Hydrologinen yleiskatsaus 1969-1970

Vuosi 1969

Vuoden 1969 alussa kaikkien vesistöjen vesivarat olivat keskimääräistä pienemmät. Lunta oli sen sijaan runsaasti koko maassa ja lumen määrä kasvoi talven kuluessa hyvin suureksi. Maaliskuun puolessa välissä lumen vesiarvo oli Siikajoen ja Kemijoen välisellä alueella 130-190 % keskimääräisestä. Lumen sulaminen, jäänlähtö ja vedennousu alkoivat likimain tavalliseen aikaan, mutta vielä vappuna lunta oli Etelä-Suomea myöten. Kevätylivedet nousivat odotetusti keskiylivesien yläpuolelle muualla paitsi järvialueen suurissa altaissa. Kesän niukan sadannan ja voimakkaan haihdunnan seurauksena vesivarat vähenivät nopeasti. Elokuussa Pohjanmaan joissa virtasi enää vain 10 % - 20 % ja Tornionjoessa noin 30 % pitkän ajan elokuun keskivirtaamasta. Tällaisia kesäkuivakausia sattuu arviolta keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Myös järvialueen vedet olivat vähissä.

Kuivakausi jatkui syyskuuhun, jolloin runsaahkot sateet lisäsivät vesivaroja hiukan. Pohjavedenpinta laski kesän kuivakauden seurauksena koko maassa 1960-luvun keskiarvon alapuolelle. Lokakuussa vajaus oli Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla n. 20-120 cm, muualla n. 0-50 cm. Marraskuun runsaiden sateiden jälkeen pintavesitilanne oli vähäjärvisissä vesistöissä lähes keskimääräinen, suurten altaiden vedenpinnat olivat yleensä kuitenkin vielä hyvin alhaalla. Monet marraskuun alussa jäätyneet vesistöt loivat jääpeitteensä kuukauden keskivaiheilla vedenpintojen noustessa, mutta jäätyivät uudelleen kuukauden lopussa. Joulukuussa talvinen tilanne vakiintui.

Vuosi 1970

Vuosi 1970 alkoi vähälumisena koko maassa. Vedenkorkeudet ja virtaamat olivat myös tavallista pienemmät. Maaliskuussa satoi kuitenkin niin runsaasti lunta, että ajankohdan lumipeitteen vesiarvon keskiarvot ylitettiin muualla paitsi Pielisjoen alueella. Lounais- Suomen eräillä alueilla lunta oli karttunut jopa 2-3 kertainen määrä tavalliseen verrattuna. Lumi suli ja jäät lähtivät hieman tavallista myöhemmin. Kevätylivedet nousivat jonkin verran keskimääräistä suuremmiksi ja järvialtaiden vajaukset täyttyivät. Jääpatoutumat aiheuttivat Lapin joissa paikoitellen hyvin nopeaa veden nousua. Kesäkuussa satoi poikkeuksellisen vähän, vain 5-35 % keskimääräisestä. Tämä ja helteinen sää vähensivät nopeasti vesivaroja. Säännöstelemättömien vesistöjen vedenkorkeudet ja virtaamat pysyivät pienehköinä kesän ajan. Suurissa altaissa vettä oli kuitenkin kohtalaisesti. Syyskuussa satoi Pohjois-Suomessa runsaasti, Iijoen alueella yli kaksinkertaisesti syyskuun keskimääräiseen sadantaan verrattuna. Tämän seurauksena virtaamat ja vedenkorkeudet lisääntyivät, eniten Pohjois-Suomessa. Järvet jäätyivät ja lumipeite muodostui kolmisen viikkoa tavallista aikaisemmin. Pohjavedenpinta oli lokakuussa talven alkaessa Länsi- Suomessa ja Pohjanmaalla 10-100 cm vastaavan ajankohdan keskiarvojen alapuolella. Marraskuun alkupuolella lumipeite vahveni koko maassa. Ajankohtaan nähden oli lunta poikkeuksellisen runsaasti Lounais-Suomessa. Marraskuun puolessa välissä lumi kuitenkin suli Etelä- ja Länsi-Suomesta, mikä lisäsi näillä alueilla vedenkorkeuksia ja virtaamia. Vuoden lopussa yhtenäinen lumipeite kattoi taas koko maan ja vesistöt olivat jäässä. Vesistöjen vedenkorkeudet ja virtaamat olivat tällöin yleensä hiukan keskimääräistä pienempiä. Pohjavedenkorkeus oli lähellä ajankohdan keskiarvoa, Kokemäenjoenalueella n. 10-50 cm keskiarvoa alempi, Etelä- ja Lounais-Suomessa 0-40 cm korkeampi.

Sivun alkuun