Lintujen suojelu

Pelkkä emojen suoja ei aina riitä, vaan lintuja ja niiden elinympäristöjä suojeltava myös ihmisvoimin. Mustakurkku-uikun perheonnea. Kuva: Harri Kontkanen

Lintujen uhanalaisuuden keskeisimpiä syitä Suomessa ovat ihmisen aiheuttamat elinympäristöjen muutokset ja joidenkin riistalajien kohdalla metsästys. Samat tekijät vaikuttavat lintujen uhanalaistumiseen maamme rajojen ulkopuolella muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla. Myös ilmastonmuutos on uhkana, mutta sen vaikutukset ovat vielä huonosti tunnettuja.

Suomen pesimälajistoon kuuluvasta 248 lintulajista 59 on luokiteltu uhanalaisiksi. Näistä 11 on äärimmäisen uhanalaista, 12 erittäin uhanalaista ja 36 lajia on vaarantuneita. Valtakunnallisen tarkastelun rinnalla on tehty myös alueellinen uhanalaisuustarkastelu metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. Uhanalaisten määrä on noussut erityisesti soilla ja kosteikoilla.

Lintujen suojelua toteutetaan niin lajikohtaisilla rauhoituksilla kuin suojelualueiden perustamisella. Lintukantojen turvaamisessa korostuu laajojen aluekokonaisuuksien suojelu, sillä erityisesti muuttolinnut liikkuvat monenlaisissa elinympäristöissä ja jopa maanosien välillä.

Luonnonsuojelulailla rauhoitetut lintulajit

Luonnonsuojelulailla on rauhoitettu kaikki linnut, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin. Rauhoitettuja lintuja ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden lisääntymisaikana ja tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi viranomaisten merkitsemät lintujen ja suurten petolintujen lintujen pesäpuut ovat rauhoitettuja. ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Rauhoitettujen lintujen aiheuttamista vahingoista voi hakea korvausta ELY-keskuksen kautta.

Niin sanottuja rauhoittamattomia lintulajeja ovat harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, räkättirastas, varis ja harakka. Kuitenkin nämäkin lajit ovat lain mukaan rauhoitettuja pesimäaikana. Täysin rauhoittamattomia lintulajeja ei Suomessa enää ole. 

Lintudirektiivi

Lintudirektiivi on Euroopan yhteisön keskeinen luonnonsuojelusäädös ja se koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja. Direktiivin yleistavoitteena on ylläpitää tiettyjä lintukantoja ekologisesti, tieteellisesti ja sivistyksellisesti kestävällä tasolla. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää elinympäristöjen suojelua, metsästyksen ja pyydystämisen säätelyä sekä häirinnän vähentämistä erityisesti lintujen pesimäkaudella. Lisäksi luontodirektiivi edellyttää, että tiettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luonto- ja lintudirektiivin mukaan osalle lajeista on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita Natura 2000 -verkostossa. Lintudirektiivi on laadittu lähinnä keskieurooppalaisten suojelutarpeiden pohjalta, joten sen liitteistä puuttuu suuri osa Suomen uhanalaisista lajeista. Eurooppaa koskevan lintudirektiivin lisäksi Suomella on myös kansainvälinen vastuu tiettyjen lintulajien suojelussa.

Pohjois-Karjalassa pesivät uhanalaiset lintulajit

Vuonna 2010 tehdyn selvityksen perusteella Pohjois-Karjalassa pesii 31 uhanalaiseksi luokiteltua lintulajia. Nämä on edelleen jaettu kolmeen luokkaan niiden uhanalaisuuden tason perusteella.  

Äärimmäisen uhanalaiset (4 lajia): haarahaukka, heinäkurppa, kuningaskalastaja, kultasirkku,

Erittäin uhanalaiset (6 lajia): viiriäinen, suokukko, mustapyrstökuiri, mustatiira, valkoselkätikka, peltosirkku

Vaarantuneet (21 lajia): jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka, mustakurkku-uikku, mehiläishaukka, merikotka, sinisuohaukka, hiirihaukka, maakotka, muuttohaukka, pikkuhuitti, liejukana, selkälokki, törmäpääsky, keltavästäräkki, sinipyrstö, kivitasku, rastaskerttunen, pikkukultarinta, pohjansirkku

Lisäksi osa uhanalaisista lajeista on luonnonsuojeluasetuksessa määritelty erityisesti suojeltaviksi lajeiksi.