Putkilokasvit uhanalaistuvat – suojelu tuottaa myös tulosta

Kymmenen vuoden aikana uhanalaisten ja silmälläpidettävien putkilokasvien määrä on kasvanut 46 lajilla. Niiden joukossa on merenrantaniittyjen ja -hietikoiden lajeja, harju- ja suokasveja, perinnebiotooppien kasveja sekä kalkkikallioiden ja tuntureitten lajeja. Uhkatekijät ovat moninaiset: rantojen, niittyjen ja ketojen sekä harjumetsien umpeenkasvu, soiden ja soravarojen hyödyntäminen, rakentaminen sekä ilmaston lämpeneminen.

Vaarantuneeksi luokiteltu suopuna- kämmekkä kasvaa ravinteisilla soilla. Soiden ojitusten myötä se on harvi- naistunut etenkin Etelä-Suomessa. Turpeenotto uhkaa hävittää monia luonnontilaisia soita, joilla se vielä elää. Kuva Veikko Salonen

Uhanalaiset putkilokasvit

Soiden hyödyntäminen lisää suokasvien uhanalaistumista

Metsänhakkuut ja kunnostusojitukset korvissa sekä jäljellä oleville luonnontilaisille soille kohdistuvat turpeenottopaineet kasvattavat soiden uhanalaisten kasvien määrää. Suokasveissa on 20 valtakunnallisesti uhanalaista ja 10 silmälläpidettävää lajia. Samaan aikaan tehdyssä alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa on lisäksi noin 40 Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi luokiteltua lajia. Yhteensä tämä on yli puolet (55 %) ensisijaisesti soilla elävistä kasvilajeista.

Taantuvista suokasveista uhanalaisiksi ovat nousseet muun muassa pikkukihokki, suopunakämmekkä sekä himmeävilla. Silmälläpidettäviin luettiin nyt ensimmäistä kertaa nevojen ja lettojen pikkuruinen kämmekkä suovalkku ja korvissa kasvava hentosara.

Kissankäpälä ja ketokasvit vähenevät

Kuivilla kedoilla ja harjujen paahdeympäristöissä elävät kissankäpälä ja kangasajuruoho kuuluvat kasvistomme avainlajeihin. Monet uhanalaistuneet hyönteislajit ovat niistä riippuvaisia. Kissankäpälän voimakas väheneminen näkyy esimerkiksi valtionmetsien inventointiaineistossa. Nämä molemmat silmälläpidettäviksi luokitellut kasvit kasvavat vielä yleisesti teiden varsilla. Pientareita valloittava lupiini on todellinen uhka niille ja monelle muulle tienvarsikedoilta turvapaikan löytäneelle ketokasville.

Suojelutoimet ovat auttaneet tikankonttia, taponlehteä ja lehtoängelmää

Panostaminen tutkimukseen, inventointeihin, suojelualueiden perustamiseen ja kasvupaikkojen hoitoon tuottaa myös tulosta. Vuoden 2000 arvioinnissa 12 uhanalaiseksi arvioidun lajin luokkaa voitiin nyt laskea silmälläpidettäviin. Esimerkiksi tikankontin tilanne on kohentunut EU-rahoituksella tehtyjen kartoitusten ja metsätoimijoiden parantuneen yhteistyön myötä etenkin lajin pohjoisella esiintymisalueella. Taponlehden esiintymistä suuri osa on suojeltu ja hoitotoimien piirissä. Myös yhden esiintymän varassa olevan lehtoängelmän uhanalaisuusluokkaa voitiin pudottaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset vaativat seurantaa

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa monin tavoin kasvistoomme etenkin tuntureilla ja merenrannoilla. Tunturipaljakalla kasvillisuuden umpeenkasvu ja pensoittuminen lisääntyy koivuvyöhykkeen siirtyessä ylemmäs. Talvisateiden lisääntyessä valuma-alueilta vesistöihin huuhtoutuva ravinnekuormitus tulee kasvamaan, mikä pahentaa sekä vesien että rantojen rehevöitymistä. Lisäksi jäättömien talvien yleistyminen voimistaa rantaniittyjen umpeenkasvua. Suolamaat ja niiden erikoistunut kasvillisuus, kuten suolayrtti, ovat vaarassa hävitä umpeenkasvun ja lisääntyvän sadannan vuoksi.

• Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010

Lisätietoja

• Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus SYKE, 
  puh. 0400 148 692
• Luonnonsuojelupäällikkö Sirkka Hakalisto, Pohjois-Karjalan ELY–keskus, puh. 040 827 5475

Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön

Suovalkku on letoilla ja nevoilla kasvava lähes huomaamaton, pienikokoinen kämmekkä. Soiden ojitus ja turpeenotto muuttavat ja hävittävät sen kasvupaikkoja. Kuva Veikko Salonen (jpg, 3303 kt)

Lehtoängelmän ainoaa esiintymää Suomessa voi pitää turvattuna. Se on suojeltu ja elinympäristöä on hoidettu kuusettumisen uhalta. Kuva Harri Tukia (jpg, 13 665 kt)

Jääleinikki on arktis-alpiininen kasvi, joka viihtyy tunturipaljakalla lumenviipymien tuntumassa. Ilmastonmuutos uhkaa lajin esiintymiä. Kuva Kimmo Syrjänen (jpg, 2943 kt)

Merenrantaniityt ovat lajirikkaita elinympäristöjä. Isorantasapen seurana kasvaa silmälläpidettävä pikkurantasappi. Rantaniittyjä uhkaa Itämeren rehevöitymisestä johtuva umpeenkasvu ja yhä suuremmaksi kasvava öljyonnettomuuksien vaara. Kuva Terhi Ryttäri (jpg, 4526 kt)

Kämmekkäkasveihin eli orkideoihin kuuluvalla tikankontilla menee jo paremmin. EU-rahoituksella tehtyjen kartoitusten avulla esiintymiä on löytynyt aiempaa luultua enemmän etenkin Pohjois-Suomessa ja ympäristö- ja metsätoimijoiden parantuneen yhteistyön avulla esiintymiä on saatu hyvin myös turvattua. Kuva Terhi Ryttäri (jpg, 1568 kb)