Hyppää sisältöön   RSS |  Sivukartta |  På svenska |  In English  
 

       Tarkennettu haku
 
 
Ympäristöministeriö | Suomen ympäristökeskus | Alueellista ympäristötietoa | www.ara.fi
Ajankohtaista
Minä ja ympäristö
Yritykset ja yhteisöt
Ympäristön tila
Ilmastonmuutos
Otsonikato
Rehevöityminen
Happamoituminen
Ympäristön kemikalisoituminen
Jätteet
Melu ja tärinä
Valosaaste
Ilma
Itämeri
Pintavedet
Pohjavesi
Luonnon monimuotoisuus
Rakennettu ympäristö
Ympäristöindikaattorit
Ympäristön tila 2008
Ympäristönsuojelu
Luonnonsuojelu
Asuminen
Maankäyttö ja rakentaminen
Vesivarojen käyttö
Tutkimus
Kansainväliset asiat
Lainsäädäntö
Lupa-asiat
Palvelut ja tuotteet
Sähköinen asiointi
www.ymparisto.fi > Ympäristön tila > Kallio- ja maaperä
  
Uudistamme verkkopalvelua kevään 2013 aikana.
Lue lisää uudistuksesta

Vastaa uudistusta koskevaan asiakaskyselyyn

Kallio- ja maaperä

AJANKOHTAISTA

Kiinteällä kallioperällä ja sitä peittävällä maaperällä on monia ekologisia tehtäviä. Niiden ominaisuudet määräävät kasvillisuuden ja eliöstön muodostumisen ja menestymisen. Maaperä toimii myös pohjavesivarastona ja suojaa sitä likaantumiselta. Lisäksi kallio- ja maaperä on monien ihmistoimintojen perusta ja raaka-ainevarasto, mistä syystä sitä kuormittavat monet tekijät.

Kallioperä

 
 

Kallioperän jyrkkäpiirteinen korkokuva
ja maaperän tasaiset muodot
kohtaavat viljelysmaisemassa.
© Jukka Husa, SYKE

Suomen kallioperä on maapallon vanhimpia. Se on muodostunut hyvin vaihtelevissa geologisissa olosuhteissa pääosin 1 500 – 3 000 miljoonaa vuotta sitten. Suomi sijaitsee prekambrisen kilven alueella, jossa vanha kallioperä on paljastunut nuorempien kerrostumien alta. Kallioperämme koostuu pääosin happamista syväkivilajeista kuten graniitista ja se on varsin tiivistä ja ehjää, lukuun ottamatta  murroslinjoja ja ruhjevyöhykkeitä.

Maaperä

 
 

Merenrantasomerikkoa, Mustasaari.
© Pekka Sipilä, GTK

Maaperällä tarkoitetaan kallioperää peittävää irtomaakerrosta. Suomen maaperä koostuu kallioperän kiviaineksesta peräisin olevista kivennäismaalajeista  sekä kasvien ja muiden eliöiden jäänteistä  syntyneistä eloperäisistä maalajeista.

Kivennäismaalajeista yleisin on moreeni, joka peittää lähes puolet maa-alastamme. Lisäksi meillä esiintyy jäätikköjokitoiminnan ja rantavoimien lajittelun seurauksena syntyneitä karkeita maalajeja soraa, hiekkaa ja hietaa sekä kauemmas jäätikön reunasta meriin tai järviin kerrostuneita hiesua ja savea. Eloperäisiä maalajeja ovat turve ja lieju.

Suomen maaperälle tyypillistä on varsin pitkä routakausi, 4-8 kuukautta. Tällöin maan huokosissa oleva vesi on jäässä , jonka seurauksena maaperän kemialliset ja biologiset reaktiot tapahtuvat hyvin hitaasti tai niitä ei tapahdu lainkaan.

Monenlaista kuormitusta

Maaperää kuormittavat sekä pistemäisistä lähteistä suoraan maahan pääsevät aineet että ilmasta laajoille alueille tuleva laskeuma. Pistemäistä kuormitusta voivat aiheuttaa kaikki toiminnot, joissa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita.

Keski-Eurooppaan verrattuna Suomen maaperä on erityisen altis happamoitumiselle ja lisäksi olosuhteet kemikaalien hajoamiselle maaperässä ovat epäedulliset.

Yhdyskuntarakentaminen, kallio- ja maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen sekä maa-, metsä- ja porotalous aiheuttavat muutoksia maan vesitaloudessa sekä maaperän fysikaalisissa, kemiallisissa ja mikrobiologisissa ominaisuuksissa.

19.4.2013 (Päivitetty)
Suomen ympäristökeskus
Ota yhteyttä sivun vastuuhenkilöön
VERSIOT
Englanninkielinen versio
Ruotsinkielinen versio
Tulostusversio
Jaa
 
 
Geologiset muodostumat
 
 
Muualla palvelussamme
Luonnonsuojelu
 
Muualla verkossa
Geologian tutkimuskeskus
© Copyright Valtion ympäristöhallinto  | Palvelukuvaus  | Jätä palautetta | Yhteystiedot