Järvikunnostuksen historiaa

Suomen järvet ovat luontaisesti matalia. Aikoinaan tehtyjen järven laskujen yhteydessä yli 3000 järveä on lisäksi kuivatettu osittain tai kokonaan. Teollisuuden lisääntyminen, metsäojitusten ja -lannoitusten yleistyminen sekä maatalouden tuotantomenetelmien voimaperäistyminen moninkertaistivat järviin valuvan ravinnekuormituksen 1950-luvun jälkeen. Asutuksen keskittyminen ja puutteet jätevesien käsittelyssä sekä lannoitteiden käytön jyrkkä kasvu olivat 1900-luvun jälkipuoliskolla merkittäviä syitä järvien tilan nopeaan heikkenemiseen.

Ensimmäiset kunnostukset

Ensimmäisiä järvien kunnostuksia yritettiin 1950-luvulla. Esimerkiksi Lempäälän Mäyhäjärvellä pyrittiin estämään kalojen kuoleminen hapenpuutteeseen ilmastamalla vettä palokunnan pumppujen avulla vuonna 1956. Tulos ei tyydyttänyt ja toimenpide kirjattiin epäonnistuneeksi. Mäyhäjärven hapetuskokeiluista kerrotaan vuonna 1958 ilmestyneessä Suomen kalastuslehden artikkelissa "Havaintoja kalojen tukehtumisesta ja 'tuuletuskokeista' Mäyhäjärvellä".

Havaintoja kalojen tukehtumisesta ja 'tuuletuskokeista' Mäyhäjärvellä.pdf (343 Kb)

Vesilainsäädäntöä uudistettiin vesiensuojelua suosivaksi 1960-luvun alussa ja veden laadun seuranta aloitettiin kaikissa merkittävissä vesistöissä. Kunnostusmenetelminä käytettiin 1960- ja-70-luvuilla pääasiassa järven ilmastamista, vesikasvien poistoa ja vedenpinnan nostoa. Myös ruoppauksia ja alusveden johtamista syvänteestä laskujokeen kokeiltiin muutamissa kohteissa. Toimenpiteiden tavoitteet vaihtelivat, esimerkiksi Pieksänjärvellä vuonna 1965 toteutetun vedenpinnan noston päämääränä oli "jätevesien vastaanottokyvyn parantaminen".

Vesiensuojelu loi edellytykset kunnostusten yleistymiselle

Asumajätevesien ja teollisuuden aiheuttama pistekuormitus väheni voimakkaasti 1970- 1980 lukujen aikana. Tietämys järvien huonoon tilaan johtaneista tekijöistä kasvoi nopeasti ja vesiensuojelun tehostaminen loi edellytyksiä kunnostuksille.

1980-luvulla käynnistyi aikaisempaa laajamittaisempia kunnostuksia, muun muassa Lahden Vesijärvi-projekti vuonna 1987. Projektin yhteydessä tehtiin ensimmäiset ravintoketjukunnostukseen tähtäävät tehokalastukset vuonna 1989. Myöhemmin yhdeksi maamme tunnetuimmista järvikunnostushankkeista noussut Tuusulanjärven kunnostus sai alkunsa 1980-luvun puolivälissä, kun järvelle laadittiin kunnostussuunnitelma. Järven huono tila ja toistuvat kalakuolemat olivat huolestuttaneet alueen asukkaita 1960-luvulta lähtien, ja 1970-luvun alusta alkaen järven tilaa oli pyritty parantamaan talvi-ilmastuksin. Varsinainen laajamittainen kunnostustoiminta pääsi alkamaan Tuusulanjärvellä kuitenkin vasta vuonna 1997, kun hankkeen rahoitusta lisättiin.

Arviolta 500 järveä oli välittömän kunnostuksen tarpeessa 1980-luvun lopulla. Kunnostuksille oli vaikeaa löytää rahoitusta, koska valtio ohjasi kunnostusvaroja vain muutamaan uuteen kohteeseen vuosittain. Vuoteen 1987 mennessä valtio oli osallistunut 250 järvikunnostushankkeeseen. Vuosien 1979-1988 aikana valtio käytti vesistöjen kunnostukseen noin 150 miljoonaa markkaa.

Media mukana 1990-luvulla

Seuraavan vuosikymmenen aikana järvien kunnostus ja suojelu saivat enemmän huomiota. Hajakuormitusta pyrittiin vähentämään parantamalla haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa sekä kehittämällä maatalouden vesiensuojelumenetelmiä. Kunnostusinnokkuuden heräämisestä kertoivat muun muassa kunnostusaloitteiden määrän moninkertaistuminen, järvien hoito- ja suojeluyhdistysten perustaminen, lisääntyneet yhteydenotot vuonna 1998 avattuun valtakunnalliseen levälinjaan sekä järvikunnostusten runsas uutisointi tiedotusvälineissä. 1990-luvulla tehtiin kunnostustoimia noin 500 järvellä.

Tilanne 2000–luvulla

Kunnostusten rahoittajina ovat toimineet 2000-luvulla pääasiassa kunnat, paikalliset asukkaat, yritykset ja yhdistykset. Valtiolla ei ole ensisijaista velvollisuutta kunnostaa järviä ja sen vastuun katsotaan liittyvän ennen kaikkea asiantuntija-apuun ja kunnostusmenetelmien kehittämiseen. Valtio on osallistunut koetoiminnan lisäksi kunnostushankkeisiin, joilla on suuri yleinen merkitys vesistön käytön, hoidon ja suojelun kehittämisesä. Kunnostuksiin ryhdytään yhä useammin talkoovoimin. Se kertoo ihmisten kantavan huolta ja ottavan vastuuta lähiympäristönsä hyvinvoinnista.