Sadannan mittaaminen

Ilmatieteen laitos vastaa sademäärän mittaamisesta Suomessa. Suomen ympäristökeskus saa tiedot päivittäisestä sadannasta Ilmatieteen laitokselta noin 200 havaintoasemalta. Suomen ympäristökeskus pitää lisäksi yllä muutamaa asemaa, jotka toimivat integroitujen tutkimusalueiden yhteydessä.

Nykyiseen perussademittarin tyyppiin (Tretjakov) siirryttiin 1980-luvun alussa, jolloin pitkään käytössä ollut Wild -sademittari (varustettuna Nipher -tuulisuojuksella) poistettiin käytöstä. Uudella mittarilla pystytään mittaamaan erityisesti lumisade entistä tarkemmin. Sademittaukseen sisältyy kuitenkin edelleen virhetekijöitä, joiden vuoksi mitattu sade on keskimäärin 10-20 % todellista pienempi. Suomen ympäristökeskus julkaisee pääosan sadetiedoista mittausten mukaisina, korjaamattomina arvoina.

Suomen ympäristökeskus käyttää havaintoasemien sadehavaintoja pääasiassa vesistöjen aluesadannan määrittämiseen. Aluesadanta ilmoittaa tietylle alueelle, esim. valuma-alueelle tiettynä aikana sataneen keskimääräisen sateen määrän. Aluesadantoja on laskettu pääasiassa sellaisille valuma-alueille, joilta on määritetty myös virtaama. Nykyisin aluearvot lasketaan säännöllisesti noin 110 alueelle, joista 108 alueen rajat esitetään Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarjassa A 165.

Sadannan aluearvoja on laskettu vuodesta 1911 lähtien. Tilastoissa oleviin aluearvoihin ei ole tehty mittarikorjauksia. Hydrologisessa tietorekisterissä on aluesadantahavaintoja noin 250 alueelta. Sadannan pentadiarvot on laskettu 1950-luvun alusta lähtien. Pentadilla tarkoitetaan kuukauden alusta laskettavia viiden päivän jaksoja. Kuukauden viimeinen jakso on 3-6 päivää kalenterikuukaudesta riippuen.

Vuosien 1911-1945 väliseltä ajalta ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, millä menetelmällä sadannan aluearvot on laskettu. Vuosina 1946-1981 aluearvot laskettiin ns. isohyeettimenetelmällä. Vuodesta 1982 lähtien on käytetty 10x10 km:n hilapisteverkkoa.