Ilmastosopimuksen osapuolten konferenssit
YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (United Nations Framework on Climate Change, UNFCCC) eli ilmastosopimuksen ylin päättävä elin on osapuolten konferenssi (Conference of the Parties, COP). Sen ensimmäinen istunto (COP 1) pidettiin Berliinissä vuonna 1995.
Viimeisin osapuolten konferenssi osapuolten konferenssi COP 16 pidettiin Cancúnissa Meksikossa 29.11.–10.12.2010. Seuraava konferenssi COP 17 järjestetään Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.-9.12.2011.
Myös ilmastosopimuksen teknistieteellisiä neuvoja antava alaelin SBSTA (Subsidiary Body for Scientific and Technological Advice) sekä toimeenpanoa seuraava alaelin SBI (Subsidiary Body for Implementation) kokoontuvat osapuolikonferenssien yhteydessä.
Ilmastosopimuksen alaisen Kioton pöytäkirjan ylin päättävä elin on osapuolikokous (Conference of Parties serving as the Meeting of the Parties, COP/MOP). Se kokoontuu vuosittain ilmastosopimuksen osapuolikonferenssin yhteydessä. Kioton pöytäkirja astui voimaan 16. helmikuuta 2005.
Lisätietoa muun muassa osapuolten konferensseista sekä ilmastosopimuksen jatkoneuvotteluista löytyy alla olevista Suomen valtuuskunnan raporteista.
Osapuolten konferenssit ja niiden tärkeimmät päätökset
YK:n ilmastosopimuksen 16. osapuolikonferenssi COP 16 ja Kioton pöytäkirjan 6. osapuolikokous COP/MOP 6 (Cancún, Meksiko 29.11.-10.12.2010). Kokouksessa saatiin aikaan päätösratkaisu, joka merkitsee pieniä, mutta tärkeitä edistysaskelia matkalla kohti uutta kansainvälistä ilmastosopimusta. Kokouksessa päätettiin muun muassa perustaa uusi ilmastorahasto, edistää kehitysmaiden metsäkadon torjuntaa REDD+-aloitteen avulla sekä kehittää kaikkien maiden päästöjen raportointiin ja todentamiseen liittyvää seurantajärjestelmää.
YK:n ilmastosopimuksen 15. osapuolikonferenssi COP 15 ja Kioton pöytäkirjan 5. osapuolikokous COP/MOP 5 (Kööpenhamina, Tanska 7.–18.12.2009). Kokouksen lopputuloksena syntyi niin sanottu Kööpenhaminan sitoumus (Copenhagen Accord), jonka pohjalta neuvotteluja jatketaan vuonna 2010. Sitoumuksen lähtökohtana ovat vapaaehtoiset ilmoitukset kansallisista tavoitteista ja toimista. Yhteisenä tavoitteena on rajoittaa lämpötilan nousu kahteen asteeseen. Yhteisiä päästövähennystavoitteita vuosille 2020 tai 2050 ei tekstissä esitetä.
YK:n ilmastosopimuksen 14. osapuolikonferenssi COP 14 ja Kioton pöytäkirjan 4. osapuolikokous COP/MOP 4 (Poznan, Puola 1.–12.12.2008). Kokouksessa pohjustettiin tietä kohti Kööpenhaminan kokousta muun muassa käymällä läpi tulevalta ilmastosopimukselta vaadittavia elementtejä sekä keskustelemalla kantojen eriävyyksistä. Päätöksiä tehtiin adaptaatiorahaston toiminnallistamisesta ja puhtaan kehityksen mekanismin uudistuksista. Kokouksessa laadittiin myös työohjelma seuraavan vuoden neuvotteluille.
YK:n ilmastosopimuksen 13. osapuolikonferenssi COP 13 ja Kioton pöytäkirjan 3. osapuolikokous COP/MOP 3 (Bali, Indonesia 3.–14.12.2007). Kokouksessa päästiin sopuun siitä, että avataan neuvottelut vuoden 2012 jälkeisiä ilmastotoimia koskevasta sopimuksesta. Neuvotteluihin osallistuvat kaikki maat ja niiden takaraja on vuosi 2009. Kokouksessa päätettiin myös käynnistää rahasto, joka tukee kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Lisäksi päätettiin vahvistaa toimia puhtaan teknologian saamiseksi kehitysmaiden käyttöön. Metsäkadon vähentämiseksi ja metsien suojelun edistämiseksi päätettiin aloittaa kokeiluhankkeita.
YK:n ilmastosopimuksen 12. osapuolikonferenssi COP 12 ja Kioton pöytäkirjan 2. osapuolikokous COP/MOP 2 (Nairobi, Kenia 6.–17.11.2006). Kokouksessa hyväksyttiin sopimusten toimeenpanoon liittyviä sekä sopimusjärjestelmän kehittämistä koskevia päätöksiä. Ne liittyivät esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja ns. puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kehittämiseen. Kehittyneiden maiden tulevia Kioto-velvoitteita koskevien neuvotteluiden työ eteni ja Kioton pöytäkirjan arvioinnin suorittamisesta päätettiin.
YK:n ilmastosopimuksen 11. osapuolikonferenssi COP 11 sekä Kioton pöytäkirjan 1. osapuolikokous COP/MOP 1 (Montreal, Kanada 28.11.–9.12.2005). Kokouksessa vahvistettiin Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöt eli niin sanotut Marrakeshin sopimukset. Samalla päätettiin käynnistää ilmastopolitiikan jatkoa koskeva työ eli Kioton pöytäkirjan neuvottelut kehittyneiden maiden päästövähennysvelvoitteista vuoden 2012 jälkeen sekä kaikkien sopimuspuolien vuoropuhelu pitkän aikavälin yhteistyöstä ilmastonmuutokseen vastaamiseksi.
YK:n ilmastosopimuksen 10. osapuolikonferenssi COP 10 (Buenos Aires, Argentiina 6.–17.12.2004). Kokouksessa hyväksyttiin esimerkiksi Buenos Airesin työohjelma sopeutumistoimista. Lisäksi päätettiin järjestää niin sanottu hallitusten asiantuntijoiden seminaari nykyisistä ja tulevista toimista ilmastonmuutokseen vastaamiseksi.
YK:n ilmastosopimuksen 9. osapuolikonferenssi COP 9 (Milano, Italia 1.12.–12.12.2003). Kokouksessa hyväksyttiin esimerkiksi kehitysmaiden tukemiseen liittyviä päätöksiä sekä Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiin, kuten esimerkiksi hiilinieluihin, liittyviä ohjeita.
YK:n ilmastosopimuksen 8. osapuolikonferenssi COP 8 (New Delhi, Intia 25.10.–1.11.2002). New Delhin julistuksessa käsitellään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja sopeutumista.
YK:n ilmastosopimuksen 7. osapuolikonferenssi COP 7 (Marrakesh, Marokko 29.10.–9.11.2001). Kokouksessa hyväksyttiin COP 6bisin poliittisten ratkaisujen pohjalta Marrakeshin sopimukset Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöistä ja ilmastosopimuksen toimeenpanon tehostamisesta. Kioton pöytäkirjan toimeenpano käynnistyi ns. puhtaan kehityksen mekanismin osalta.
COP6:n jatkoistunto COP 6bis (Bonn, Saksa 16.7.–27.7.2001). Kokouksessa ratkaistiin Buenos Airesin työohjelman kysymyksiä poliittisella tasolla. Vastaavat päätöstekstit saatiin osittain valmiiksi.
YK:n ilmastosopimuksen 6. osapuolikonferenssi COP 6 (Haag, Alankomaat 13.11.–24.11.2000). Neuvotteluja käytiin Buenos Airesin työohjelman poliittisten kysymysten ratkaisusta. Kokous keskeytyi ilman päätöksiä.
YK:n ilmastosopimuksen 5. osapuolikonferenssi COP 5 (Bonn, Saksa 25.10.–5.11.1999). Kokouksessa valmisteltiin Buenos Airesin työohjelman toimeenpanoa.
YK:n ilmastosopimuksen 4. osapuolikonferenssi COP 4 (Buenos Aires, Argentiina 2.11.–13.11.1998). Buenos Airesin työohjelma Kioton pöytäkirjan ja UNFCCC:n toimeenpanoon liittyvistä avoimista kysymyksistä, joista tarvittiin lisäpäätöksiä
YK:n ilmastosopimuksen 3. osapuolikonferenssi COP 3 (Kioto, Japani 1.12.–10.12.1997). Kokouksessa saatiin valmiiksi ilmastosopimusta täydentävän Kioton pöytäkirjan neuvottelut. Kioton pöytäkirja hyväksyttiin.
YK:n ilmastosopimuksen 2. osapuolikonferenssi COP 2 (Geneve, Sveitsi 8.7.–11.7.1996). Geneven julistus.
YK:n ilmastosopimuksen 1. osapuolikonferenssi COP 1 (Berliini, Saksa 7.4.1995). Berliinin mandaatti, joka avasi neuvottelut Kioton pöytäkirjasta.
Lisätietoja:
Pääneuvottelija Sirkka Haunia, ympäristöministeriö, puh. 050 362 2039, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|