Rehevöityminen Suomessa
Sisävedet
Tällä hetkellä joka kymmenennessä pienjärvessämme (pinta-ala < 5 km2) on selviä rehevöitymisen merkkejä, kuten leväkukinnat ja levien aiheuttamat maku- ja hajuongelmat. Rehevöityminen on hellittänyt teollisuuden ja suurten asutuskeskusten vaikutuspiirissä jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta. Osa huonokuntoisimmista järvistä on jo alkanut toipua.
Monien järvien toipumista hidastaa kuitenkin pohjalta veteen vapautuvat ravinteet eli sisäinen kuormitus, joka on seurausta vuosia jatkuneesta järven sietokyvyn ylittäneestä ravinnekuormituksesta. Rehevöityminen on myös lähinnä maatalouden ja metsätalouden hajakuormituksen myötä levittäytynyt uusille alueille, jolloin aiemmin puhtaiden järvien vedenlaatu on huonontunut.
Merialueet
Suomenlahti on matala ja herkkä merialue. Sen suurimmat kuormittajat ovat rantavaltioiden (Suomi, Venäjä, Viro) maatalous, asutus ja teollisuus. Suomenlahden typpikuormituksesta yli puolet ja fosforista noin 75 % on peräisin Venäjältä. Suomen ja Viron osuus kuormituksesta on noin 10 %. Ilman kautta kulkeutuvan typen osuus on lähes 15 %.
Suomen rannikkovesien rehevöityminen johtuu kuitenkin myös omasta haja- ja pistekuormituksesta sekä sisäisestä kuormituksesta. Joet kuljettavat ravinteet rannikkovesiin.
Rehevöityminen on voimakkainta Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Mitä idemmäksi mennään, sitä rehevämpää vesi on. Syynä ovat Pietarin ja Laatokasta laskevan Nevajoen suuri ravinnekuormitus sekä merialueen sekoittumis- ja virtausolosuhteet. Pohjanlahdella tilanne on parempi, mutta sielläkin rannikkovedet ovat suurten kaupunkien edustoilla rehevöityneet.
|