Pienvesien kunnostus
Pienvesien tila on heikentynyt niitä ympäröivän maankäytön seurauksena. Maatalouspurojen kehitystä on ohjannut peltojen kuivatustarve, metsäpurojen tilaa on monin paikoin alentanut metsätalous ja kaupunkipurot kärsivät taajama-alueiden tiiviistä rakentamisesta ja maanpinnan päällystämisestä.
Viime vuosina pienvesien tilaan on ryhdytty kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Kaupungeissa on herännyt kiinnostus pienvesikunnostuksia edistävien pienvesiohjelmien tekemiseksi ja maatalouden peruskuivatusohjeet ovat uudistuksen alla. Luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoin on mahdollista saavuttaa tehokas kuivatus vaarantamatta purojen ekologiaa. Monesti kunnostushankkeilla voidaan myös vähentää tulvariskejä.
Pienvesiä ovat purot, lammet, norot, ojat ja lähteet sekä lisäksi pienet kluuvijärvet ja fladat. Puroja ovat virtavedet, joiden valuma-alue on 10-100 km2 ja lisäksi myös valuma-alueeltaan pienemmät uomat, joissa virtaa jatkuvasti vettä ja joissa voi olla kalastoa. Norot ja ojat ovat puroa pienempiä uomia, jotka voivat ajoittain kuivua. Kansallinen pienvesistrategia suunnitteilla
Pienvesien suojelussa tärkein tavoite on suojella vielä jäljellä olevat monimuotoiset pienvedet ja samalla laajentaa tietämystä pienvesien suojeluarvioista ja niiden säilyttämisestä sekä pienvesien ennallistamisen moninaisista hyödyistä. Tavoitetta varten vesienhoidon toteutusohjelmaan kaudelle 2012-2015 on kirjattu suunnitelma pienvesien ennallistamisohjelman laatimisesta.
Pienvesien ennallistamisohjelmaa on tarkoitus ryhtyä valmistelemaan vuonna 2013. Ennallistamisohjelman vastuutahot ovat ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöt. Yhteistyötahoina ennallistamissuunnitelmassa ovat SYKE, ELY-keskukset, metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset ja Tapio. Ennallistamisohjelman toimeenpano on määrä käynnistää vuonna 2014. Pienvesien suojelua ohjaavat lait
Metsälain mukaan luonnontilaisten ja niiden kaltaisten purojen ja norojen välittömässä lähiympäristössä toteutettavat metsänhoitotoimenpiteet tulee tehdä uomien ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.
Vesilain mukaan enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat ja kluuvijärvet sekä muualla kuin Lapin maakunnassa enintään yhden hehtaarin suuruiset luonnontilaiset lammet ja järvet ovat erityisesti suojeltuja vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty kaikissa olosuhteissa. Myöskään luonnontilaisia lähteitä ei saa muuttaa niin, että lähteen säilyminen luonnontilaisena vaarantuu.
Vesilaki ohjaa myös ojituksia ja perkauksia. Jos ojituksesta saattaa aiheutua esimerkiksi haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, vesisekosysteemin toiminnalle tai vesistön virkistyskäytölle tai vesialueen tai pohjaveden pilaantumista, on ojitukseen hankittava aluehallintoviraston lupa.
Vesilain mukaan ojan tekemiseen, ojan, puron tai noron suurentamiseen tai oikaisemiseen sekä puron tai noron perkaamiseen on oltava vesilain mukainen lupa, jos toimenpide voi esimerkiksi vaarantaa puron luonnontilan säilymisen tai aiheuttaa vahinkoa kalakannoille tai vesiekosysteemin vahingollista muuttumista.
Jos ojituksen toteuttamiseksi on tarpeen poistaa voimalaitos, pato tai kiinteä laite taikka tehdä niihin muutos, on siihen haettava aluehallintoviraston lupa. Ojitus on toteutettava ja oja kunnossa pidettävä niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta vahinkoa.
Nuuksion kansallispuistossa sijaitsevan Myllypuron vastavalmistunutta ennallistettua osuutta keväällä 2003. Aikoinaan täytetyn uoman tilalle on kaivettu uusi alkuperäistä muistuttava uoma. Suunnittelussa on erityistä huomiota kiinnitetty alueen luontaiseen palauttamiseen, uoman muotoihin, mutkitteluun ja puuaineksen määrään. Kuva: Auri Sarvilinna
|