Raskasmetallit

• Raskasmetallit luonnossa
• Kuormitus ilmakehän kautta on oleellista
• Päästöjä myös luonnosta

Metalli luokitellaan raskasmetalliksi, jos sen tiheys on suurempi kuin 5 g/cm³. Raskasmetalleista ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat elohopea, lyijy ja kadmium. Vaikka monet raskasmetallit ovatkin myrkkyjä, niin pieninä pitoisuuksina monet niistä toimivat välttämättöminä hivenravinteina. Tällaisia ovat esimerkiksi kupari, sinkki ja rauta.

Raskasmetallit luonnossa

Raskasmetalleja on ympäristössä luonnostaan kallioperässä, maaperässä, kasveissa ja eläimissä. Metallit voivat olla eri muodoissa: mineraaleina, veteen liuenneina ioneina, suoloina tai kaasuina. Ne voivat myös sitoutua orgaanisiin tai epäorgaanisiin molekyyleihin tai kiinnittyä ilmassa leijuviin hiukkasiin. Koska metallit ovat alkuaineita, ne eivät häviä, ne voivat vain muuttaa muotoaan.

Raskasmetalleja pääsee ilmakehään ja vesistöön sekä ihmisen toiminnan seurauksena että luonnossa tapahtuvista prosesseista. Kasveille ja eläimille jotkut raskasmetallit ovat välttämättömiä hivenravinteita. Toisaalta taas joidenkin metallien tietyt muodot voivat myös olla myrkyllisiä jopa suhteellisen pieninä määrinä, ja ne ovat siten uhkana ihmisten ja eläinten terveydelle.

Kuormitus ilmakehän kautta on oleellista

Raskasmetalleja joutuu ilmakehään ihmisen toiminnan seurauksena pääasiallisesti kolmesta lähteestä: fossiilisten polttoaineiden poltosta, muiden kuin rautametallien tuotannosta sekä jätteiden poltosta.

Maailmanlaajuisten päästöarvioiden mukaan hiilenpoltosta on peräisin noin kaksi kolmasosaa kromin ja elohopean päästöistä ilmakehään. Muiden kuin rautametallien tuotannosta aiheutuu vastaavasti kaksi kolmasosaa  arseenin, kadmiumin, kuparin ja sinkin päästöistä. Jätteenpoltosta peräisin olevien metallipäästöjen arviointi on vaikeata ja niiden osuus on luultavasti arvioitua suurempi monille metalleille.

Päästöjä myös luonnosta

Arviot luonnosta peräisin olevien raskasmetallipäästöjen määristä ovat edelleen melko epätarkkoja. Maailmanlaajuisesti ihmisen toiminnasta peräisin olevat lyijyn päästöt ovat noin kymmenkertaiset ja kadmiumin ja nikkelin päästöt 2-3 kertaa suuremmat luontoperäisiin päästöihin verrattuna. Sen sijaan arseenin, kromin ja seleenin luontopäästöt ovat 2-3 kertaa suuremmat kuin ihmisen aiheuttamat. Kuparin, elohopean ja sinkin päästöt ovat samaa suuruusluokkaa molemmista lähteistä. Paikallisesti tarkasteltuna suhteet poikkeavat tietysti paljonkin.