Miesmuistiin

Opas viittilöi innokkaasti: "Tämä pyramidi on neljätuhattaneljä vuotta ja kolme kuukautta vanha!" Epäluuloinen turisti haluaa tietää, miten ikä voidaan tietää niin tarkasti. "No, se on helppoa. Kun minä aloitin tämän työn, se oli neljätuhatta vuotta vanha. Nyt minä olen ollut tässä hommassa neljä vuotta ja kolme kuukautta."

Aina ei ajoittaminen ole näin tarkkaa. Muisti pätkii, etenkin miesmuisti. Tämä on huomattu tänäkin talvena moneen kertaan.

Miesmuistiin ei ole ollut näin paljon lunta! Miesmuistiin ei järvillä ole ollut jään päällä näin paljon vettä. Pakkaset ovat olleet ankarimmat miesmuistiin.

Merkittävän elämänvaiheen samanaikaisuus parantaa miesmuistia. Joskus uran alkuaikoina kirjoitin lehtiartikkelissa, että Suomen järvet jäätyivät erittäin myöhään talvella 1928–1929. Olin väärässä ja sain palautetta: "Kyllä se oli vasta seuraava talvi. Minä muistan sen siitä, kun olin armeijassa."

Miesmuistin kestoa ei liene tieteellisesti tutkittu. Pienen silmäpilkkeen kera se usein asetetaan jonnekin 3–5 vuoden tuntumaan. Toisaalta epämääräisyys on etu – olemme aina oikeassa, kun käytämme miesmuistia aikayksikkönä.

Jos vuosimäärän ilmaisee, voi sitä vastoin olla väärässä. Tästä on omalta ammattialalta osunut silmiin monta esimerkkiä. Jos poimin sellaisen Savon Sanomista, en tarkoita, että sen toimittajat siirtäisivät keskimääräistä useammin vastuun lukijoille. Joulukuussa 2008 tuo lehti kirjoitti:

"Rautalammin joulutulva on historiallinen, sillä ainakaan sataan vuoteen ei vesi ole ollut Hankavedessä yhtä korkealla."

SYKEn vedenkorkeusrekisterin mukaan Hankaveden pinta oli edellisen kerran ollut tuota ylempänä toukokuussa 1995. Jos lehti tarkoitti joulukuisia vedenkorkeuksia, edellinen ylitys löytyi vuodelta 1974.

Suomi ei ole ainoa kieli, jossa miesmuisti toimii ihmismuistin mittarina. Ruotsalaisilla on mannaminne, italialaisilla memoria d'uomo. Ihmisen muistiin vetoavat muun muassa saksalaiset (seit Menschengedenken), hollantilaiset (sedert mensenheugenis) ja puolalaiset (za ludzkiej pamieci).

Kaikki elossa olevat ihmiset ovat muistelijoina monessa kielessä: virossa (veel elavate inimeste mälestuses), espanjassa (durante la vida de la presente generación), tanskassa (så langt tilbage nogen kan huske) ja venäjässä (на памяти нынешнего поколения). Iskevän lyhyitä ovat englantilaiset (in living memory) ja portugalilaiset (em memória viva).

Tämä tietysti onkin miesmuistin oikea määritelmä – kaikki mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun me tällä hetkellä elävät ihmiset alamme tapahtumia muistaa. Ehkäpä suomen kielessäkin pitäisi ottaa käyttöön elävä muisti tai ihmismuisti, varsinkin kun naismuisti tuntuu jääneen vain vitsinikkareiden käyttöön.

Itse olen huomannut, että oma miesmuistini kattaa 30–50 vuoden takaiset asiat paljon paremmin kuin 3–5 vuoden takaiset sattumukset. Samaa ovat monet mieskaverinikin sanoneet, joten miesmuisti mullistaa jopa suhteellisuusteorian. Kun kappale – eli mies – liikkuu, aika-akseli ei vain veny, vaan se palailee pätkittäin.