Lähiöiden kehittäminen
Lähiöt rakennettiin kaupungistumisen myötä
| |
|
 |
|
Vanhaa Vuosaarta Helsingissä.
Kuva: Ilona Osara
|
Yli viidennes suomalaisista asuu lähiöissä, jotka syntyivät nopean kaupungistumisen ja elementtirakentamisen kehittymisen myötä. Lähiöiden rakentaminen alkoi toden teolla 1960-luvulla, mutta arviolta puolet lähiöistä on rakennettu 1970-luvulla, erityisesti vuosikymmenen alkupuolella. Suurin osa lähiöissä olevista asunnoista on kerrostaloasuntoja, mutta alueet ovat luonnonläheisiä ja tavallisimmin suhteellisen väljästi rakennettuja.
Pääosin 1960-1970-luvulla rakennettujen asuinalueiden rakennuskanta vaatii lähitulevaisuudessa mittavia peruskorjaustoimenpiteitä. Ajankohtaisiksi tulevat varsinkin lähiöiden asunto-osakeyhtiöiden sähkö- ja putkiremontit. Piha-alueiden viihtyisyyden ja turvallisuuden lisäämiseksi on kiinnitettävä huomiota viherympäristöön, valaistukseen ja oleskelumahdollisuuksien luomiseen. Ikääntyminen ja työperäinen maahanmuutto asettavat uusia haasteita
Yhdessä asuntokannan kanssa ovat ikääntyneet myös lähiöiden asukkaat. Alun perin nuorille lapsiperheille rakennetut alueet eivät vastaa jatkuvasti kasvavan ikääntyneen väestön asumisen ja palveluiden tarpeisiin. Asuntojen ja asuinympäristöjen esteettömyyteen ja toimivuuteen on panostettava, jotta ikääntyneet voivat asua kotona mahdollisimman pitkään.
Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen varautuminen lisää myös työperäistä maahanmuuttoa. Jo nyt varsinkin monissa kasvukeskuskaupunkien lähiöissä maahanmuuttajien määrät ovat kasvaneet, minkä takia lähiötyöllä on pyrittävä tukemaan asuinalueiden sosiaalista toimivuutta ja kykyä kulttuurien kohtaamiseen. Rakennettuun ja sosiaaliseen ympäristöön kohdistuvilla toimenpiteillä voidaan vahvistaa paikan identiteettiä, joka on tärkeä tekijä yhteisöön kuulumisen tunteen vahvistamisessa ja kotoutumisen tukemisessa. Lähiöiden vetovoima turvaa kaupunkiseutujen kilpailukyvyn
Elinympäristön hyvä laatu on asukkaiden hyvinvoinnin ja siten myös kaupunkiseutujen kilpailukyvyn perusta. Se on myös tärkeä vetovoimatekijä, kun yritykset tekevät sijoittumiseen ja kehittymiseen liittyviä ratkaisuja työvoiman saatavuuden kannalta. Kohtuuhintaisesta ja hyvästä asumisesta on tullut merkittävä kilpailutekijä, joka määrittää kasvavien keskusten tulevaa kehitystä ja palvelujen tarjontaa.
Koska valtaosa kohtuuhintaisista vuokra- ja omistusasunnoista sijaitsee lähiöissä, näiden asuntoalueiden kehittäminen tukee paitsi asuinalueiden houkuttelevuutta myös osaavan työvoiman saamista kaupunkiseuduille. Siksi lähiöiden kehittämisen täytyy olla osa kaupunkiseutujen kehittämisstrategiaa ja kehittämistyön tueksi tarvitaan myös eri organisaatioiden yhteistyöverkostoja. Lähiöiden kehittämisohjelmat
Erilaisia lähiöiden kehittämishankkeita on toteutettu viimeisen viidentoista vuoden aikana useissa Suomen kaupungeissa. Viimeisimmässä, Lähiöuudistus 2000 -ohjelmassa, kartoitettiin vuosina 2000-2004 hyviä lähiökehittämisen käytäntöjä.
Ohjelma oli viiden ministeriön, Valtion asuntorahaston ja 15 kunnan yhteistyöhanke, jossa kerättiin tietoa lähiöistä neljästä eri näkökulmasta: lähiöt yhdyskuntarakenteessa, rakennusten ja elinympäristöjen kehittäminen, lähiöt elämänympäristöinä sekä lähiöt ja tietoyhteiskunta.
Ohjelman toteutusta ja kehittämishankkeiden tuloksellisuutta koskeva asiantuntija-arviointi Uudenlaisia otteita ja kertaustyylejä valmistui toukokuussa 2004.
Parhaillaan ympäristöministeriössä valmistellaan uutta lähiöiden kehittämisohjelmaa, joka toteutetaan vuosina 2008-2011 (ks. Muualla verkossa - Lähiöiden kehittämisohjelma 2008-2011) Lähiöiden seuranta
Ympäristöministeriö on seurannut kerrostalovaltaisissa lähiöissä tapahtuvia muutoksia 1990-luvun puolivälistä alkaen. Seuranta on koskenut muun muassa asuntokannan rakenteeseen, asumistasoon, väestön demografisiin ja sosioekonomisiin ominaisuuksiin sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kehitykseen liittyviä muuttujia.
Aluksi seurantaan valittiin sijainniltaan, rakenteeltaan ja tulevaisuudennäkymiltään yhteensä 36 erilaisia lähiöitä. Myöhemmin mukaan otettiin Lähiöuudistus 2000 -hankkeessa olleet 16 lähiötä Seuranta aloitettiin vuodesta 1980, ja sitä on jatkettu toistaiseksi vuoteen 2000 saakka.
Seurannan tuloksena on julkaistu kolme raporttia: Lähiöt muuttuvat ja erilaistuvat (Suomen ympäristö 187), Lähiöiden välinen ja sisäinen erilaistuminen jatkuu (Ympäristöministeriön moniste 52) sekä Kerrostalolähiöiden tilastoseurantaa vuoteen 2000 (Ympäristöministeriön moniste 119).
Lisätietoja
Rakennusneuvos Matti Vatilo, ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto, puh. 040 506 1168, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Ylitarkastaja Jaana Nevalainen, ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto, puh. 0400 985 966, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|