Suomen ilmastopolitiikka
Suomi ratifioi YK:n ilmastosopimuksen vuonna 1994 ja Kioton pöytäkirjan vuonna 2002 yhdessä muiden Euroopan unionin maiden kanssa. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Suomi toimii Euroopan unionin osana, joten EU:ssa sovitut ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet ja toimenpiteet ohjaavat erittäin paljon kansallista valmistelua ja toimeenpanoa.
Kioton pöytäkirja velvoittaa Euroopan unionin (EU-15) vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä yhteensä 8 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta vuosina 2008–2012. Vähennysvelvoite on jaettu EU:ssa edelleen jäsenvaltiokohtaisiksi velvoitteiksi. Suomi on sitoutunut EU:n sisäisen taakanjaon mukaisesti vakiinnuttamaan päästönsä 2008–2012 vuoden 1990 tasolle. EU:n ilmasto- ja energiapaketin hyväksymisen yhteydessä sovittiin vuoden 2012 jälkeisestä taakanjaosta.
Suomen tavoitteena on toteuttaa Kioton pöytäkirjan velvoitteet sekä toimia aktiivisesti, jotta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen ilmastosopimus syntyisi. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia
EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä sekä nostaa uusiutuvan energian osuus keskimäärin 20 prosenttiin loppukulutuksesta.
Niin sanotulla päästökauppasektorilla tavoitteena on EU:n päästöjen vähentäminen 21 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2020. Päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, johon kuuluvat muun muassa liikenne ja maatalous, vähentämistavoite on keskimäärin 10 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2020.
Suomelle vähentämistavoitteeksi ei-päästökauppasektorilla on asetettu 16 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian osuudeksi energian loppukulutuksesta on Suomelle määritelty tavoitteeksi 38 prosenttia vuonna 2020.
Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jonka valmistelusta on vastannut ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä muun muassa energiankäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia esittelee toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka. Lisäksi siinä esitetään visioita vuoteen 2050.
Edellinen energia- ja ilmastostrategia, jossa määriteltiin toimet kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella 2008–2012 sekä pidemmän aikavälin tavoitteet, laadittiin vuonna 2005. Valtion Kioton mekanismien osto-ohjelma Finnder
Valtioneuvoston päätöksen mukaan Suomi täyttää osan Kioton pöytäkirjan mukaisesta velvoitteestaan hankkimalla niin sanottujen Kioton mekanismien avulla 7 miljoonan tonnin edestä päästövähennysyksiköitä kehitysmaista ja siirtymätalousmaista vuosina 2008–2012.
Näiden päästövähennysyksiköiden hankkimiseksi on käynnistetty Finnder-ohjelma, joka hankkii päästöyksiköitä puhtaan kehityksen mekanismin ja yhteistoteutuksen puitteissa. Lisäksi valtio hankkii päästöyksiköitä vuosina 2013–2020 yhteensä 30 miljoonalla eurolla. Ilmastonmuutoksen sopeutumisstrategia
Ilmastonmuutoksen kansallisessa sopeutumisstrategiassa (2005) kuvataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomelle, esitetään arviot Suomen kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen ja määritetään toimia, joilla sopeutumista voidaan parantaa.
Ympäristöhallinto on ensimmäinen hallinnonala, jolla tehty oma ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma. Ympäristöhallinnon toimintaohjelma ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian toteuttamiseksi julkaistiin kesäkuussa 2008. Raportointi ja päästökehityksen seuranta
Kasvihuonekaasujen päästöt ja nielut raportoidaan vuosittain YK:n ilmastosopimukselle ja EY:n komissiolle. Kioton pöytäkirja edellyttää, että osapuolilla on kansallinen kasvihuonekaasupäästöjen laskentajärjestelmä. Suomessa kansallisesta kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta vastaa Tilastokeskus.
EY:n komission seurantapäätöksen mukaisesti komissiolle raportoidaan kahden vuoden välein politiikkatoimista ja niiden vaikutuksista kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen.
YK:n ilmastosopimus edellyttää, että sen osapuolet raportoivat sille säännöllisesti (3–4 vuoden välein) ilmastopoliittisista toimista, joita ne ovat tehneet ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan toimeenpanemiseksi. Tilastokeskus vastaa tämän kansallisen tiedonannon eli niin sanotun maaraportin kokoamisesta Suomessa. Neljäs maaraportti valmistui vuonna 2006. Viidennen maaraportin on tarkoitus valmistua vuoden 2009 loppuun mennessä.
|