Lapin arvokkaat luontotyypit
Lapin luonnon helmiä ovat koivuletot, vanhat mäntymetsät ja tulvaniityt sekä tunturialueen lapinvuokkokankaat, tunturikoivikot ja palsasuot.
Lapinvuokkokankaat
Lapinvuokkokankaat ovat tunturikankaiden harvinaista aatelia. Niitä tavataan vain kalkkipitoisen kallioperän alueella tunturien ala- ja keskipaljakalla. Lapinvuokkokankaita on eniten Käsivarren pohjoisosan suurtuntureilla Enontekiöllä, mutta paikoin myös Utsjoella ja Inarissa. Lapinvuokkokankaita luonnehtiva, mattomaisesti kasvava lapinvuokko kukkii kesä-heinäkuussa valkoisin kukin. Kasvin koristeelliset lehdet säilyvät vihreinä läpi talven. Lapinvuokkokankaiden monimuotoinen lajisto vaihtelee kosteusolojen mukaan ja luontotyypin omaleimaisuuden vuoksi sillä esiintyy myös monia harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa supistaa lapinvuokkokankaiden, kuten koko puuttoman paljakan esiintymisaluetta.
| |
|
 |
|
Kuva: Risto Virtanen.
|
| |
Kuvailulehtiset
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
Tunturikoivikot
Tunturien rinteitä ruskan aikaan kirjovat tunturikoivikot muodostavat tunturien metsänrajan puutonta paljakkaa vastaan. Koivikot peittävät laajoja alueita Tunturi-Lapissa, mutta niitä esiintyy myös Metsä-Lapin ja Peräpohjolan tuntureilla. Tunturikoivu kestää hyvin pakkasta ja vesoo helposti, mikä mahdollistaa sen menestymisen ankarissa olosuhteissa. Tunturikoivikot voivat vaihdella kuivista jäkälävaltaisista koivikoista kosteisiin lehtoihin alueen maaperän ja ilmasto-olojen mukaan. Suurin osa Suomen tunturikoivikoista on kuivia tai kuivahkoja jäkälävaltaisia luontotyyppejä. Tunturikoivikot ovat vähentyneet etenkin mittarituhojen seurauksena, ja niiden luonnontila on heikentynyt voimakkaan porolaidunnuksen vuoksi. Tunturikoivu on poron tärkeä kesälaidunkasvi. Ilmaston lämpeneminen ja siitä aiheutuva männyn leviäminen voi myös supistaa tunturikoivikoiden alaa.
| |
|
 |
|
Kuva: Saara Tynys.
|
| |
Kuvailulehtiset
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
|
Tunturiluonnon merkitys kansalaisille
|
- Mahdollisuudet: retkeily, virkistys, marjastus, rauha, maisema ja luonnonkauneus
- Vastuut: vastuullinen virkistyskäyttö, maaston kulumisen ja roskaantumisen välttäminen, porolaitumien hyvän tilan saavuttaminen, ilmastonmuutoksen ehkäisy
Palsasuot
Palsasuot tuovat arktisen piirteen Suomen suoluontoon. Ne ovat Ylä-Lapin aapasoita, joilla esiintyy palsoja, eli suuria turvekumpuja, joilla on ikiroutainen sydän. Korkeudeltaan palsat ovat 1-4 metriä, mutta suurimmat voivat olla jopa 7 metriä. Palsasuolle ovat luonteenomaisia myös suon reunaosien tiheää vaivaiskoivua tai suopursua kasvavat mättäiköt eli pounikot, jotka myös ovat syntyneet routimisen seurauksena. Palsasuon märkäpintoja rikkovat katkeilevat mätäspintaiset jänteet. Palsoilla, pounikoilla ja jänteillä esiintyy tyypillisesti puutonta routarämettä. Suon märkäpinnoilla on rimpisiä nevoja. Palsasuot ovat erityisiä lintuparatiiseja, sillä hyönteisiä on paljon. Monet vesilinnut ja kahlaajat sekä lapintiira ja lapisirkku ovat esimerkkejä palsasoiden monilajisesta linnustosta. Suomessa palsasoita esiintyy Tunturi-Lapissa ja Metsä-Lapin pohjoisosissa. Palsasoiden olemassaoloa uhkaa ilmaston lämpeneminen.
| |
|
 |
|
Kuva: Seppo Tuominen.
|
| |
Kuvailulehtiset
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
Koivuletot
Letot ovat rehevintä suokasvillisuuttamme, jota luonnehtii turpeen ja suoveden ravinteisuus ja vähäinen happamuus. Koivuletot ovat erityisiä lettojen joukossa, sillä niillä suoveden runsas rauta- ja fosforipitoisuus tuo niiden kasvillisuuteen omat erityispiirteensä. Koivuletolla kasvaa vaatelias ja monimuotoinen kasvilajisto. Hieskoivua kasvaa usein suota halkovilla, mutkittelevilla jänteillä. Koivulettojen esiintyminen on painottunut emäksisen eli kalkkipitoisen kallioperän alueille, erityisesti Lapin kolmioon sekä Peräpohjolaan, Pelkosenniemeltä Kolariin ulottuvalle vyöhykkeelle. Etelämpää ne ovat lähes tyystin hävinneet. Kansainvälisestikin erityisiä ovat Peräpohjolan upottavan märät eli rimpiset koivuletot. Laajat ja vetiset koivuletot ovat tärkeitä pesimäalueita monille kahlaajille ja vesilinnuille. Monia lettoja on aikoinaan käytetty suoniittyinä. Koivulettojen määrää ovat vähentäneet ja luonnontilaa heikentäneet raivaaminen pelloiksi, metsäojitus, turpeenotto ja vesirakentaminen.
| |
|
 |
|
Kuva: Rauno Ruuhijärvi.
|
| |
Kuvailulehtinen
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
|
Suoluonnon merkitys kansalaisille
|
- Mahdollisuudet: retkeily, virkistys, marjastus, rauha, maisema ja luonnonkauneus
- Vastuut: vastuullinen virkistyskäyttö, vastuullinen maankäyttö, jotta suon vesitalous säilyy häiriintymättömänä, maastoajon välttäminen, maaston kulumisen välttäminen, ilmastonmuutoksen ehkäisy
Lapin vanhat mäntymetsät
Lapin vanhoille mäntymetsille on luonteenomaista harvapuustoisuus, ja puut jäävät pituudeltaan eteläisempiä männiköitä matalammiksi. Vanhoissa luonnontilaisissa männiköissä aihkien hopeanharmaat kyljet hohtavat elävien mäntyjen joukossa ja puiden rungoilta ja oksilta roikkuvat naavat ja lupot. Myös maapuita on runsaasti. Valtaosa Lapin vanhoista mäntymetsistä esiintyy maaperältään karuilla Metsä-Lapin kuivahkoilla kankailla. Nykyiset Lapin luonnontilaiset mäntymetsät ovat jäänteitä aiemmasta laajasta mäntymetsien alueesta. Hakkuut ja muu ihmistoiminta ovat hävittäneet niitä. Vanhat mäntymetsät ovat tärkeitä porojen luppo- ja jäkälälaitumia, mutta voimakas laidunnus heikentää niiden tilaa. Ne ovat myös ihanteellisia retkeilymaastoja ja puolukkamaita.
| |
|
 |
|
Kuva: Arto Saikkonen.
|
| |
Kuvailulehtiset
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
Metsäluonnon merkitys kansalaisille
- Mahdollisuudet: retkeily, virkistys, marjastus, rauha, maisema ja luonnonkauneus
- Vastuut: vastuullinen virkistyskäyttö, maaston kulumisen ja roskaantumisen välttäminen, vastuullinen metsätalous, porolaitumien hyvän tilan saavuttaminen
Tulvaniityt
Voimakkaasti vähentyneet tulvaniityt ovat tulvista riippuvainen perinnemaisemaluontotyyppi. Ne ovat keväisin tulvan alle peittyviä, puuttomia ja niittykasveja kasvavia joenrantaniittyjä. Niitä on ollut ja on edelleen jokivarsilla luontaisestikin, mutta niiden määrää lisäsi menneinä vuosisatoina rehun niitto karjalle. Niittytalouden aikaan ne olivat halutuimpia niittyjä, sillä säännöllisesti tulviva joki kerrostaa niitylle ravinteikasta hienojakoista maa-ainesta. Ne olivat siten hyvätuottoisia ja niitä voitiin niittää vuosittain. Tulvaniittyjen kasvillisuus on tulvaveden korkeuden mukaan vyöhykkeellistä. Tulvaniityt ovat monimuotoisia ja maisemallisesti erittäin arvokkaita luontotyyppejä. Ne ovat vähentyneet ja pensoittuneet niiton loputtua sekä säännöstelyn aiheuttaman luontaisen tulvarytmin kadottua. Jäljellä olevia tulvaniittyjä voidaan hoitaa perinteisellä niitolla.
| |
|
 |
|
Kuva: Ari-Pekka Huhta.
|
| |
Kuvailulehtinen
Valokuva tiedotusvälineiden käyttöön
|
Perinnemaisemien merkitys kansalaisille
|
- Mahdollisuudet: kulttuuriperintö, kauneus, maisemalliset arvot, lajirunsaus
- Vastuut: vastuullinen maatalous ja rakentaminen jokivarsilla, vastuullinen vesirakentaminen ja säännöstely, tulvaniittyjä voidaan hoitaa ja kunnostaa niittämällä ja laiduntamalla
Kunnilla lähetetty kirje pohjoissaameksi
Lisätietoja
Lapin luontotyypit:
- ylitarkastaja Liinu Törvi, Lapin ELY-keskus, puh. 040 719 2997, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
- ylitarkastaja Pekka Herva, Lapin ELY-keskus, puh. 040 503 7148, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
- suojelubiologi Saara Tynys, Metsähallitus Ivalo, puh. 0400 195 082, etunimi.sukunimi@metsa.fi
- erikoissuunnittelija Elisa Pääkkö, Metsähallitus Sodankylä, puh. 040 735 2505, etunimi.sukunimi@metsa.fi
Kuntien luontotyypit:
- vanhempi tutkija Katariina Mäkelä, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 686, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Kuntakirjekampanja:
- vanhempi suunnittelija Marja Pylvänäinen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 688, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sivun alkuun
|