Ilmastonmuutoksen hillitseminen
|
AJANKOHTAISTA
Kiinnostavan ilmastoviestinnän teesit
Ilmastobarometri on tutkija Mikko Rissasen loppuvuodesta 2012 toteuttama selvitys suomalaisesta ilmastokeskustelusta. Selvityksessä tarkasteltiin, kuka, missä, milloin ja miten ilmastonmuutoksesta Suomessa puhuu ja mitkä teemat ovat nousemassa julkisen keskustelun kohteeksi ja miten ilmastoviestintää pitäisi tehdä. Kahdeksalla selvityksen teesillä tehdään ilmastokeskustelusta ajankohtaisempaa, kiinnostavampaa ja toimintaan rohkaisevaa:
Pohjoismainen raportti päästökaupasta
Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisemassa aportissa "Demand in a Fragmented Global Carbon Market: Outlook and Policy Options" analysoidaan kansainvälisten päästömarkkinoiden tilaa ja näkymiä sekä esitetään vaihtoehtoja ilmastopolitiikan kunnianhimon ja kansainvälisten päästöyksiköiden kysynnän lisäämiseksi.
|
Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma ja päästöjen
vähentämiseen pyritään erilaisin keinoin. Ilmastonmuutoksen
hillitsemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Vaikka päästöjä
saataisiin vähennettyä, on ilmastonmuutokseen väistämättä
myös sopeuduttava.
YK:n ilmastosopimus ja Kioton pöytäkirja kansainvälisen yhteistyön pohjana
YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus eli niin sanottu
ilmastosopimus astui voimaan vuonna 1994. Sopimuksen perimmäinen
tavoite on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä
vaarattomalle tasolle.
Ilmastosopimuksen Kioton pöytäkirja astui voimaan 16.2.2005. Se velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun päästöjä yhteensä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosien 2008–2012 aikana. Suomi on ratifioinut sekä ilmastosopimuksen että Kioton pöytäkirjan.
Tällä hetkellä käydään neuvotteluja vuoden 2012 jälkeisestä sopimusjärjestelmästä. Neuvottelut käynnistettiin Balin ilmastokokouksessa vuonna 2007. Ensimmäisiä tuloksia saatiin Cancúnin ilmastokokouksessa joulukuussa 2010. Seuraava osapuolikokous pidetään loppuvuodesta 2013 Varsovassa, Puolassa.
Ympäristöministeriöllä on koordinointivastuu YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan alaisista ilmastoneuvotteluista Suomessa.
Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Suomi toimii Euroopan unionin osana
Euroopan yhteisö ja silloiset EU:n jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan vuonna 2002. Se velvoittaa Euroopan unionin (EU-15) vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 8 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta vuosina 2008–2012. Vähennysvelvoite on jaettu edelleen
jäsenvaltiokohtaisiksi velvoitteiksi. Suomen tavoitteeksi on asetettu
päästöjen vakiinnuttaminen vuoden 1990 tasolle.
EU:n jäsenmaat sopivat yhteisestä ilmasto- ja energiapaketista joulukuussa 2008, jossa asetettiin maakohtaiset päästövähennykset Kioton jälkeiselle ajalle.
Päästökauppadirektiivin ja taakanjakopäätöksen hyväksyminen
tarkoittaa, että EU on nyt oikeudellisesti sitoutunut vähentämään
kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Vertailukohtana ovat vuoden 1990 päästöt.
Kansallista työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
Kansallisesti Suomessa tehdään monenlaisia toimia
ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hallitusohjelman mukaisesti laadittu pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia valmistui marraskuussa 2008. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet ja linjaukset yksityiskohtaisesti vuoteen 2020 saakka sekä visioita vuoteen 2050.
Kansallisia ilmastopoliittisia tavoitteita linjataan myös valtioneuvoston 15.10.2009 hyväksymässä ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa, jossa viitoitetaan pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa vuoteen 2050 saakka ja esitetään ilmastopoliittisia toimenpide-ehdotuksia. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi vähentää Suomen ilmastopäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä.
Ympäristöministeriö on ollut mukana pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian sekä tulevaisuusselonteon valmistelutyössä.
Ilmastonmuutoksesta tarvitaan tietoa
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) tuottaa tietoa ilmastonmuutoksen taustasta, vaikutuksista ja vähentämiskeinoista. Neljäs arviointiraportti (Fourth Assessment Report) on IPCC:n tuorein ilmastonmuutoksesta kertova raportti Viidennen arviointiraportin valmistelut ovat alkaneet. Raportin on määrä valmistua vuosina 2013–2014.
Ympäristöministeriö on asettanut kansallisen IPCC-työryhmän, jonka vetäjänä toimii Ilmatieteen laitos. Työryhmä koordinoi ja edistää IPCC-työtä Suomessa.
Lisätietoa ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutoksesta kerrotaan ympäristöhallinnon sivuilla Ympäristön tila -otsikon alla.
|