Hydrologinen yleiskatsaus 1916-1919
Vuosina 1916, 1917, 1918 ja 1919 on Kymijoen vesistöissä tehty päivittäisiä vedenkorkeushavaintoja klo 8 a. p. 109:llä vesiasteikolla.
Tässä käsitelty 4-vuotiskausi alkoi negativisilla vedenkorkeuspoikkeuksilla koko vesistössä, ja pysyi vedenkorkeus, luonteeltaan negatiivisena kevättulvaan saakka 1916. Sen jälkeen nousi vesi lumen sulamisen aikana melkoista nopeammin kuin normali-vuosina, ja kesäkorkeavesi oli yleisesti jonkun verran normalia ylempänä. Kesä- puolivuosi osoitti yleensä positivisia poikkeuksia, jotka vähitellen pienenivät, niin että vedenkorkeus hydrologisen vuoden lopussa oli likipitäen normali, paikoin vesistön ylä-osissa vieläpä alempikin. Veden aleneminen tammi-huhtikuun aikana 1917 vaikutti, että viimeksi mainitun vuoden huhtikuun poikkeukset olivat yleensä negativisia. Suurimmat negativiset poikkeukset sattuivat touko- ja kesäkuussa johtuen tämän vuoden tavallista huomattavasti pienemmästä kevättulvasta. Tämän johdosta oli koko kesäpuolivuoden aikana vesi alhainen ja saavutti normali korkeuden vasta hydrologisen vuoden 1917-18 alussa. Runsaat sateet syys- ja lokakuussa 1917 vaikuttivat suuremman vedennousun ja huomattavia positivisia poikkeuksia tammi- huhtikuussa 1918 aikana. Kevättulva viimeksi mainittuna vuonna oli vähäinen ja vesi oli koko kesän normalia alempana. Suhteellisesti suuri sademäärä elo-lokakuun aikana aiheutti suuremman vedennousun, vesistön ylä-osissa ja syyskuussa, Päijänteessä ja Kymijoessa marras- ja joulukuussa 1918. Hydrologisen vuoden 1918-19 alussa oli vesi jo yleisesti normalia ylempänä ja pysyi vedenkorkeus luonteeltaan positivisena vuoden loppuun saakka. Muutoin oli vedenkorkeus koko vuoden normali.
Vesimäärämittauksista, joita on toimitettu viime vuosina, käy ilmi, että osa niistä purkauskäyristä, jotka ovat painetut Hydrografisen toimiston vuonna 1911 toimittamassa julkaisussa- Kymijoki ja sen vesistö, ei enää pidä paikkaansa. Uusien, täsmällisten käyrien laatimiseen ei nykyään käytettävissä oleva mittausten lukumäärä kuitenkaan vielä ole riittävä, minkä vuoksi toimistossa on laadittu likimääräisiä käyriä m.m. Kuusankoskesta, Haapakoskesta, Kalkkisten koskista ja Koskenniskasta, ja perustuvat purkaustiedot näihin käyriin.
Vedenkulun valaisemiseksi Kymijoessa on aikaisemmissa vuosikirjoissa annettu tietoja Jyrängön virrasta, Mankalan koskista ja Piirteenvirrasta, kun taas tämä vuosikirja sisältää tietoja Koskenniskasta, missä Kymijoki lähtee Konnivedestä. Tämä muutos on tehty sen takia, että vedenkorkeudet aikaisemmin tähän tarkoitukseen käytetyillä asteikoilla suuremmassa tai pienemmässä määrässä ovat jääsuhteitten ja tukinuiton, osaksi myös joen varrella sijaitsevien tehdaslaitosten vedenkäytön vaikutuksen alaisia.
Koska purkausvaihtelut luovat suunnilleen samanlaisen kuvan kuin vedenkorkeusmuutokset, huomautettakoon tässä vain purkaussuhteista kahtena enemmän tai vähemmän epäsäännöllisenä hydrologisena vuonna 1916-17 ja 1917-18. Ensimmäisenä talvipuolivuotena oli vedenpurkaus Kymijoessa lähimain normali, mutta seurasi sitä vähäinen kevättulva huippuarvon noustessa vain hyvin vähän yli koko hydrologisen 10-vuotiskauden 1909-1919 vuosikeskivesimäärä-arvon. Siitä huolimatta osoittaa seuraava talvi-puolivuosi tavattoman suuria purkausarvoja tammi- ja helmikuulla, niin että syysminimin ja talvimaksimin ero on n. 5 kertaa suurempi kuin 10-vuotinen keskivesimäärä osoittaa.
Vuosi 1916
Ilmanlämpö oli Jyväskylässä vuoden kuluessa keskimäärin 1,7º C eli 1,3º C alempana normalia (keskiarvo ajan 1889--1915 mukaan); niin hyvin talvi- kuin kesä-puolivuosi olivat jonkun verran yli yhden asteen liian kylmiä. Vuoden kylmin kuukausi oli joulukuu harvinaisine keskilämpömäärineen -17,7º C, lämpimin oli heinäkuu 19,2º C; keskiamplitudi oli siis 36,9º C. Absoluuttinen ilmanlämpöminimi sattui joulukuussa (-37,2º), absoluuttinen maksimi heinäkuussa (30º C).
Hallapäivien luku oli vuoden aikana 193 (160 normali), jääpäivien luku 136 (111 normali)
Pilvisyyden vuosikeskiarvo Jyväskylässä oli normali. Sen jakautuminen talvi- ja kesä- puolivuosille ei myöskään poikennut tavallisuudesta. Vuoden pilvisin kuukausi oli marraskuu, 8.1, kirkkain heinäkuu, 4.0. Harvinaisen kirkas oli joulukuu, 6.4 (keskiarvo 8.1), joten ovat selitettävissä sattuneet kovat pakkaset; harvinaisen pilvinen oli sitä vastoin toukokuu 6.5 (keskiarvo 5.2).
Sademäärän Kalkkisten alueella sekä vuosi- että puolivuosi-keskiarvot olivat suurin piirtein normalit. Vuosimaksimi oli kesäkuussa (87 mm), vuosiminimi helmikuussa (21 mm). Vuoden suhteellisesti saderikkain kuukausi oli myöskin kesäkuu, jolloin sademäärä oli 155 % normalista kuukausimäärästä suhteellisesti kuivin oli joulukuu 70 %:neen. Eivät myöskään maantieteellisen jakautumisen vuosi-keskiarvot vesistön alueella osoita oleellisia poikkeuksia normalisista oloista. Saarijärven- ja suurimmassa osassa Rautalammin reitin aluetta vaihteli vuosisumma 450:stä 500:aan mm, Viitasaarenreitin alueella, nousi se ainoastaan 400 - 450 mm, Viitasaaren kirkonkylän seuduilla ei edes 400 mm:iin. Leppäveden ja Koskenniskan välisellä alueella vaihteli se 500:sta 600:aan mm, Petäjäveden ja Vesijärven ympäristöillä esiintyi kuitenkin täpliä, joissa sademäärä nousee yli 600:n mm. Yli 600 mm oli sademäärä myöskin suurimmassa osassa Mäntyharjunreitin aluetta, samoin lähimpänä Suomenlahden rannikoita. Suurin vuosisumma on merkitty Mäntyharjussa (654 mm), pienin Viitasaaressa (398 mm). 40 mm ja suurempi vuorokausi-sademäärä on ilmoitettu Mäntyharjusta (55.2 mm 11/VII), Valkealasta (43.3 mm 22/VIII), Jämsästä (40.3 mm 5/V) ja Heinolasta (40.0 mm 11/VII).
Lunta satoi muutamin paikoin jo lokakuun lopulla, marraskuun puolivälissä oli maa melkein joka paikassa lumen peittämä. Suurimman paksuutensa saavutti lumipeite maaliskuun lopussa, keskimäärin n. 55-65 cm. Lumeen sisältyvä vesimäärä nousi samaan aikaan keskimäärin noin 155 mm:iin. Lumen sulaminen alkoi etelässä huhtikuun alkupuolella, ja kuukauden lopussa oli maa kaikkialla paljas.
Roudan syvyys oli yleensä 15:sta 30:een cm, kauimpana etelässä ainoastaan muutamia cm:iä. Huomattavasti suurempia paikallisia syvyyksiä on kuitenkin merkitty, esim. 83 cm Toivakassa.
Jäätyminen alkoi suuressa osassa vesistöä jo lokakuun lopussa, kuukautta myöhemmin oli koko vesistö jäässä; jäänlähtö alkoi Kymijoessa huhtikuun jälkipuoliskolla, toukokuun alussa vapautuivat vesistön keskiosat, ja toukokuun 10-15 p:n paikkeilla oli koko vesistö jäistä vapaa.
Vuosi 1917
Ilmanlämpö Jyväskylässä hydrologisena vuonna 1916-1917 oli keskimäärin 2.7º (3.0º normali). Talvi-puolivuosi oli 2.1º liian kylmä, kesä-puolivuoden ollessa 1.4º lämpimämpi kuin tavallisesti. Vuoden kylmin kuukausi oli helmikuu, -14.4º, lämpimin elokuu, 18.1º; amplitudi niin muodoin 32.5º. Huomattavan kylmä oli maaliskuu, -11.0º (-4.8º normali). Ilmanlämpöminimi, -37.1º, sattui helmikuussa, maksimi, 32.2 º, kesäkuussa.
Hallapäivien luku vuoden aikana oli 152, jääpäivien luku 121.
Pilvisyys Jyväskylässä oli keskimäärin 6.2, normaali 6.5. Maksimi, 9.0, oli joulukuussa, minimi, 4.1, kesäkuussa. Harvinaisen kirkkaita olivat helmikuu (4.7), heinäkuu (4.4) ja elokuu (4.4), pilvisiä sitävastoin marras- ja lokakuu.
Sademäärän niinhyvin vuosi- kuin puolivuosikeskiarvot olivat suurin piirtein normaleja, sitä vastoin osoitti jakautuminen eri kuukausille huomattavia poikkeuksia. Marras- ja joulukuun ollessa saderikkaita, olivat kolme seuraavaa kuukautta, tammikuu-maaliskuu, hyvin kuivia, kaikkiaan 55 mm, normalin ollessa 86. Uusi kuiva aika alkoi toukokuussa ja käsitti koko kesän , myöskin elokuun, ollen sademäärä kaikkiaan 133 mm, normalin noustessa 225 mm:iin. Poikkeuksellisen suuri oli sitä vastoin sademäärä syyskuussa, vuoden saderikkain kuukausi (131 mm), ja lokakuussa (71 mm). Vuoden suhteellisesti kuivin kausi oli heinäkuu, 20 mm (normali 60 mm).
Sademäärä jakautui vuoden aikana keskimäärin verrattain tasaisesti yli vesistön. Lukuun ottamatta yhtä aluetta pohjoisessa, jossa sademäärä oli alle 500 mm, pysyi vuosisumma yleensä 500 ja 600 mm välillä, muutamin paikoin yli 600 mm. Maksimi, 641 mm, merkittiin Iitissä; minimi, 447 mm, Viitasaaressa.
Suuria vuorokausi-summia (>40 mm) on ilmoitettu seuraavilta paikoilta: Sysmä, Valittula (92.3 mm, 19/VI), Kuhmoinen, Isojärvi (72.6 mm, 13/IX ), Suonnejoki, Iisvesi (55.7 mm,10/VIII), Jämsä (53.3 mm,13/IX), Kuhmoinen (50.4 mm,16/IX) ja Kotka (43.7 mm, 22/IX).
Lunta satoi muutamin paikoin lokakuun puolivälissä, mutta marraskuussa oli maa jälleen pääasiallisesti paljas. Pysyvä lumi satoi vesistön pohjoisissa osissa joulukuun alkupuolella ja 20-25 p:n paikkeilla oli maa kaikkialla lumen peittämä. Maksiminsa saavutti se huhtikuun 10 p:n paikkeilla, jolloin lumipeitteeseen sisältyvä vesimäärä nousi n. 100 mm:iin. Huhtikuun 15 p:n jälkeen alkoi lumen sulaminen, joka toukokuussa sattuneitten lumisateitten takia loppui vasta toukokuun 10-15 p:n paikkeilla.
Roudan syvyys vaihteli huhtikuussa 20:sta 65:een cm, kauimpana etelässä oli se kuitenkin vain muutama kymmenkunta cm.
Vuosi 1918
Ilmanlämmön vuosikeskiarvo Jyväskylässä oli 3.2º eli jonkun verran liian korkea. Tammikuu oli vuoden kylmin kuukausi, -13.0º, heinäkuu oli lämpimin, 17.9º. Amplitudi nousi niin muodoin 30.9º. Matalin lämpötila mitattiin tammikuussa (-38.4º), korkein heinäkuussa (29.9º).
Hallapäivien luku oli 142, jääpäivien 92.
Pilvisyys Jyväskylässä oli 6.1; vuosi oli niin muodoin kirkkaampi kuin tavallisesti. Pilvisin kuukausi, 8.9, oli marraskuu, kirkkain, 3.3, maaliskuu.
Sademäärä nousi vuoden aikana 583 mm:iin (normaali 529 mm). Eritoten marraskuu, mutta myöskin joulukuu olivat harvinaisen saderikkaita, tammikuu oli normali, mutta helmikuussa alkoi kuiva-aika, joka, maalis- ja huhtikuussa saavuttaen äärimmäisarvot, jatkui toukokuuhun. Helmikuu-toukokuun summa nousi niin muodoin ainoastaan 54 mm:iin, normalin ollessa 115 mm. Syksyllä alkoi taas sadeaika, nousten huippuunsa syyskuussa (116 mm). Vuoden suhteellisesti kuivin kuukausi oli maaliskuu (6 mm, normalin ollessa 27 mm), suhteellisesti saderikkain marraskuu (86mm niin, normali 39 mm). Sademäärän vuosikeskiarvo jakautui suurin piirtein tasaisesti yli vesistön. Lukuun ottamatta muutamia alueita Rautalammin- ja Viitasaarenreiteillä , seuduilla Päijänteen ylä- ja W-puolella ja Valkealan reitin alueella, missä mitattiin yli 600 mm (Jyväskylässä jopa yli 700 mm), vaihteli sademääräsumma 500 mm:stä 600 mm:iin, laskien alle 500 mm ainoastaan harvoilla paikoilla. Maksimi on merkitty Jyväskylässä (704 mm), minimi Hankasalmessa (486 mm).
Lunta satoi marraskuun 20 p:n paikkeilla ja viikkoa myöhemmin peitti maan kaikkialla parinkymmenen cm:n paksuinen lumipeite. Maksimi saavutettiin maaliskuun keskivaiheilla, pohjoisessa 50-55 cm, etelässä 30-40 cm. Lumipeitteeseen sisältyvä vesimäärä oli lumen sulamisen alkuaikana pienempi kuin tavallisesti ja nousi keskimäärin 120-125 mm:iin. Varsinainen lumen sulaminen alkoi huhtikuun alussa ja saman kuun lopussa oli maa paljas.
Routa saavutti ainoastaan poikkeustapauksissa 20 cm:in syvyyden, vaikkakin tehtiin huomattavasti suurempia paikallisia mittauksia.
Jäätyminen alkoi pohjoisessa marraskuun jälkipuoliskolla, etelässä marras-joulukuun vaihteessa; jäänlähtö oli Kymijoessa loppunut huhtikuun loppupuolella, edempänä pohjoisessa toukokuun alussa.
Vuosi 1919
Ilmanlämmön vuosikeskiarvo Jyväskylässä oli 0.5º liian korkea, johtuen lämpimästä alkutalvesta ja kesästä. Vuoden kylmin kuukausi oli helmikuu, -11.3º, lämpimin heinäkuu, 18.5º; vuosiamplitudi niin muodoin 29.8º. Alin lämpömäärä, -30.0º, mitattiin helmikuussa, ylin, 26.8º, heinäkuussa.
Hallapäivien luku oli 153, jääpäivien 126
Pilvisyyden vuosikeskiarvo Jyväskylässä oli 6.7. Maksimi, joka saavutti korkean arvon 9.7, oli tammikuussa, minimi, 4.3, toukokuussa.
Sademäärän vuosikeskiarvo oli 596 mm eli 67 mm , suurempi kuin tavallisesti. Huomattava on sademäärärunsaus melkein koko kesäpuolivuotena. Kesäkuusta lokakuuhun, viimeksimainittu kuukausi mukaanluettuna, nousi sademäärä 385 mm:iin, normalin ollessa 307 mm. Kesäkuu, jonka sademäärä nousi 104 mm:iin, oli sekä todellisesta että suhteellisesti vuoden saderikkain, toukokuu, 8 mm, kuivin kuukausi. Ainoastaan marraskuu, helmikuu, maaliskuu ja toukokuu osoittavat liian alhaisia sademääräsummia.
Myöskin sademäärän maantieteellinen jakautuminen osoittaa eroavaisuuksia normaleista oloista sikäli, että alueen pohjoisimmissa osissa, jotka tavallisesti ovat suhteellisesti sadeköyhiä, muodostuu nyt maksimi, ollen suurimmassa osassa Viitasaaren- ja suuressa osassa Rautalamminreitin aluetta 600-650 mm, osaksi vieläpä ylikin 650 mm. Tämän alueen keskiosissa (Keiteleessä ja sen ympäristössä) oli sademäärä kuitenkin pienempi, Viitasaarella jopa alle 550 mm. Toinen maksimi oli Päijänteen seuduilla suuntautuen Petäjäveden yli Keuruuta kohti. Alle 500 mm oli sademäärä Mäntyharjunreitillä Puulaveden seuduilla. Muutoin mitattiin 500:sta 600:aan mm:iin. Korkein vuosisumma on mitattu Jyväskylässä (709 mm), pienin Kangasniemellä (488 mm).
Vuorokausisademäärä >40 mm on ilmoitettu Sysmästä, Valittulasta (48.9, 30/VI). Jyväskylästä (42.4, 6/VII) ja Jämsästä (41.8, 29/VI).
Lunta satoi vesistön pohjoisemmissa osissa marraskuun ensimmäisellä viikolla ja 15 p:n vaiheilla oli maa kaikkialla lumen peittämä. Maksimi, 50-70 cm, etelässä jonkun verran vähemmän, saavutettiin huhtikuun alussa. Lumipeitteeseen sisältyvä vesimäärä oli silloin noin 130-150 mm. Huhtikuun 20 p:n paikkeilla oli maa vesistön eteläpuolessa paljas, ja viikkoa myöhemmin oli kaikki lumi kadonnut.
Roudan syvyys oli joulukuussa yleisesti 15-20 cm, maaliskuussa nousi se alueen pohjoisemmissa ja keskiosissa 20-40 cm, etelässä jonkun verran vähemmän.
Jäätyminen alkoi marraskuun puolivälissä; jäänlähtö loppui huhtikuun lopussa Kymijoessa, edempänä pohjoisessa toukokuun ensimmäisellä viikolla.
Sivun alkuun
|