Maa- ja kallioperän ekologisesti kestävä käyttö
|
 |
|
Soran- ja hiekanottoalueista on käytössä vuosittain runsaat 3 000. Kuva: Jari Rintala
|
Sora, hiekka ja kalliokivi ovat Suomen eniten hyödynnetyt uusiutumattomat luonnonvarat. Näitä aineksia käytetään vuosittain arviolta 20 tonnia jokaista suomalaista kohti. Merkittävimmät käyttökohteet ovat tiestön rakentaminen ja kunnossapito sekä talonrakennus.
Sora- ja hiekkamuodostumat, kuten harjut ja reunamuodostumat, ovat keskeinen osa suomalaista luontoa ja niissä sijaitsevat myös maamme tärkeimmät pohjavesivarastot. Näiden muodostumien osuus Suomen pinta-alasta on noin viisi prosenttia. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen
Luonnontilaisia sora- ja hiekkamuodostumia on yhä harvemmassa. Maa-ainesten ottaminen ja yhdyskuntarakentaminen on tuhonnut harjuluontoa etenkin suurten kaupunkien läheisyydessä. Suomeen on syntynyt 1950-luvulta alkaen 20 000 - 30 000 soran- ja hiekanottamisaluetta ja runsaat tuhat kalliokiven ottamisaluetta. Soran- ja hiekanottamisalueita oli aktiivikäytössä vuonna 2010 runsaat 2 700 ja kalliokiven ottamisalueita noin 700. Niistä otettiin kiviaineksia yhteensä runsaat 80 miljoonaa tonnia.
Harjuluonnon säilyttämiseksi laadittiin vuonna 1984 valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma, johon kuuluu 159 harjualuetta. Geologisten muodostumien luonto-, pohjavesi- ja maisema-arviojen turvaamiseksi on Suomessa inventointu myös arvokkaat kallioalueet, moreenimuodostumat sekä tuuli- ja rantakerrostumat. Niitä suojellaan lähinnä maa-aineslain mukaisella lupamenettelyllä ja aluesuunnittelun keinoin. Olemassa olevien ottoalueiden ympäristöhaittoja voidaan vähentää hyvällä jälkihoidolla ja kunnostuksella. Luonnon kiviaineksen käytön vähentäminen
Maa-ainesten ekologisesti kestävässä käytössä keskeisenä tavoitteena on vähentää luonnon kiviainesvarojen käyttöä ja vastaavasti edistää kiviainesten kierrätystä ja uusiokäyttöä.
Viime vuosina luonnonsoraa on korvattu yhä enemmän kalliokiviaineksella, mikä on vähentänyt painetta hyödyntää harjumuodostumia. Lisääntyneen kalliokiviaineksen käytön myötä on tärkeää ennalta selvittää ja turvata myös kallioperän luonnon- ja maisemansuojelulliset arvot. Kallioluontoon liittyviä arvoja on selvitetty ympäristöhallinnon kallioalueinventoinneissa.
Korvaavien materiaalien käyttö ja kierrätys säästää luonnonvaroja. Rakentamisessa voidaan esimerkiksi käyttää jätemateriaaleja kuten rakennuskivilouhimoiden sivukiveä sekä energiantuotantolaitosten tuhkaa ja kuonaa. Alueellinen suunnittelu ohjaa ottamistoimintaa
Maa-aineslain tavoite on ainesten ottaminen ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Se edellyttää tietoa pohjaveden ja kiviainesten määrästä, laadusta, kulutuksesta sekä ympäristöoloista.
Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista on selvitetty POSKI-projektissa. Lisäksi Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja ympäristöhallinto rakentavat kiviainesten tilinpitojärjestelmää, joka on käytettävissä osoitteessa www.geo.fi -> Kitti - kiviainestilinpito. Järjestelmän tietosisältö on vielä täydennysvaiheessa. Tavoitteena on, että järjestelmästä saadaan tietoa muun muassa miten paljon ja minkä laatuisia kiviaineksia on jäljellä, missä ne sijaitsevat ja millaisia maankäyttörajoituksia niiden hyödyntämiseen liittyy.
Maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn tueksi tarvitaan sekä maakunnallista että kuntakohtaista maa-aines- ja pohjavesivarojen käytön suunnittelua ja tarvittavien aluevarausten huomioimista kaavoituksessa. Tätä suunnitelmallisuutta edellytetään myös valtioneuvoston hyväksymissä valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa VAT. Maa-ainesten ottamiseen liittyvät luvat, valvonta ja seuranta
Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii maa-aineslain mukaisen luvan. Lupaa haetaan asianomaisesta kunnasta. Kunta myös päättää luvan myöntämisestä ja valvoo ottamista kunnan alueella.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ohjaavat ja valvovat maa-ainesten ottamista alueellaan. Ympäristöministeriölle kuuluu maa-ainesten ottamisen yleinen ohjaus, seuranta ja kehittäminen.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä Suomen ympäristökeskus ylläpitävät maa-aineslain mukaista lupa- ja ottoseurantaa sekä ottamisalueiden tilan seurantaa. Maa-aineslain 23a § velvoittaa maa-ainesluvan haltijan ilmoittamaan lupaviranomaiselle vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun.
Maa-ainesluvan hakemista sekä lupien ja ottomäärien seurantaan liittyvät sähköiset lomakkeet löytyvät suomi.fi-palvelusta. Ohjeita maa-ainesten kestävään käyttöön
Ympäristöministeriön asettama työryhmä on laatinut vuonna 2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" -oppaan. Oppaassa annetaan ohjeita ja suosituksia maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. Linkki oppaaseen on oikealla palstalla.
Lisätietoja
Ympäristöneuvos Markus Alapassi, ympäristöministeriö,
puh. 0400 143 920, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Vanhempi tutkija Jari Rintala, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 558, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|