Uusi arvio — joka kymmenes Suomen eliölaji edelleen uhanalainen

	Jääleinikki on arktis-alpiininen kasvi, joka viihtyy tunturipaljakalla lumen- viipymien tuntumassa. Ilmaston- muutos uhkaa lajin esiintymiä. Kuva Kimmo Syrjänen.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia, mikä on 10,5 prosenttia arvioiduista 21 400 lajista. Arvioitujen lajien määrä on kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri. Nyt arvioitiin yli 6 000 lajia enemmän kuin edellisellä kerralla kymmenen vuotta sitten. Edellisen arvion 1 505 uhanalaisesta lajista (10 % arvioiduista lajeista) tilanne on parantunut 186 ja huonontunut 356 lajin kohdalla. Tämä osoittaa lajiston uhanalaistumiskehityksen jatkuneen, mutta myös suojelukeinojen toimineen monilla lajeilla.

Valtaosa arvioiduista lajeista ei ole uhanalaisia. Tarkimmin seurattujen eliöryhmien kehityssuunnat kuitenkin osoittavat, että maamme lajiston uhanalaistumista ei ole saatu pysäytetyksi kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti. Lajiston uhanalaisuutta arvioitiin Suomessa nyt neljännen kerran. Vertailukelpoinen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uusi kriteeristö oli käytössä toista kertaa.

Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia

Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23,3 %). Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. Merkittävimpiä niistä ovat lahopuun väheneminen (27 %) ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus (26 %). Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elinympäristöjä heikentävä tekijä on avoimien alueiden umpeen kasvaminen, mikä on 578 lajin ensisijainen uhanalaisuuden syy.

Metsien ja perinneympäristöjen lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut. Metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Tilanne on merkittävästi heikentynyt 108 ensisijaisesti metsissä elävällä lajilla. Suurin osa niistä on jäkäliä, perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Useimmissa eliöryhmissä on tapahtunut selvästi enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä.

Perinneympäristöjen lajeista kaikkiaan 70 lajin tilanne on parantunut. Pääosa niistä on yleislevinneisyydeltään eteläisiä kovakuoriaisia, perhosia ja luteita. Lämpimämpien kesien ansiosta ne ovat kyenneet laajentamaan elinaluettaan niin paljon, etteivät uhanalaisuuden tai silmälläpidon edellyttämät raja-arvot täyty. Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 83 lajilla, joista suurin osa on kovakuoriaisia ja perhosia. Putkilokasveista 16 lajin tilanne on heikentynyt eikä yhdenkään parantunut. Taantuneet lajit elävät varsinaisilla perinneympäristöillä, kuten niityillä, kedoilla ja laitumilla, jotka ovat vähentyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana.

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajit taantuvat

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on kiihtynyt. Rannoilla 14 lajin tilan katsottiin parantuneen, mutta peräti 60 lajin heikentyneen. Esimerkiksi matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajit kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta. Tunturipaljakan lajistossa on todettu 28 lajin osalta kielteinen muutos ja ainoastaan yksi myönteinen. Useiden lajien esiintymien alarajojen on todettu nousseen ylemmäksi paljakalle, ja ilmaston lämpenemisen myötä yhä useampaa tunturilajia uhkaa uhanalaistuminen.

Maailman kattavin uhanalaisuusarviointi

Suomen lajiston uhanalaisuusarviointia voi pitää maailman kattavimpana. Ympäristöministeriön asettaman Eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän johdolla 15 eliötyöryhmää arvioivat maamme lajien uhanalaisuutta vuosina 2007–2010. Kaikkiaan mukana oli 160 maamme parasta lajistoasiantuntijaa, jotka ovat luonnonsuojeluhallinnossa, luonnontieteellisissä museoissa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleviä tai niistä eläkkeelle jääneitä asiantuntijoita sekä pitkälle edenneitä harrastajia. Kalojen uhanalaisuusarviointi pyydettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, ja nisäkkäiden arvioinnin teki Suomen Nisäkästieteellinen Seura.

Tiedon määrä on lisääntynyt

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan kuuluvan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman (PUTTE) sekä eliötyöryhmien aktiivisen toiminnan ansiosta arvioinnin kattavuus on parantunut peräti 40 prosenttia. Kaksisiipisistä, pistiäisistä, yhtäläissiipisistä ja hämähäkkieläimistä on pystytty arvioimaan yhteensä yli 5 000 lajia enemmän kuin viimeksi. Myös sienten ja jäkälien arviointi on laajentunut merkittävästi, yhteensä yli 700 lajilla. Sen sijaan vesieliöiden arviointi on hyvin puutteellista tiedon vähyyden ja hajanaisuuden vuoksi. Esimerkiksi levissä ja äyriäisissä arvioinnin kattavuus jopa heikkeni.

• Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010

Lisätietoja

• Ympäristöneuvos Pertti Rassi, ympäristöministeriö, puh. 0400 143 930
• Suojelubiologi Esko Hyvärinen, Metsähallitus, puh. 0400 208 591, etunimi.sukunimi@metsa.fi
• Vanhempi tutkija Ilpo Mannerkoski, Suomen ympäristökeskus, 
  puh. 0400 148 684, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
• Yksikönjohtaja Aino Juslén, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 
  puh. 050 310 9703, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
• Tiedottaja Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 509 8654, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön:

Lumettomana aikana valkoiset metsäjänikset ovat alttiimpia petojen saalistukselle, ne loistavat kuin huutomerkki piiloutuneenakin. Kuva Riku Lumiaro (jpg, 3019 kt)

Jääleinikki on arktis-alpiininen kasvi, joka viihtyy tunturipaljakalla lumenviipymien tuntumassa. Ilmastonmuutos uhkaa lajin esiintymiä. Kuva Kimmo Syrjänen (jpg, 2943 kt)

Kangasajuruoho on kasvistomme tärkeimpiä avainlajeja. Se tarkoittaa, että jopa kymmenet hyönteiset ovat siitä riippuvaisia toukkien tai aikuisten ravintokasvina. Kangasajuruohoa uhkaa häviäminen harjujen paahderinteiltä metsien umpeutumisen vuoksi. Kuva Terhi Ryttäri (jpg, 4616 kt)

Kissankäpälä on yksi voimakkaimmin taantuneita ketokasveja. Luonnonympäristöissä sitä tapaa yhä harvemmin ja tienvarsikedoilla lajia uhkaa lupiinin levittäytyminen. Kuva Terhi Ryttäri (jpg, 5200 kt)

Rantakäärmeen taantuminen on hidastunut, ja lajin kanta näyttäisi hitaasti palautuvan rannikolla. Kuva Pekka Malinen (jpg, 524 kt)

Rupiliskokoiras Tuupovarasta etsii sitä oikeaa. Koiraan kutuasuun kuuluu kaksiosainen harja selässä ja pyrstön päällä. Lisäksi pyrstössä on hopea juova. Kuva Ville Vuorio (jpg, 129 kt)

Uhanalainen tummaverkkoperhonen on reheväkasvuisten niittyjen laji, joka on taantunut luonnonlaitumien vähenemisen seurauksena. Kuva Janne Heliölä (jpg, 1700 kt)

Suolamaat ovat merenrantojen harvinaisia ja taantuvia luontotyyppejä, jotka kärsivät rantalaidunnuksen loppumisesta johtuvasta umpeenkasvusta. Suolamaita uhkaa myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät sateet, jotka laimentavat niiden suolapitoisuutta. Kuva Terhi Ryttäri (jpg, 15 355 kt)