Miksotrofia

Miksotrofiset eliöt saavat tarvitsemansa ravinteet ja energian yhdistämällä yhteyttämisen ja orgaanisen aineen käytön "saman katon alle". Miksotrofia on erityisen yleistä planktisten yksioluisten eliöiden joukossa, kuten ripsieläimissä sekä useissa kasviplanktonryhmissä (esimerkiksi panssarisiimalevissä).

Ripsieläinten miksotrofialla tarkoitetaan tilanteita, missä ripsieläimen saalistaman planktonlevän yhteyttämishiukkanen, tai jopa koko leväsolu, valjastetaan tilapäisesti syöjäsolun energiantuotantoon. Ilmeisesti miksotrofisten ripsieläinten kohdalla heterotrofia on yleensä hallitseva elämänmuoto, ja miksotrofian laukaisee lähinnä sopivan ravinnon väheneminen ympäristöstä.

Miksotrofisten planktonlevien kohdalla tilanne on toinen. Ajatus siitä, että yhteyttävä leväsolu pystyy käyttämään hyväkseen orgaanista ainesta ei sinänsä ole uusi, mutta vasta viime aikoina on alkanut hahmottua ilmiön yleisyys ja sen erilaiset ilmenemismuodot, kuten esimerkiksi liukoisessa muodossa olevien orgaanisten ravinteiden käyttö.

Miksotrofiset eliöt vaihtelevat suuresti autotrofisten (tuottavien) sekä heterotrofisten (orgaanisen aineen käytön) ominaisuuksiensa suhteen. Joillekin lajeille miksotrofia on suorastaan elinehto, pelkän auto- tai heterotrofian turvin ne eivät selviydy. Toisille lajeille miksotrofia on selviytymiskeino muuttuvissa olosuhteissa. Erilaiset ympäristötekijät (muuttuneet ravinnesuhteet tai jonkin yksittäisen ravinteen tai hivenaineen puutos) ilmeisesti laukaisevat miksotrofian eri lajeilla eri tilanteissa.

Miksotrofian kustannukset ja hyödyt eliölle ovat toistaiseksi lähinnä spekulatiivisia, samoin kuin se, mikä merkitys miksotrofialla on ravinteiden ja energian kulkeutumiselle planktisessa ravintoverkossa. Ilmeistä on, että miksotrofia antaa eliölle kilpailuedun muihin eliöihin nähden, ja sillä saattaa olla merkitystä kukintojen syntymisessä.