oli runsaasti.
Talvi alkoi Lapissa lumipeitteineen ja vesistöjen jäätymisineen noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Talven eteneminen pysähtyi sitten marraskuun säiden lauhuuteen. joulukuun 10. päivän tienoilla tapahtunut vesistöjen jäätyminen oli Keski-Suomessa (aina Iijokea myöten) noin 2 - 4 viikkoa ja Etelä-Suomessa 1 - 2 viikkoa tavallista myöhäisempi. Vielä vuoden vaihteessa oli järvien ulapoita ja virtapaikkoja sulina Etelä- ja Keski-Suomessa. jäät olivat hyvin heikkoja paitsi Lapissa.
Maan eteläosissa satoi joulukuussa runsaasti; sateista oli jopa 30 - 40 % vesisateita. Lumipeite vaihteli lumisateiden ja lumen sulamisen vaihdellessa. Vuodenvaihteessa rannikko oli lumeton, mutta Iijoen alueella ja sen ympäristössä lunta oli runsaasti. Vedenkorkeudet ja virtaamat kasvoivat Pohjois-Suomea lukuun ottamatta ja olivat vuoden lopussa vuodenaikaan nähden hyvin suuret.
Vuosi 1983
Vuoden 1983 alku oli poikkeuksellisen lauha ja märkä. Talven lumipeite jäi etelässä ja lounaassa vähäiseksi. Kevät oli aikainen, kesä pitkä, enimmäkseen lämmin ja kuiva. Syyskesällä ja alkusyksystä vesivarat ehtyivät monin paikoin varsin niukoiksi. Loppusyksy oli taas runsassateinen, niin että vuoden sadanta ylitti normaalin melkein koko maassa. Itä- ja Pohjois-Suomessa sataa vuoden 1983 sadantaa enemmän harvemmin kuin kerran 20 vuodessa. Vuoden lopussa oli lunta erittäin paljon - jo kolmannen kerran 1980-luvulla.
Tammikuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat erittäin lauhat. Osa järvialueen ulapoista pysyi avoimina tammikuun puoliväliin ja ylikin; Saimaan Käenniemenselkä-Salonselkä ja Päijänteen Tehinselkä jäätyivät vasta 24.1. Kuukauden aikana satoi paljon. Eteläisin ja lounaisin osa maata oli lumeton kuukauden loppupuolelle asti, mutta lunta oli varsin paljon Oulun läänissä ja sen ympäristössä. Sekä pinta- että pohjavedet olivat 20 - 50 cm tavanomaista ylempänä lähes koko maassa ja virtaamat 1,5 - 3 -kertaisia vuodenaikaan nähden Etelä- ja Keski-Suomen pienissä ja keskisuurissa vesistöissä.
Helmi- ja maaliskuu olivat lämpötilaoloiltaan normaalit. Helmikuu oli ennätyksellisen niukkasateinen ja maaliskuu runsassateinen. Lumipeitteen vesiarvon talvinen maksimi oli Etelä- ja Lounais-Suomessa 30 - 50 %, Keski- ja Itä-Suomessa n. 100 %, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Suomessa 120 -130 % ja Lapissa n. 100 % pitkän jakson keskimääräisestä. Jäät olivat tavallista ohuempia maan etelä- ja keskiosissa; myös routaa oli hivenen normaalia vähemmän.
Kevät alkoi aikaisin. Lumi suli Lounais-Suomesta jo huhtikuun alussa ja koko maasta 1 - 2 viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Samaten jäät lähtivät viikko pari tavallista aiemmin, Pohjois-Suomessa ja Lapissa harvinaisen aikaisin. Niinpä Kemijoen Kemihaara loi jäänsä jo 29.4. pois, mikä on aikaisin siellä 43 havaintovuoden aikana havaittu jäänlähtö.
Lumen aikaisesta sulamisesta ja toukokuun runsaista vesisateista seurasi, että vesi kohosi monissa vesistöissä tavallista aikaisemmin ja samalla huomattavastikin ajankohdan keskiarvon yläpuolelle lähteäkseen sitten laskemaan tavallista aikaisemmin. Alkukesästä vettä oli likimain normaalisti suurimmassa osassa maata; Pielisessä vesi oli kuitenkin 40 cm tavallista ylempänä ja Saimaassa 60 cm, osaksi edellisvuosien märkyyden seurauksena.
Maaperä alkoi kuivua tavallista nopeammin touko-kesäkuussa muodostuneen erittäin rehevän kasvipeitteen ja puiden lehvistön haihduttaessa vettä runsaasti. Heinä-elokuussa vallitsi sitten lämmin, enimmäkseen kuiva sää. Maaperä kuivui erittäin kuivaksi, pohjavesi aleni nopeasti ja pienten vesistöjen virtaamat ehtyivät hyvin vähäisiksi. Vesien lämpötila pysytteli varsin yleisesti hivenen normaalia ylempänä maan etelä- ja keskiosissa. Kesäkauden haihdunta oli tavallista suurempi Itä- ja KeskiSuomessa mutta sitä pienempi Pohjois-Suomessa. Pohjavesi ja pienten järvien pinnat olivat syyskuun alkupuolella tyypillisesti 10- 40 cm ajankohdan keskimääräistä alempana. Pohjoisessa vettä oli kuitenkin normaalisti.
Sää muuttui sateiseksi syyskuun lopulla. Syyskuun 23. päivä kirjattiin usealla kauankin toiminnassa olleella sadeasemalla syyskuun sade-ennätys. Erityisen paljon satoi Vuoksen alueen keskiosissa. Koko loppusyksykin oli sitten sateinen. Lokakuussa satoi 140 - 200 % normaalista, marraskuussa lähes normaalisti ja joulukuussa jälleen runsaasti eli 130 - 200 % normaalista.
Pinta- ja pohjavesivarat lisääntyivät pitkin syksyä, ja talven alkaessa vesitilanne oli tavanomainen tai hyvä. Vesistöt jäätyivät maan pohjoisosissa tavanomaiseen aikaan, eteläosissa n. viikkoa tavallista aikaisemmin marraskuun lopulla ja joulukuun alussa sattuneen pakkaskauden aikana. Joulukuun erittäin runsaiden lumisateiden seurauksena lumen vesiarvo oli vuoden lopussa - osittaisesta sulamisesta huolimatta - laajoilla alueilla Keski- ja Itä-Suomessa kaksinkertainen ajankohdan keskimääräiseen verrattuna.
Sivun alkuun
|