Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015
|
 |
|
|
|
© Jouko Lehmuskallio
|
|
Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen vesiensuojelun uusista valtakunnallisista tavoitteista vuoteen 2015 asti. Päätöksessä esitetään toimia vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja tilan heikkenemisen estämiseksi. Tavoitteena vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä
Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2015 asti. Tavoitteena on:
- vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta
- vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä
- suojella pohjavesiä
- suojella vesiluonnon monimuotoisuutta
- kunnostaa vesiä
Rehevöityminen pahin ongelma
Periaatepäätös painottaa erityisesti pyrkimyksiä vähentää rehevöitymistä, joka on sekä sisävesien että Itämeren pahin ongelma. Vesien ravinnekuormitusta vähennetään kaikista toiminnoista. Eniten on vähennettävä hajakuormitusta, erityisesti maatalouden ravinnekuormitusta. Maatalouden päästöt ovat yli puolet vesistöjen kokonaispäästöistä siitäkin huolimatta, että lannoitteiden määriä on vähennetty, suojakaistoja on perustettu ja eroosiota vähentävät viljelymenetelmät ovat yleistyneet.
Rehevöityminen on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta liiallisesta ravinnekuormituksesta. Jotta luonto palautuisi tasapainoon, on kuormitusta vähennettävä huomattavasti nykyisestä. Ravinteita on kertynyt paljon myös maaperään ja pohjalietteeseen. Vesiensuojelu vaatii siksi hyvin pitkäjänteistä, vuosikymmeniä kestävää työtä. Maatalouden päästöt on saatava kuriin
Periaatepäätöksen keskeinen tavoite on, että maatalouden kuormitus vähenisi kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä verrattuna vuosien 2001-2005 kuormitukseen. Pitemmän aikavälin tavoite on puolittaa maatalouden kuormitus vesiin.
Tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien toimien suunnittelussa otetaan huomioon maatalouden tuottavuus ja taloudellinen kannattavuus. Tutkimusta on lisättävä, jotta käyttöön saataisiin uusia kustannustehokkaita vesiensuojelutoimia. Viljelijöiden vapaaehtoisia toimia vesiensuojelussa on suosittava.
Vuoden 2007 alusta alkava maatalouden uusi ympäristötukiohjelma ei riittävästi paranna tilannetta. Uuden tukiohjelman avulla voidaan kuitenkin tehostaa karjanlannan hyötykäyttöä ja lisätä suojakaistoja ja kosteikkoja. Lisäksi tukea voidaan kohdentaa aiempaa paremmin.
Kipeästi tarvittavia lisäkeinoja vesiensuojeluun ehdotetaan selvitettäväksi hallinnonalojen yhteistyönä. Vesiensuojelun yhteydet maatalous-, vero- ja energia- sekä ilmastopolitiikkaan on selvitettävä, jotta voidaan sopia ympäristövaikutukset sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset huomioon ottaen tarpeellisista ohjauskeinoista. Esimerkkinä ohjelmassa mainitaan vesiä vähemmän kuormittavien energiakasvien viljelymahdollisuudet sekä mahdollisuudet hyödyntää lantaa biokaasun tuotannossa. Muiden keinojen ohella myös lainsäädännön kehittämistarvetta ja taloudellisia ohjauskeinoja on tarpeen selvittää. Typen poistoa tehostettava
Yhdyskuntien jätevesien puhdistusta on edelleen tehostettava erityisesti silloin, kun jätevesiä johdetaan tilaltaan jo heikkeneviin vesiin. Vanhenevien viemäreiden ja puhdistamojen korjauksiin ja kunnossapitoon on panostettava.
Typen poistoa taajamajätevesistä on tehostettava. Yli 10 000 asukkaan jätevesiä käsittelevien puhdistamojen typestä enintään 30 % kuormittaa typestä rehevöityviä sisä- ja rannikkovesiä. Näin suojellaan herkkiä merialueita erityisesti Merenkurkun eteläpuolella sekä Suomenlahden pohjukassa.
Vesiensuojelun tehostumisesta huolimatta kalankasvatus kuormittaa edelleen varsinkin Saaristomerta. Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta on vähennettävä edelleen ohjaamalla kasvattamojen sijaintia, kehittämällä ruokintamenetelmiä sekä tehostamalla maa-allaskasvatuksen vesiensuojelutoimia. Uutena, vapaaehtoisena keinona mainitaan toimialan kanssa yhteisesti sovittavat ympäristötavoitteet. Yksi keino vähentää ravinteita voisi olla roskakalan pyynti kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella. Sosiaaliset vaikutukset otettu huomioon
Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 -niminen ohjelma valmisteltiin tiiviissä vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa ottaen huomioon ympäristövaikutusten lisäksi esitettyjen suojelutoimien sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.
Ohjelmalla tuetaan valmistelutyötä, jossa Suomen eri alueille laaditaan alueelliset vesienhoitosuunnitelmat vuoteen 2009 mennessä. Hoitosuunnitelmissa otetaan tarkemmin huomioon alueelliset tekijät ja tarvittavat suojelutoimet kullakin vesistöalueella.
Vesiensuojelun suuntaviivat tukevat myös EU:n meristrategian sekä Itämeren maiden yhteisen Itämeren suojelua koskevan toimintaohjelman valmistelua ja toimeenpanoa.
|