EU:n ilmasto- ja energiapaketti
Euroopan unionin joulukuussa 2008 hyväksymää ilmasto- ja energiapakettia voidaan pitää käänteenä EU:n ilmastopolitiikassa. Paketilla EU vahvisti asemansa kansainvälisten ilmastoneuvottelujen veturina, sillä se on tällä hetkellä ainoa teollisuusmaa-alue, joka on sopinut sitovista tavoitteista päästöjen vähentämiseksi Kioton sopimuksen jälkeen. Päästövähennykset koskevat Kioton kauden jälkeistä aikaa ja tulevat siis voimaan vuoden 2013 alusta.
EU sopi yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta velvoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Lisäksi nyt tehdyt päätökset linjaavat, miten EU siirtyy tarvittaessa tiukempaan päästövähennysvelvoitteeseen osana kansainvälistä ilmastosopimusta.
Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Lisäksi energiatehokkuutta lisätään keskimäärin 20 prosentilla perusuran mukaiseen kehitykseen verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Liikenteen biopolttoaineiden osuus nostetaan 10 prosenttiin.
Ilmasto- ja energiapaketissa sovitut toimet toteutetaan asteittain vuoteen 2020 mennessä. Komission arvioiden mukaan monet paketissa sovituista toimista vauhdittavat työpaikkojen syntymistä, tuovat taloudellisia säästöjä ja parantavat tehokkuuden lisääntymisen myötä sekä energiaturvallisuutta että taloutta ylipäänsä. Ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus
EU:n ilmasto- ja energiapaketti käsittää neljä direktiiviä: päästökauppadirektiivin (ETS) uudistamisen, jäsenmaiden välisen ponnistustenjako -päätöksen, direktiivin hiilen talteenotosta ja varastoinnista (CCS) sekä direktiivin uusiutuvista energiavaroista (RES).
Ponnistustenjakopäätös ja direktiivi uusiutuvista energiavaroista sisältävät sitovat velvoitteet jäsenmaittain. Paketin lähtökohtana on, että jäsenmaille asetetut velvoitteet ja tavoitteet jaetaan tasapuolisesti. Lisäksi pakettiin liittyy liikennettä koskevia säädöksiä, kuten asetus autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, säädös autojen renkaiden ilmanpaineiden seurantajärjestelmästä ja renkaiden energiatehokkuudesta sekä autojen ilmastointilaitteiden päästöjen vähentämisestä. Päästökauppajärjestelmä uudistuu vuonna 2013
Päästökauppajärjestelmää (EU Emission Trading System) luodessaan EU on pyrkinyt löytämään mahdollisimman kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen ratkaisun päästöjen vähentämiseksi. Päästökaupalla on keskeinen rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa.
Päästökaupassa on mukana yli10 000 teollisuuslaitosta EU:n alueelta: muun muassa voimalaitoksia, paperitehtaita, öljynjalostamoja ja terästehtaita. Nämä laitokset tuottavat lähes puolet Euroopan hiilidioksidipäästöistä ja 40 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.
Uudistukset tulevat voimaan päästökaupan kolmannella kaudella, joka alkaa vuonna 2013. Päästöoikeuksien määrä supistuu vuosi vuodelta, jotta päästökauppajärjestelmän kattamia päästöjä voidaan vähentää 21 prosenttia vuoden 2005 päästömääristä. Kasvava osuus päästöoikeuksista jaetaan huutokaupan kautta ja lopulta ilmaisista päästöoikeuksista on tarkoitus luopua kokonaan.
Sähköntuotannon päästöt ovat pääsääntöisesti huutokaupan piirissä vuodesta 2013 lähtien. Tällä hetkellä päästökaupan ulkopuolella oleva lentoliikenne tulee mukaan järjestelmään jo vuoden 2012 alusta. Vuodesta 2013 päästökauppa laajenee koskemaan eräitä sellaisia teollisuudenaloja, jotka tällä hetkellä ovat järjestelmän ulkopuolella. Paljon energiaa kuluttavan teollisuuden asema
EU:n on järjestelmän uudistuksen yhteydessä turvattava paljon energiaa kuluttavan eli energiaintensiivisen teollisuuden erityisasema.
Päästökauppadirektiiviin sisältyy säännöt niin sanotun hiilivuotoriskin huomioon ottamisesta. Hiilivuoto tarkoittaa tilannetta, jossa paljon energiaa käyttävä teollisuus siirtäisi tuotantoaan EU:n ulkopuolelle päästörajoitusten takia.
Komissio on tehnyt päätöksen hiilivuodon riskille alttiina olevista toimialoista vuonna 2010. Luettelo kattaa käytännössä kaikki keskeiset energiaintensiiviset toimialat.
Hiilivuodolle alttiit teollisuusalat saavat jatkossakin ilmaisia päästöoikeuksia Euroopan laajuisen arvioinnin perusteella. Tehokkaimmat laitokset saavat päästöoikeuksia suhteessa enemmän kuin vähemmän tehokkaat laitokset. Päästökaupan ulkopuoliset toimialat
Noin 60 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä tulee EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilta toimialoilta. Näitä toimialoja ovat muun muassa rakentaminen, rakennusten lämmitys, asuminen, maatalous, liikenne ja jätehuolto sekä teollisuudessa käytettävät F-kaasut.
Päästökaupan ulkopuolisiin toimialoihin kohdistuvia toimia kutsutaan taakanjaoksi tai ponnistustenjaoksi. Tavoitteena on, että päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla päästöjä vähennetään noin 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästömääriin. Osa vähennyksistä toteutetaan EU-tason säädöksillä, kuten tiukentamalla vaatimuksia autojen ja niiden polttoaineiden hiilidioksidipäästöille sekä vahvistamalla EU:n laajuisia energiatehokkuussäädöksiä.
Kullekin jäsenmaalle on asetettu määrälliset vähennysvelvoitteet päästöjen osalta. Suomen on vähennettävä päästökaupan ulkopuolella olevien toimialojen päästöjä 16 prosentilla vuoden 2005 päästömääristä. Nämä päästövähennystoimet sisältyvät jo suurimmalta osin Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan, joka hyväksyttiin valtioneuvostossa marraskuussa 2008.
Vanhojen EU:n jäsenmaiden on vähennettävä päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöjä enimmillään 20 prosenttia vuodesta 2005, kun taas uudet jäsenmaat voivat lisätä päästöjä enintään 20 prosenttia. Velvoitteiden eriyttämisellä otetaan huomioon jäsenmaan erilaiset lähtökohdat ja tarpeet taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen. Jäsenmaiden välinen ponnistustenjakopäätös on ensimmäinen laatuaan maailmassa.
| Maa |
Velvoite |
Maa |
Velvoite |
| Alankomaat |
-16 % |
Puola |
+14 % |
| Belgia |
-15 % |
Portugal |
+1 % |
| Bulgaria |
+20% |
Ranska |
-14 % |
| Espanja |
-10 % |
Romania |
+19 |
| Irlanti |
-20 % |
Ruotsi |
-17 % |
| Iso-Britannia |
-16 % |
Saksa |
-14 % |
| Italia |
-13 % |
Slovakia |
+13 % |
| Itävalta |
-16 % |
Slovenia |
+4 % |
| Kreikka |
-4 % |
Suomi |
-16 % |
| Kypros |
-5 % |
Tanska |
-20 % |
| Latvia |
+17 % |
Tshekki |
+9 % |
| Liettua |
+15 % |
Unkari |
+10 % |
| Luxemburg |
-20 % |
Viro |
+11 % |
| Malta |
+5 % |
|
|
Jäsenmaille esitetyt vähennystavoitteet perustuvat vuoden 2005 todennettuihin päästötietoihin. Laskennassa on käytetty kriteerinä asukasta kohden laskettua bruttokansantuotetta. Määrällisille tavoitteille on asetettu ylä- ja alaraja. Yksikään jäsenmaa ei saa kasvattaa päästöjään enempää kuin 20 % eikä yhdenkään jäsenmaan tarvitse vähentää päästöjään enempää kuin 20 % vuoden 2005 päästömääristä. Ne maat, joilla on alhaisempi asukasta kohden laskettu bruttokansantuote saavat siten hyvitystä.
Kriteerin käytössä on joitakin poikkeuksia. Komissio on mm. ottanut huomioon jäsenmaan tiedossa olevia toimia, jotka vaikuttavat merkittävästi vähennysten toteutukseen sekä tilanteet, jossa jäsenmaalle koituisi selvästi suurempia kustannuksia. Myös tasauksen käyttö (-20/+20 %) vaikuttaa siihen, että muitakin kriteereitä on mukana. Ilman tätä tasausta jotkut jäsenmaista olisivat saaneet paljon suuremman taakanjakoluvun. Joustava toimeenpano
Ilmasto- ja energiapakettiin sisällytettiin sen joustavaa toimeenpanoa edistäviä elementtejä. Kioton mekanismeja voidaan hyödyntää sekä päästökaupassa että ei-päästökauppasektorin puolella. Kioton mekanismeja ovat päästökaupan lisäksi yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi.
Lisäksi joustetaan peräkkäisten vuosien päästöjen vaihteluiden tasauksessa sekä jäsenmaiden mahdollisuudessa siirtää toisilleen päästöosuuksia.
Päästöoikeuksien siirtomahdollisuus on uusi menettely. Sen tarkoituksena on tasata kustannuksia jäsenmaiden välillä, jolloin varsinkin uusien jäsenmaiden taakka pysyy kohtuullisena.
Pääosin jäsenmailla on vapaat kädet päättää, miten päästöjä milläkin toimialalla vähennetään. Jouston vastapainona EU seuraa kuitenkin vuosittain tiukasti toimien toteutusta varmistaakseen, että jäsenmaat etenevät johdonmukaisesti kohti vuoden 2020 velvoitteita. Tavoitteitaan laiminlyönyt jäsenmaa joutuu korjaamaan puuttuvat päästövähennykset kahdeksalla prosentilla korotettuna. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi
Osana ilmastopakettia hyväksyttiin myös hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja varastointia koskeva direktiivi. Hiilidioksidin talteenotto (CCS) voimalaitosten tai muiden teollisuuslaitosten savukaasuista ja sen pysyvä varastoiminen maanalaisiin geologisiin muodostumiin, kuten tyhjentyneisiin öljykenttiin tai pysyvästi pilaantuneisiin, suolaisiin pohjavesikerrostumiin, on uutta, vasta kehittymässä olevaa teknologiaa. Sen kuitenkin uskotaan olevan tulevaisuudessa merkittävä keino vähentää fossiilisten energialähteiden hiilidioksidipäästöjä.
Lupamenettelyllä pyritään varmistamaan, että uutta teknologiaa sovelletaan alusta alkaen ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta turvallisella tavalla. Lupa hiilidioksidin pysyvään varastointiin voidaan myöntää vain, jos toiminta täyttää asetetut turvallisuus- ja muut vaatimukset. Jäsenmaat voivat myös halutessaan kieltää hiilidioksidin geologisen varastoinnin alueillaan.
Paketin yhteydessä sovittiin myös, että hiilidioksidin talteenoton teknologiaa kehittäviä laitoksia tuetaan. Tavoite on, että vuoteen 2015 mennessä EU:n alueella rakennettaisiin ja otettaisiin käyttöön 8–12 hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin demonstraatiohanketta. Lisää uusiutuvaa energiaa, biopolttoaineita liikenteeseen
Ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta kaikista energialähteistä EU:ssa 20 prosenttiin. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa vahvistetaan se, miten kukin jäsenmaa saavuttaa tavoitteensa ja kuinka edistymistä mitataan. Suomen tulee lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus 38 prosenttiin nykyisestä 28,5 prosentista (2011).
Jäsenmaiden ei tarvitse välttämättä tehdä toimia omalla alueellaan, vaan ne voivat hoitaa osuutensa tukemalla uusiutuvien energialähteiden tuotantoa ja käyttöä muualla Euroopassa. Ohjaamalla investointeja sinne, missä uusiutuvia energialähteitä voidaan käyttää tehokkaimmin, voidaan alentaa kokonaiskustannuksia.
Lisäksi ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään liikenteen
biopolttoaineiden osuuden 10 prosenttiin jokaisessa jäsenmaassa.
Osana pakettia sovittiin myös kestävyyskriteereistä eli niin sanotuista
vähimmäiskriteereistä biopolttoaineiden hiilidioksidipäästöille sekä
kriteereistä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Energiatehokkuus avainasemassa
Ilmasto- ja energiapaketti velvoittaa lisäämään energiatehokkuutta 20 prosentilla perusuran mukaiseen kehitykseen verrattuna.
Energiatehokkuuden parantaminen onkin yksi tärkeimmistä keinoista, joiden avulla jäsenvaltiot pyrkivät täyttämään energiapaketin vaatimukset. Komissio arvioi, että energiatehokkuuden parantaminen on taloudellisesti kannattavaa. Samalla päästöt vähenevät melkein 800 tonnilla vuodessa.
Energiatehokkuus on myös keskeinen osa vuonna 2010 julkaistua Energia 2020 -strategiaa, joka on osa laajempaa Eurooppa 2020 -strategiaa. Ilmasto- ja energiapaketin kustannukset ja hyödyt
Komission arvion mukaan päästökaupan huutokaupasta saatavat vuotuiset tulot olisivat noin 50 miljardia euroa.
Komissio arvioi ilmasto- ja energiapaketin suorien kustannusten olevan puolestaan keskimäärin noin 0,6 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) vuonna 2020. Tehtävät toimet vaikuttavat myös suotuisasti niin sanottujen perinteisten päästöjen kuten happamoittavien päästöjen vähentämiseen.
Lisätietoja
Neuvotteleva virkamies Magnus Cederlöf, puh. 050 361 6439,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (päästökauppa)
Neuvotteleva virkamies Tuija Talsi, puh. 040 720 5574,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (hiilen talteenotto ja varastointi)
|