AY138 Happamoitumiskehitys Länsi-Uudenmaan pienissä järvissä 1990-luvulla

Anu Ihalainen 1999

Alueelliset ympäristöjulkaisut 138, 78 s., ISBN 952-11-0572-0 (nid.), ISSN 1238-8610, hinta 11,77 euroa (sis. alv:n 8 % = 0,87 euroa)

Tiivistelmä

Länsi-Uudellamaalla esiintyy runsaasti happamoitumiselle herkkiä alueita.  Tämän vuoksi alueen kunnat: Hanko, Inkoo, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Kirkkonummi, Lohja, Nummi-Pusula, Pohja, Siuntio, Tammisaari ja Vihti ovat seuranneet alueensa järvien happamoitumista. Julkaisussa on käsitelty tämän seurannan tulokset vuosilta 1990 - 1996.

Ainakin jossain määrin happamoituneita järviä oli tutkimuksen perusteella kaikissa muissa kunnissa paitsi Lohjalla. Erityisen paljon happamoituneita järviä oli Tammisaaressa. Siuntion järvissä oli tapahtunut lievää happamoitumisen lisääntymistä tutkimuksen aikana Fårträskiä lukuun ottamatta, joka kalkittiin talvella 1996. Pohjan ja Vihdin kuntien alueelta löytyi useampia kuin yksi järvi, joissa alkaliteetti oli kokonaan loppunut, mikä kuvastaa näiden alueiden herkkyyttä happamoitumiselle. 1980-luvun tuloksiin verrattuna kuntakohtaiset keskiarvot osoittivat alkaliteetin vähentyneen eli happamoitumisen lisääntyneen eniten Hangon, Karjaan, Kirkkonummen, Pohjan ja  Tammisaaren järvissä.

Eräissä järvissä oli havaittavissa lievää pH:n ja alkaliteetin nousua viimeisinä tarkkailuvuosina. Osittain tämä saattoi johtua vuosien välisestä normaalista vaihtelusta, mutta osoittain myös tilanteen todellisesta kohentumisesta. Kohentuminen on todennäköisesti seurausta happaman laskeuman vähentymisestä alueella.