Merenhoitosuunnitelmien laadinta alkaa

• Suomessa laaditaan merenhoitosuunnitelma
• Laki vesienhoidon järjestämisestä on uusittu
• Lisäresursseja tarvitaan
• Suojelu koskee myös merenpohjaa ja kalakantoja

Euroopan unionin meristrategiadirektiivin toteuttaminen vaatii Suomessa lähivuosina lisää voimavaroja etenkin seurannan, raportoinnin ja tietohallinnon kehittämiseen.

Euroopan unioni haluaa meripolitiikallaan parantaa merten luonnonvarojen kestävän käytön sekä merellisten elinkeinojen edellytyksiä. Kuva Jouko Lehmuskallio, ympäristöhallinnon kuvapankki.

Euroopan unionin meristrategian puitedirektiivin tavoitteena on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä ja sen säilyminen. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on laadittava ja pantava täytäntöön merensuojelua koskevat strategiat. Strategiatyö on nyt aloitettu myös Suomessa.

Strategioissa sovelletaan ekosysteemilähestymistapaa. Niissä keskeisenä tavoitteena on terve ja toimiva ekosysteemi, eli eliöstön ja elottomien ympäristötekijöiden kokonaisuus. Meriympäristöön kohdistuvan ihmistoiminnan paineita on hallittava tavalla, joka mahdollistaa ympäristön hyvän tilan eikä vaaranna ekosysteemien kykyä reagoida ihmistoiminnasta aiheutuviin muutoksiin. Samalla mahdollistetaan merellisten hyödykkeiden ja palveluiden kestävä käyttö sekä nykyisille että tuleville sukupolville.

Direktiivi painottaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä sekä EU:n jäsenmaiden kesken että unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Toimeenpanossa tulisi hyödyntää esimerkiksi alueellisia merensuojelusopimuksia.

Itämeri on direktiivin täytäntöönpanossa yksi merialue, sitä ei jaeta osiin. Jäsenvaltiot laativat omat meristrategiansa suvereniteettinsa ja lainkäyttövaltansa alaisille alueille, mutta merialueen jakavilta jäsenvaltioilta edellytetään yhteistyötä, jotta strategiat olisivat kaikilta osiltaan koordinoituja ja johdonmukaisia ja noudattaisivat yhtenäistä lähestymistapaa.

Suomessa laaditaan merenhoitosuunnitelma

Suomessa strategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Siihen kuuluu meren nykytilan alustava arviointi, meriympäristön hyvän tilan määrittely ja tavoitteet sekä seuranta- ja toimenpideohjelmat. Suunnitelman hyväksyy valtioneuvosto.

Alustava arviointi meren tilasta on oltava valmiina 15. heinäkuuta 2012. Siihen kuuluu tila-arvio, joka käsittelee meren fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia, elinympäristöjä ja hydromorfologiaa. Lisäksi analysoidaan ympäristön tilaan kohdistuvia paineita ja vaikutuksia sekä vesien käytön ja meriympäristön tilan huonontumisen aiheuttamia taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia. Samaan päivämäärään mennessä on määritettävä merivesiä koskevat ympäristön hyvän tilan ominaispiirteet sekä asetettava kattavat ympäristötavoitteet ja niihin liittyvät indikaattorit.

Seurantaohjelmat tulee käynnistää vuoteen 2014 mennessä ja toimenpideohjelmien toteutus viimeistään vuonna 2016. Merenhoitosuunnitelma tarkistetaan joka kuudes vuosi.

Laki vesienhoidon järjestämisestä on uusittu

Euroopan unionin meristrategiadirektiivin tavoitteet ja keinot ovat yhdensuuntaisia vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa. Molemmilla toteutetaan vesivarojen hallintaa ja hoitoa.

Direktiivien periaatteena on sopeutuva hallinta ja hoito. Siinä ympäristön tilaa ja tavoitteiden saavuttamista tarkkaillaan jatkuvasti ja toimenpiteitä muokataan tarpeen mukaan.

Suomessa meristrategiadirektiivin täytäntöönpano on vaatinut muutoksia muun muassa vesienhoidon järjestämisestä annettuun lakiin. Samalla lain nimike muutettiin laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Huhtikuun alussa voimaan tullut uusi laki kattaa merenhoidon suunnittelun järjestämisen. Se vaikuttaa viranomaisiin ja viranomaistehtäviä hoitavien, mutta ei toiminnanharjoittajien tai yksityishenkilöiden velvoitteisiin. Tällä hetkellä ympäristöministeriön nimeämä työryhmä valmistelee lakia tarkentavaa asetusta merenhoidon järjestämisestä.

Lisäresursseja tarvitaan

Laki korostaa Suomen merialueita koskevan ajantasaisen ja riittävän tutkimustiedon tarvetta, selvitystyötä ja suunnittelua.

Uusia hallinnollisia rakenteita ei muodosteta, vaan tarkoitus on tukeutua jo toteutettuun vesienhoidon suunnitteluun ja sen rakenteisiin. Silti lain toimeenpanon varmistaminen vaatii lisää voimavaroja etenkin meriympäristön seurannan, raportoinnin ja tietohallinnon kehittämiseen.

Merenhoitosuunnitelman laatimisessa tehdään laajaa asiantuntijatyötä. Siinä ovat ympäristöministeriön ja muiden ministeriöiden lisäksi mukana Suomen ympäristökeskus (SYKE), rannikkoon rajoittuvat ELY-keskukset sekä useat tutkimuslaitokset. Suunnittelu edellyttää vesienhoidon hyvää yhteensovittamista luonto-, lintu- ja tulvadirektiivien toimeenpanon sekä Itämeren suojelukomissio HELCOM:n työn kanssa.

Merenhoitosuunnitelman laatimisesta vastaa ympäristöministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Työssä ovat mukana SYKE, ELY-keskukset, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Ilmatieteen laitos ja Metsähallitus. Suunnitelman laatiminen ja tarkistaminen kuuden vuoden välein sekä seurantaohjelmien laatiminen ja toteuttaminen edellyttäisivät lisätyöpanosta ja henkilövoimavarojen kohdentamista uusiin ja laajentuneisiin tehtäviin.

SYKEllä on keskeinen rooli tietojen kokoamisessa meren tilan alustavaa arviointia ja meriympäristön hyvän tilan määrittämistä varten, seurantaohjelman laatimisessa ja toteuttamisessa sekä raportoinnissa. SYKEn johdolla meriympäristön seurannasta vastaavat toimijat kokoavat ja tallentavat tarvittavat tiedot avoimiin tietokantoihin, joita hyödynnetään merenhoitosuunnitelman laatimisessa, toimeenpanossa ja seurannassa. Meriympäristön seurannassa ovat mukana ELY-keskukset, Ilmatieteen laitos, RKTL, Metsähallitus, Evira ja Geologian tutkimuskeskus.

Tietorekisterien perustaminen ja niiden ylläpitäminen edellyttävät määrärahojen kohdentamista näihin tehtäviin. Yhtenäisen ja monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi meriympäristön tilasta seurantaa on todennäköisesti lisättävä. Seurannassa käytettävien biologisten ja kemiallisten kuvaajien määrää tulisi tarkastella kokonaisuutena vesipuitedirektiivin vaatimien biologisten kuvaajien kanssa siten, että kummankin direktiivin vaatimat biologiset laatutekijät huomioidaan seurantaohjelmien suunnittelussa. Arviointitulosten luotettavuuden varmistaminen vaatii mahdollisesti voimavarojen uudelleenkohdentamista ja HELCOM:n koko Itämerta koskevan seurantajärjestelmän uusimista.

Suojelu koskee myös merenpohjaa ja kalakantoja

Huomattava osa Itämeren valuma-alueella tarvittavista toimista sisältyy jo nykyisiin vesienhoitosuunnitelmiin, valtioneuvoston periaatepäätökseen Itämeren suojeluohjelmasta sekä Itämeren suojelukomissio HELCOM:n tekemän Itämeren toimintaohjelman kansalliseen toimeenpanoon. Meren hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2020 edellyttää niiden toteuttamista.

Direktiivi koskee myös kalakantoja sekä merenpohjaa ja sen sisustaa, joita ei ole aiemmin sisällytetty suojeluohjelmiin kattavasti. Tämä voi vaatia Suomeltakin uusia toimenpiteitä etenkin kalaston, meriluonnon monimuotoisuuden, melun ja roskaantumisen sekä merenpohjan käytön osalta. Asia saattaa vaikuttaa kalastuksen lisäksi rakentamiseen, maa-ainesten ottoon sekä meriliikenneväylien rakentamiseen ja ylläpitoon. Toimenpiteiden riittävyys ja niiden kustannukset täsmentyvät myöhemmin.

Tavoitteena on avoin ja osallistuva merenhoidon suunnittelu, johon myös yleisöllä on mahdollisuus osallistua sen eri vaiheissa.

Direktiivi koskee myös kalakantoja sekä meren pohjaa ja sisustaa. Asia saattaa vaikuttaa muun muassa maa-ainesten ottoon sekä satamien ja laivaväylien rakentamiseen ja ylläpitoon. Kuva Riku Lumiaro, ympäristöhallinnon kuvapankki.

Sivun alkuun