Merenlahtien kunnostus

Merenlahtien kunnostustarve syntyy usein lahtien mataloitumisen ja umpeenkasvun seurauksena. Merenlahtien mataloituminen johtuu sekä maankohoamisprosessista että kiintoainekuormituksesta. Maaperänkohoaminen vaihtelee Suomen rannikoilla 3-9 mm/v. Suurinta maankohoaminen on Perämerenrannikolla ja pienintä Suomenlahden itäosissa. Valuma-alueen toimintojen, virtausten, jäänliikkeiden ja lahden oman biologisen toiminnan seurauksena merenlahtiin sedimentoituu orgaanista ja mineraaliainesta. Sedimentoitumisen aiheuttama lahtien mataloituminen voi olla jopa luokkaa 5 mm/v.  

Merenlahtien mataloituminen on sinällään luonnollinen prosessi, jonka seurauksena rannikolle syntyy monimuotoisia maisemia ja habitaatteja. Maankohoamisen seurauksena osa lahdista kuroutuu järviksi, osasta kuivuu rantaniityiksi tai soiksi. Lahtien kasvaessa umpeen syntyy vesilain mukaan suojeltuja fladoja ja niistä edelleen kehittyviä kluuvijärviä erityisesti Merenkurkun alueella. Maankohoamisen seurauksena rannikolle syntyy myös uusia luotoja ja saaria. Rannikkovedet ovat monille lintu- ja kalalajeille tärkeitä elin- ja lisääntymisalueita.

Toisaalta ihmistoiminnan kiihdyttämä merenlahtien mataloituminen, rehevöityminen ja umpeenkasvu hankaloittavat ranta-asukkaiden elämää ja aiheuttavat haittaa virkistyskäytölle. Ongelmia voidaan tapauskohtaisten reunaehtojen puitteissa yrittää vähentää kunnostustoimien myötä esimerkiksi vähentämällä vesikasveja tai ruoppaamalla. Ulkoisen kuormituksen vähentämistä on välttämätöntä toteuttaa minkä tahansa kunnostustoimenpiteen rinnalla.

Kuva: Maria Arola.