POP-yhdisteiden kansainväliset rajoitukset
POP-yhdisteillä (Persistent Organic Pollutant) tarkoitetaan yhdisteitä, jotka ovat erittäin pysyviä, kaukokulkeutuvat kauas päästölähteestä, kertyvät eliöihin kertyviä ja voivat aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina vakavia haittoja ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Ne ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Useimmat POP-yhdisteet ovat rasvaliukoisia ja ne rikastuvat siten erityisesti ravintoverkkojen yläpäässä oleviin kuluttajiin. POP-yhdisteet muodostavat siten erityisen uhan arktisen alueen alkuperäiskansoille, joiden perinteisesti käyttämät ravintoeläimet ovat POP-yhdisteiden saastuttamia.
Mikään valtio tai alue ei yksin voi ratkaista pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteiden) aiheuttamia vakavia ympäristö- ja terveysongelmia, koska ne kulkeutuvat kauas päästölähteistä. Siksi haitallisimpien POP-yhdisteiden rajoittamiseksi tarvitaan kansainvälisiä toimia. Maailmanlaajuinen POP-sopimus (Tukholman yleissopimus) 2001
POP-yhdisteiden maailmanlaajuisesta rajoittamisesta aloitettiin neuvottelut UNEP:n puitteissa vuonna 1998. Neuvottelut saatiin päätökseen Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa joulukuussa 2000 pidetyssä viidennessä neuvottelukonferenssissa. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi Tukholmassa 22.-23.5.2001 pidettävässä diplomaattikonferenssissa ja astui voimaan 17. toukokuuta 2004. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2002. Osapuolia on kaikkiaan 178 ja se on laajuudeltaan siten yksi suurimmista ympäristösopimuksista.
Yleissopimus lopettaa tai rajoittaa voimakkaasti sopimuksen piiriin kuuluvien POP-yhdisteiden tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja päästöjä. Alkuvaiheessa sopimukseen sisältyi ns. "likainen tusina" eli POP-yhdistettä: aldriini, dieldriini, endriini, DDT, heptakloori, klordaani, mirex, toksafeeni, heksaklooribentseeni, PCB sekä dioksiinit ja furaanit. Vuonna 2009 osapuolet hyväksyivät rajoittavansa yhdeksän uuden yhdisteen tuotantoa ja käyttöä nostaen yhdisteiden määrän 21:een. Vuonna 2009 lisätyt aineet ovat lindaani (HCH) ja sen isomeerit (alfa- ja beta-HCH) , perfluoratut oktyylisulfonaatit (PFOS), bromatut palonsuoja-aineet (PBDE) Penta- ja Oktabromidifenyylieetteri, palonsuoja-aine heksabromibifenyyli (HBB), torjunta-aineena käytetty klordekoni sekä torjunta-aineen tuotannossa ja palonsuoja-aineena käytetty pentaklooribentseeni (PeCB). Vuonna 2011 osapuolikokous päätti vielä voimakkaasti rajoittaa torjunta-aine endosulfaanin käyttöä.
Uudet rajoitukset tulevat voimaan osapuolten ratifioidessa muutokset kansallisessa lainsäädännössään. Euroopan Unionissa Tukholman sopimuksen velvoitteet ovat voimassa POP-asetuksella (EY) 850/2004 ja yllämainitut muutokset asetuksilla (EY) No 757/2010 ja (EY) No 519/2012. Alueellinen ECE-POP -pöytäkirja 1998
YK:n alaisen Euroopan talouskomission (ECE) kaukokulkeutuvien ilmansaasteiden rajoittamista koskevaan sopimukseen (Convention for Long-Range Transboundary Air Pollution) lisättiin Århusissa vuonna 1998 POP-yhdisteitä koskeva pöytäkirja. Tällä pöytäkirjalla rajoitetaan yhteensä 16 POP-yhdisteen käyttöä tai päästöjä. Suomessa tasavallan presidentti hyväksyi sen vuonna 2002. Pöytäkirja astui voimaan lokakuussa 2003 ja tällä hetkellä osapuolia on 29.
CLRTAP-POPs -pöytäkirjalla rajoitettavat 16 yhdistettä ovat: aldriini, dieldriini. endriini, DDT, heptakloori, klordaani, mirex, toksafeeni, klordekoni, HCH (lindaani), heksabromobifenyyli, heksaklooribentseeni, PCB, dioksiinit ja furaanit sekä PAH-yhdisteet. Kaukokulkeutumissopimuksen toimeenpaneva komitea (Executive Body eli EB) hyväksyi joulukuussa 2009 uuden pöytäkirjan ja samalla seitsemän uuden aineen lisäämisen rajoitusten kohteiksi. Uudistettu pöytäkirja ja samalla uudet rajoitukset tulivat voimaan heinäkuussa 2012 kun POP-asetusta (EY) No 850/2004 muutettiin asetuksella (EY) No 519/2012. EY:n asetus 850/2004/EY pysyvien orgaanisten yhdisteiden rajoittamisesta
EU-asetus pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (850/2004) (PDF) (kodifioitu versio 12.7.2012)
Tukholman yleissopimuksen sekä UNECEn POP-pöytäkirjan velvoitteet on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (850/2004/EY) pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin (79/117/ETY) muuttamisesta. Asetus on sellaisenaan voimassa Suomessa ja POP-yhdisteiden rajoittamisen kannalta tärkein lainsäädännöllinen instrumentti.
Lisätietoa sopimuksesta saa mm. Tukholman yleissopimuksen pääsivuilta. Arktinen yhteistyö
Kaukokulkeutuvat POP-yhdisteet muodostavat vakavan uhan erityisesti arktiselle luonnolle ja alueen alkuperäiskansoille. Tästä syystä arktisten maiden yhteiselin, Arktinen neuvosto, on pitänyt tärkeänä POP-yhdisteiden käytön ja päästöjen rajoittamista. Arktisen neuvoston alainen AMAP (Arctic Monitoring and Assessment Programme) on selvittänyt POP-yhdisteiden esiintymistä pohjoisessa ympäristössä. Arktisen saastumisen toimintaohjelma ACAP (Artic Contaminants Action Program) on puolestaan käynnistänyt hankkeita arktisia alueita uhkaavien POP-yhdistepäästöjen vähentämiseksi. Suomen ympäristökeskus on aktiivisesti mukana ACAP-hankkeiden toteuttamisessa.
Lisätietoja
Ylitarkastaja Timo Seppälä, Suomen ympäristökeskus (SYKE), etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [timo.seppala]
|