Vesiympäristölle haitalliset aineet

Haitalliset aineet ovat yksi tekijä, joka vaikuttaa järvien, jokien ja rannikkovesien ekologiseen ja kemialliseen luokitteluun.

Vesienhoidon kannalta olennaisia haitallisia aineita ja aineryhmiä luetellaan vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä VIII (kohdat 1-9). Liite VIII kattaa käytännössä kaikki aineet, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti vesiympäristöön tai vesiympäristön kautta ihmisen terveyteen ja muihin eliöihin. Tästä syystä haitallisten aineiden päästöjen tunnistus aloitetaan aineiden tunnistamisella. Tuhansien haitallisten aineiden joukosta tunnistetaan sellaisia aineita, jotka voivat olla vesiympäristölle haitallisia tai vaarallisia. Aineiden tunnistuksen kannalta haitalliset aineet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1. EU-tasolla tunnistetut prioriteettiaineet
2. kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet
3. vesienhoitoalueilla tunnistetut haitalliset aineet

Euroopan yhteisön tasolla tunnistetut vesipuitedirektiivin prioriteettiaineet määrittävät vesien kemiallisen tilan. Kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet otetaan huomioon vesien ekologisessa luokittelussa.

Ekologisessa luokittelussa hyvän tilan raja-arvona toimivat aineille määritettävät ympäristönlaatunormit. Ympäristönlaatunormilla tarkoitetaan sellaista vesiympäristölle haitallisen ja vaarallisen aineen pitoisuutta, jota ei saa ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää. Ympäristönlaatunormit perustuvat etupäässä vesieliöille tehtyjen ekotoksisuustestien tuloksiin.

Haitallisten aineiden päästöjen syntyminen ja hallinta

Haitalliset aineet voivat olla tietoisesti tuotettuja ja käytettyjä kemikaaleja tai prosesseissa tahattomasti syntyviä yhdisteitä. Haitallisia aineita voi päästä ympäristöön sekä pistelähteistä että hajapäästöinä. Kemikaaleja voi päästä vesiympäristöön niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa.

Haitallisten aineiden riittävän kattava huomioiminen ympäristölupaprosessissa on edellytyksenä teollisuuden, yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen, kaatopaikkojen ja muun luvanvaraisen toiminnan päästöjen hallinnalle. Esimerkiksi kuluttajakäytöstä aiheutuvia hajapäästöjä voidaan hallita mm. tuotesääntelyn keinoin, erilaisilla ohjelmilla sekä tiedon ja valistuksen avulla.

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Airi Karvonen, ympäristöministerilö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Vanhempi suunnittelija Jukka Mehtonen (päästölähteet), Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 

Erikoistutkija Jaakko Mannio (seuranta), Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi