Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
« Edellinen taso
27.2.2013 (Päivitetty)
Ympäristöministeriö
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Ruotsinkielinen versio
Tulostusversio
Jaa
www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Suojeluohjelmat ja -... > Kansallis- ja luonnonpuistot
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

Kansallis- ja luonnonpuistot

AJANKOHTAISTA

Kansallispuistoaloitteet

Ympäristöministeriöön saapui 31.7.2012 mennessä 18 kansallispuistoaloitetta, joista kaksi oli nykyisten kansallispuistojen kehittämisehdotuksia. Lisäksi ministeriön arvioinnissa oli mukana aiemmin ehdotettu Tiirismaa-Salpausselän alue. Ympäristöministeri Ville Niinistö linjasi 28.11.2012 aloitteiden jatkokäsittelystä.

 

 

Kevätpuro Sipoonkorvessa. 
© Antti Below

 

Kansallis- ja luonnonpuistot muodostavat rungon Suomen luonnonsuojeluverkostolle. Suomessa on 37 kansallispuistoa, joiden pinta-ala on 978 900 hehtaaria. Luonnonpuistoja on 19, ja niiden pinta-ala on noin 153 600 hehtaaria (1.1.2011). Sekä kansallis- että luonnonpuistoja hoitaa Metsähallitus. 

Kansallispuistot tärkeimpiä luonto- ja retkeilykohteita

Kansallispuistoissa pyritään säilyttämään Suomen luonnon kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaimmat kohteet, niiden eliölajisto ja erilaiset elinympäristöt sekä maisemalliset erityispiirteet. Kansallispuistot säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Ne pidetään sellaisen taloudellisen toiminnan ulkopuolella, joka muuttaa pysyvästi luontoa. Lisäksi ne ovat yleisölle avoimia luonnonnähtävyyksiä.

Kansallispuistoissa on opastuskeskuksia, luonto- ja retkeilypolkuja sekä muita palveluja, jotka ovat tärkeitä opetukselle ja yleiselle luontokasvatukselle sekä kansalaisten luonnossa virkistäytymiselle.

Kansallispuistojen ja luontokeskusten kävijämäärät ovat jatkuvassa kasvussa. Puistot myös vaikuttavat monella tapaa myönteisesti alueiden talouteen. Esimerkiksi matkailu tuo tärkeitä työpaikkoja harvaanasutuille seuduille.

Luonnonpuistot palvelevat tutkimusta

Luonnonpuistot palvelevat ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tieteellistä tutkimusta. Niissä luonto pyritään säilyttämään mahdollisimman koskemattomana. Luonnonpuistojen suojelumääräykset ovat kansallispuistoja tiukemmat.

Luonnonpuistot ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Luonnonpuistoissa liikkumiseen tarvitaan kirjallinen lupa, joka myönnetään vain tieteellisiin tarkoituksiin. Eräissä luonnonpuistoissa on kuitenkin yleisön käyttöön merkittyjä polkuja. Pohjois-Suomen luonnonpuistoissa paikallisilla asukkailla on luontaiselinkeinojen, kuten porotalouden, harjoittamiseen liittyviä nautintaoikeuksia.

Historia

Luonnonsuojelualueiden perustaminen sai Suomessa vauhtia, kun luonnonsuojelulaki vuonna 1923 säädettiin. Ensimmäiset neljä kansallis- ja kuusi luonnonpuistoa perustettiin vuonna 1938. Niistä Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Pisavaaran ja Mallan luonnonpuistot jäivät Suomelle talvi- ja jatkosodan alueluovutusten jälkeen.

Sodissa menetettyjen puistojen takia valmisteltiin vuonna 1956 uusi kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelma. Vuonna 1964 Suomessa oli 9 kansallis- ja 15 luonnonpuistoa.

Puistoverkkoa ryhdyttiin täydentämään 1970-luvulla. Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelmasta 1978. 

Uusia kansallispuistoja perustettiin lukumääräisesti eniten vuonna 1981 (11 puistoa). Suurin osa Suomen kansallispuistoista on perustettu runsaan kahden viime vuosikymmenen aikana.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, puh. 050 302 7597, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 
MUUALLA PALVELUSSAMME
Julkaisut
 
Muualla verkossa
Kansallispuistot (Metsähallitus)
Luonnonpuistot (Metsähallitus)
© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot