Hiilinielut

Ilmakehän hiilidioksidia sitoutuu esimerkiksi maaperään, metsiin ja merien pintakerroksiin. Ilmastosopimuksessa tällaista prosessia kutsutaan nieluksi.

Ihmisen toiminta vaikuttaa hiilinieluihin. Esimerkiksi metsää istuttamalla voidaan lisätä hiilidioksidia sitovaa ja varastoivaa kasvibiomassaa. Vastaavasti metsää hävitettäessä hiilidioksidia vapautuu ilmakehään eli metsä muuttuu hiilen lähteeksi. Metsä on hiilen lähde myös silloin, kun hakkuut ylittävät metsän kasvun ja metsän hiilivarasto pienenee.

Nielut Kioton pöytäkirjassa

Kioton pöytäkirja määrittelee toimenpiteet, joiden vaikutus hiilivarastoihin otetaan mukaan kasvihuonekaasulaskennassa. Merinieluja ei ilmastosopimuksessa käsitellä.

Metsitys, uudelleen metsittäminen ja metsänhävitys ovat toimia, joiden vaikutus maiden täytyy ottaa mukaan kasvihuonekaasulaskennassa. Metsänhoito, maatalousmaan hoito ja kasvillisuuden palauttaminen ovat valinnaisia toimenpiteitä, eli maat voivat itse päättää haluavatko ne käyttää näitä toimenpiteitä velvoitteidensa täyttämiseen. Jos yhteenlaskettujen metsitys- ja metsänhävitystoimenpiteiden tuloksena hiiltä vapautuu enemmän kuin sitoutuu, maa voi kompensoida tämän hyödyntämällä metsänhoitotoimilla aikaansaatuja nieluja.

Myös Kioton mekanismeissa voidaan toteuttaa nieluhankkeita. Puhtaan kehityksen mekanismissa (CDM) vain metsitys ja uudelleen metsittäminen ovat hyväksyttyjä hanketyyppejä.

Nielut päästölaskennassa

Kioton sopimuksessa nielujen käyttöä päästövelvoitteen täyttämisessä on rajoitettu, koska ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan haluttiin painottuvan päästöjen vähentämiseen. Lisäksi nielulaskennassa saattaa olla suuriakin epävarmuuksia, ja ihmisen toiminta selittää vain melko pienen osan nielujen vaikutuksesta ilmastoon.

Bonnin ilmastokokouksessa vuonna 2001 (COP 6bis) määritettiin maakohtaiset ylärajat (tn C) sille, kuinka paljon kehittyneet maat voivat lukea hyväkseen metsänhoidolla aikaansaatua nieluvaikutusta. Myös metsänhävityksen kompensoimiselle sekä Kioton mekanismien nieluhankkeiden käytölle on määritetty ylärajat.

Nielujen avulla saavutetuilla päästövähennyksillä eli poistoyksiköillä voi käydä kauppaa samaan tapaan kuin muillakin päästövähennysyksiköillä. Ne eivät kuitenkaan ole siirrettävissä seuraavalle sitoumuskaudelle, vaan ne tulee käyttää vuosina 2008–2012.

Kioton mekanismien nieluhankkeiden säännöistä sovittiin Milanon ilmastokokouksessa (COP 9) vuonna 2003. Perusteellista käsittelyä ovat vaatineet esimerkiksi puhtaan kehityksen mekanismin nieluhankkeiden hyötyjen määrittelyyn liittyvät kysymykset. Nykyinen nielujen laskentatapa on varsin monimutkainen, ja sitä on vaikea soveltaa kansainvälisessä järjestelmässä. Nielukysymysten sääntöjä ollaankin uudistamassa Kioton pöytäkirjaa seuraavaa ilmastosopimusta ajatellen.