Uhanalaisten lintujen määrä kasvussa
| |
 |
| |
Mustakurkku-uikun pesimäkannan
suuruudeksi arvioidaan 3 000 paria.
Se on pienentynyt kolmen suku-
polven eli 15 vuoden aikana yli
60 prosentilla.
Kuva: Riku Lumiaro
|
Suomen pesivistä lintulajeista 59 on uhanalaisia, mikä on 24 prosenttia pesimälajistosta. Maassamme pesii 248 lintulajia, joista kahta ei arvioitu vierasperäisenä ja kuutta toistaiseksi vakiintumattomana pesimälajina. Kymmenen vuotta sitten tehdyssä arvioinnissa uhanalaisten lajien määrä oli 35. Edelliseen arviointiin verrattuna uusia uhanalaisia lajeja on 30, sillä kuuden lajin tilanne on parantunut. Hävinneiksi ei arvioitu yhtään lajia, ja aiemmin hävinneinä pidetyistä kolmesta lajista on kertynyt uutta tietoa tai ne ovat alkaneet pesiä Suomessa uudelleen. Uhanalaisten lajien lisäksi 30 lajia luokiteltiin silmälläpidettäviksi.
Suurimman häviämisuhkan alaiset linnut ovat kiljuhanhi ja kultasirkku. Kiljuhanhen pesintöjä ei ole todettu Suomessa 15 vuoteen, mutta aivan lähialueiden pesimäkannaksi pohjoisessa arvioidaan 20─30 paria. Kultasirkun pesimäkanta oli vielä 20 vuotta sitten 300 paria; viime vuosina pesintöjä ei ole todettu lainkaan. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet turturikyyhkyn, suokukon ja kirjokertun luokituksissa. Turturikyyhky oli vuonna 2000 vaarantunut, nyt se on äärimmäisen uhanalainen. Suokukko ja kirjokerttu eivät olleet 10 vuotta sitten uhanalaisia, nyt ne ovat erittäin uhanalaisia.
Monen lajin kantojen elinvoimaisuus on parantunut. Uhanalaisten luettelosta poistettujen kuuden lajin lisäksi valkoselkätikan luokka muuttui äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Muuttohaukka oli aiemmin erittäin uhanalainen, nyt vaarantunut. Pitkäjänteinen lintujen suojelu on tuottanut myönteistä tulosta.
Ihminen muuttaa elinympäristöjä – yleensä linnuille huonommiksi
Lintujen uhanalaisuuden syyt ovat yleensä monitahoisia, ja ne ovat useimmiten myös tulevaisuuden uhkatekijät. Mikäli uhkatekijöitä on vain yksi, kyseessä on yleensä pieneen populaatiokokoon liittyvä satunnaistekijä. Se on ainoa uhanalaisuuden syy 15 lajilla.
Metsätalouden aiheuttamat metsäelinympäristöjen muutokset, kuten vanhojen metsien häviäminen sekä vanhan lehtipuuston ja lahoavan puun määrän väheneminen, ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy viidellä lajilla. Soiden ojitus tai vesirakentaminen on ensisijainen uhanalaisuuden syy neljällä lajilla. Suoluonnon muutokset ovat merkittävämpiä pikemminkin tulevaisuuden uhkatekijöinä kuin tämänhetkisen uhanalaisuuden syinä. Elinympäristöjen välillä on merkittäviä eroja sen suhteen, kuinka paljon niiden lajistossa on uhanalaisia lajeja. Uhanalaisimpia ovat rantojen ja avoimen tunturimaaston lajistot (48 % ja 47 % lajeista).
Maatalouden muutokset ovat syynä neljän lajin uhanalaisuuteen. Erityisesti karjatalouden vähenemisen vaikutukset ovat olleet suuria, ja ne ovat ensisijainen taantumisen syy monen silmälläpidettävän lajin kohdalla. Avoimien ympäristöjen sulkeutuminen on syynä viiden lajin uhanalaisuuteen. Rakentaminen on aiheuttanut kuuden lajin uhanalaistumisen, sillä se on hävittänyt lintujen elinympäristöjä ja lisännyt rakennusten käytöstä aiheutuvia häiriöitä pesäpaikoilla.
Myös saasteet ja rehevöityminen uhkaavat
Kemialliset haittavaikutukset ovat viiden lajin ensisijainen uhanalaisuuden syy. Ne vaikuttavat veteen sidoksissa olevien ravintoketjujen kautta, ja saastumiseen voi liittyä myös mikro-organismien ajoittain aiheuttamia tartuntasairauksia.
Kolmentoista lajin kohdalla merkittävä uhanalaisuuden syy on metsästys. Niistä jouhisorsa ja heinätavi ovat riistalajeja myös meillä. Maamme rajojen ulkopuolella muuttoreittien varrella tai talvehtimisalueilla merkittävimmät uhanalaisuutta aiheuttavat tekijät ovat elinympäristömuutokset, kuten maankäytön tehostuminen ja ilmastonmuutos.
Lisätiedot
- Erikoistutkija Juha Tiainen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos,
puh. 040 738 9128, etunimi.sukunimi@rktl.fi
- Vanhempi tukija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuva tiedotusvälineiden käyttöön
Mustakurkku-uikun pesimäkannan suuruudeksi arvioidaan 3 000 paria. Se on pienentynyt kolmen sukupolven eli 15 vuoden aikana yli 60 prosentilla. Kuva: Riku Lumiaro (jpg, 951 kt)
|