Luonnon monimuotoisuuden seuranta
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti koostuu ekosysteemien ja elinympäristöjen, lajien ja lajiyhteisöjen sekä geenistöjen ja geenien monimuotoisuudesta. Biodiversiteetti on kaikkea luonnossa esiintyvää vaihtelua kuvaava yläkäsite eikä ole olemassa yksiselitteistä menetelmää sen määrän tai laadun mittaamiseksi. Seuranta ja muu toiminta kohdistuu aina jollakin tavalla rajattuun ja määriteltävissä olevaan osaan biodiversiteetistä
Kasvillisuuden seurantaa © Eija Kemppainen Seurannalla tietoa muutoksista
Luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvissa seurannoissa kerätään tietoa ekosysteemeissä, lajeissa tai geenistöissä tapahtuvista muutoksista. Mitattavana voi olla kohteen runsaus, levinneisyys tai elinvoimaisuuden eri osatekijät. Muutokset voivat olla luonnollisia tai ihmisen toiminnasta aiheutuvia. Seurantatietojen pohjalta arvioidaan eliöiden ja elinympäristöjen tilaa, suojelutarpeita ja suotuisaa suojelun tasoa ja kestävää käyttöä sekä kehitetään keinoja monimuotoisuuden suojeluun, hoitoon ja ennallistamiseen.
Maassamme on noin 60 valtakunnallista seurantaa, jotka tuottavat tietoa luonnon monimuotoisuudesta. Hankkeet painottuvat laji- ja lajistoseurantoihin. Kattavimmin seurattuja ovat selkärankaiset lajit, erityisesti linnut. Vastuu biodiversiteettiseurannoista
Vastuu biodiversiteetin seurannan järjestämisestä kuuluu Suomessa ympäristöministeriölle. Ministeriö on antanut valtakunnallisen biodiversiteettiseurannan koordinoinnin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tehtäväksi. SYKEn vetämät seurannat toteutetaan usein yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten kanssa.
Maamme biodiversiteettiseurannat voidaan jakaa karkeasti a) luonnonvaraseurantoihin, joista vastaa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala, b) biodiversiteetin tilan seurantoihin, joissa vastuu jakautuu eri hallinnonaloille ja c) luonnonsuojelussa tarvittaviin seurantoihin, jotka kuuluvat pääsääntöisesti ympäristöhallinnolle. Seurantoja tehdään ympäristöhallinnon lisäksi monissa eri valtion laitoksissa, kuten Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa, Merentutkimuslaitoksessa, Metsähallituksessa, Metsäntutkimuslaitoksessa ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa. Kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistyön osuus on useissa seurannoissa merkittävä.
Seurantaa säätelee kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Näistä tärkeimpiä ovat YK:n biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, EU:n lintu- ja luontodirektiivit sekä luonnonsuojelulaki ja -asetus.
Sivun alkuun
|