Lumen vesiarvon mittaaminen

Lumen vesiarvo ilmaisee lumessa olevan veden määrän, ts. lumen massan pinta-alayksikköä kohti. Vesiarvo ilmoitetaan yleensä millimetreinä; lukuarvoltaan se on sama kuin lumen massa kilogrammoina neliömetriä kohti. Lumen vesiarvo määritetään ns. lumilinjamittauksilla. Lumilinja on 2-4 km pitkä reitti, joka kattaa edustavasti paikkakunnan eri maastotyypit. Linjamittaukseen kuuluu yleensä 80 mittasauvalla tehtyä lumensyvyysmittausta sekä kahdeksan lumen vesiarvon määrittämiseksi tehtävää punnitusta.

Suomen ympäristökeskus havainnoi noin 150 lumilinjaa, joilla lumen vesiarvoa mitataan kuukausittain tai puolikuukausittain. Vuoteen 1968 asti lumilinjamittaukset tehtiin talvikuukausien 16. päivänä. Sen jälkeen mittaukset pyrittiin tekemään pääsääntöisesti kaksi kertaa kuukaudessa, 1. ja 16. päivinä. Vuodesta 1996 lähtien mittaukset on tehty jälleen vain talvikuukausien 16. päivä poikkeuksena ns. pienten valuma-alueiden lumilinjat, joilla lumen vesiarvo mitataan keväällä myös kuukauden 1. päivänä. Mittauspäivien välisille päiville lasketaan mallilla päivittäiset lumen vesiarvot.

Lumen aluevesiarvot (valuma-alueen keskimääräiset vesiarvot) määritetään samoille valuma- alueille kuin aluesadannat. Kaikkiaan hydrologisessa tietorekisterissä on vesiarvoja noin 250 alueelta vuodesta 1946. Vuodesta 1990 lähtien aluevesiarvot on määritetty noin 110 alueelle; 108 alueen rajat esitetään Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja -sarjassa A 165. Alueiden koordinaatit on määritetty veden purkautumispisteelle. Alueen kunta, alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja lääni määräytyvät alueen purkautumispisteelle määritettyjen koordinaattien mukaan. Hydrologisessa tietorekisterissä on 178 lumilinjan vesiarvotiedot talvikausilta 1990/91-1995/96. Lumen aluevesiarvojen laskentaan käytetään 10x10 km:n hilapistemallia.

Vuoteen 1990 asti lumen vesiarvon aluearvot määritettiin alusadannan tavoin isohyeettimenetelmällä. Koska lumimittausten sijaintipaikat ovat vuosien kuluessa vaihdelleet, eivät arvot ole täysin homogeenisia. 1970- ja 1980-luvuilla käytettiin myös ulkopuolista havaintomateriaalia, joka on ollut peräisin lähinnä Ilmatieteen laitoksesta, silloisista vesi- ja ympäristöpiireistä sekä vesivoimayhtiöistä. Tämä on myös aiheuttanut aikasarjojen epähomogeenisuutta. Vuodesta 1990 lähtien on aluearvot laskettu hilapistemallin avulla. Malli ottaa entistä paremmin huomioon mm. korkeussuhteiden ja rannikon vaikutuksen vesiarvoon sekä lumilinjan sijainnin vaihtumisesta johtuvat vaikutukset.