Jäkälien uhanalaistuminen on kiihtynyt
| |
 |
| |
Erittäin uhanalainen reikäkarve
(Menegazzia terebrata) kasvaa
kosteilla ja puolivarjoisilla kallio-
seinämillä. Sitä on löytynyt vain
Hämeestä. Uhkina ovat metsien
hakkuut, ilmansaasteet
ja rakentaminen
Kuva Kimmo Jääskeläinen.
|
Uhanalaisten lajien osuus jäkälälajistosta on kaksinkertaistunut edelliseen, vuoden 2000 arviointiin verrattuna. Yhdenkään uhanalaisen lajin uhanalaisuusluokka ei laskettu siksi, että sen kanta olisi elpynyt. Suojelua tulee huomattavasti tehostaa erityisesti Etelä-Suomen vanhoissa metsissä ja kalkkikallioilla jäkälien uhanalaistumisen pysäyttämiseksi. Jäkälien suojelu on riittämätöntä kaikissa jäkälien elinympäristöissä.
Arvioinnin kohteena oli 1 594 jäkälää ja 238 jäkälillä kasvavaa tai jäkälämäistä sientä. Uhanalaisiksi tai hävinneiksi luokiteltujen jäkälien määrä on lisääntynyt 145 lajilla, ja niiden osuus jäkälälajistosta on kaksinkertaistunut. Jäkälistä uhanalaisia on 15 prosenttia eli 271 lajia. Hävinneiksi luokiteltiin 43 lajia.
Kalkkikallioiden jäkälät kaikkein uhanalaisimpia
Jäkälien tärkeimmät elinympäristöt ovat kalliot (44 %), metsät (38 %), rannat (7 %) ja tunturipaljakat (6 %). Kalliolajeista 15 prosenttia, metsälajeista 13 prosenttia ja tunturilajeista 19 prosenttia on uhanalaisia. Kalkkikalliolajeista peräti kolmasosa on uhanalaisia.
Yhdenkään uhanalaisen lajin kanta ei ole viime luokittelun jälkeen elpynyt niin, että uhanalaisuusluokkaa olisi voitu laskea. Muutaman jäkälän uhanalaisuusluokkaa pudotettiin, koska niiden kannat osoittautuivat tiedettyä vahvemmiksi. Tärkeimmät uhanalaisuusluokan korotuksen syyt ovat tiedon lisääntyminen (142 lajia), muuttunut tulkinta (94 lajia) ja aito uhanalaisuuden muutos (49 lajia). Uutta tietoa on kertynyt etenkin metsien ja kalkkikallioiden jäkälistä.
Metsälajit uhanalaistuvat
Metsälajiston taantuminen on kiihtynyt. Esimerkiksi vanhoilla lehtipuilla kangas- ja lehtometsissä kasvavan lännenmunuaisjäkälän populaatiokoon pienentyminen on entisestään nopeutunut. Lajin uhanalaisluokka on nostettu äärimmäisen uhanalaiseksi. Viidesosa aiemmin elinvoimaisiksi arvioiduista metsälajeista on nyt luokiteltu uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi.
Metsien hakkuut sekä luonnontilaisten metsien ja vanhojen puiden väheneminen ovat merkittävin uhka jäkälille. Ne uhkaavat ensisijaisesti 43 prosenttia uhanalaisista jäkälistä. Viidesosaa uhanalaisista jäkälistä uhkaa ensisijaisesti rakentaminen. Eniten rakentaminen uhkaa kalkkikallioiden sekä rantametsien ja -kallioiden lajistoa. Muita merkittäviä jäkälien uhkia ovat ilmansaasteet ja ilmastonmuutos.
Suojelualueita jäkälille ei ole juuri perustettu
Jäkälien ja niiden elinympäristöjen suojelu on edistynyt lähinnä vanhoja suojelualueohjelmia toteuttamalla. Uusia merkittäviä suojelualueita jäkälille on perustettu niukasti, ja erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä on tehty erittäin vähän. Luonnonsuojelulailla suojeltavien luontotyyppien tyyppivalikoimasta puuttuvat uhanalaisille jäkälille merkittävimmät elinympäristöt eli vanhat metsät ja kalkkikalliot. Metsälain erityisen tärkeissä elinympäristöissä on yleensä sallittu uhanalaiset jäkälät vaarantavat hakkuut. Lisäksi suuri hirvieläinten määrä estää lehtipuiden uusiutumista suojelualueilla, jolloin vanhojen lehtipuiden jäkälälajit taantuvat myös niillä.
Typpilaskeumaa ei ole saatu vähennettyä. Suomessa puuston kasvu on 50 viime vuoden aikana kaksinkertaistunut, minkä johdosta liiallinen puuston varjostus haittaa monien jäkälien esiintymistä. Metsien käyttö muuttuu entistä voimaperäisemmäksi, kun energiapuun korjuun yhteydessä kannot ja risutkin tullaan poistamaan metsistä. On todennäköistä, että uhanalaisten jäkälien elinympäristöjen huolestuttava väheneminen jatkuu lähitulevaisuudessakin.
Lisätietoja
- Suunnittelija Kimmo Jääskeläinen, Helsingin yliopisto,
puh. 040 5899 158, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
- Erikoistutkija Juha Pykälä, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 664, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|