Vesikasvien poisto (niitto)
Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa ja rantamaisemaa sekä tärkeä elinympäristö kaloille, linnuille ja muulle vesieliöstölle. Vesikasvit myös parantavat järven veden laatua ehkäisemällä aallokosta ja virtauksista aiheutuvaa rantojen eroosiota sekä pidättämällä valuma-alueelta ja järven pohjasta järviveteen tulevaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.
Pienimuotoisia kunnostustöitä on syytä tehdä aina keväisin, kun rantaan ajautuu talven jälkeen kasvilauttoja ja muuta jätettä. Tällaiset jätteet kannattaa poistaa vedestä ja kompostoida maalle.
Järven rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan kuitenkin usein niittämään tai muulla tavoin poistamaan vesistön virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisema-arvojen parantamiseksi. Tiheimpiä kasvustoja harventamalla voidaan myös parantaa veden virtausta sekä kohentaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita.
|
 |
|
Kuva: Milla Popova
|
Kun suunnittelet vesikasvien niittoa tai poistoa
- Ota yhteyttä naapureihin, vesialueen omistajaan ja kunnan ympäristönsuojelusta vastaavaan virkamieheen.
- Käytä asiantuntijaa arvioidessasi sopivaa poistotapaa ja ajankohtaa.
- Selvitä sopiva käyttötapa tai läjityspaikka poistetulle kasvimateriaalille.
- Selvitä onko kunnostettavaksi tarkoitetulla alueella tai sen läheisyydessä erityisiä luontoarvoja tms. tai vedenkäyttöä, joka tulisi ottaa huomioon ennen niittoa.
- tee kirjallinen "ilmoitus vesirakennustyöstä B" -lomakkeella asiasta alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tai kunnan ympäristöviranomaiselle (käytäntö riippuu sijainnista), jos niitettävä alue on suurehko (yli hehtaarin laajuinen).
Vesikasvien niitto
Vesikasvien niitto on tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihteessa. Jos niittokertoja on useampia, ensimmäinen niitto on kannattaa tehdä juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat niitot 3-4 viikon välein. Maisemallisista syistä niitto kannattaa suunnitella niin, että kasvillisuussaarekkeet ja avovesi vuorottelevat. Muista, että etenkin ojien suissa vesikasvillisuus myös pidättää valuma-alueelta järveen tulevaa ravinnekuormitusta.
Leikattu kasvimassa on aina kerättävä pois vedestä! Hajotessaan kasvinjätteet kuluttavat happea ja niistä vapautuu ravinteita veteen, mikä voi runsastuttaa levien määrää. Vesistössä ajelehtiva kasvimassa aiheuttaa lisäksi esteettistä haittaa ja vaikeuttaa virkistyskäyttöä ja ajautuu lopulta usein jonkun toisen rantaan.
Leikatulle kasvinjätteille on varattava läjityspaikka, josta ne eivät pääse kulkeutumaan takaisin vesistöön. Kasvinjätteet voi hyvin myös kompostoida. Jos käytät leikkuutyössä apunasi urakoitsijaa, kannattaa urakoitsijan kanssa sopia jo etukäteen myös leikkuujätteen pois keräämisestä.
Seuraavan kesän niittojen helpottamiseksi ruovikkoa on mahdollista niittää myös jään päältä. Niittojäte voidaan polttaa jäällä tai viedä maalle kompostoitavaksi. Mitä kannattaa niittää?
Ilmaversoiset kasvit (esim. järviruoko, järvikaisla ja järvikorte)
- voidaan hävittää niittämällä
- kasvit leikataan niin läheltä pohjaa kuin mahdollista.
Kelluslehtiset kasvit (esim. lumme, ulpukka ja uistinvita)
- voidaan niittää, mutta ne kasvavat usein takaisin vahvan, ravinnepitoisen juurakkonsa avulla.
Uposkasvit (esim. ahvenvita, vesirutto ja karvalehti)
- ei yleensä kannata niittää
- lisääntyvät verson palasista ja niitto saattaa kiihdyttää kasvua.
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
|
Ulpukka. kuva: Milla Popova
|
|
Uistinvita. kuva: Milla Popova
|
|
|
|
|
Kelluslehtisten kasvien juurakoiden poisto
Niittoa tehokkaampi tapa kelluslehtisten kasvien hävittämiseen on juurakoiden poisto. Menetelmä on niittoa kalliimpi, mutta sen kustannukset ja haittavaikutukset jäävät ruoppaukseen verrattuna pieniksi, koska järvestä poistetaan vain juurakot, ei sedimenttiä.
Onnistunut juurakoiden poisto on tehty esimerkiksi Kauniaisten Gallträskissä, jossa ulpukoita oli niitetty avovesialueen säilyttämiseksi 20 vuoden ajan lähes vuosittain. Syksyllä 2000 poistettiin ulpukan juurakot noin seitsemän ha:n alalta vesimestariin kiinnitetyllä "kammalla", jossa oli noin 70 cm pitkät piikit. Juurakoiden poistolla voi parhaimmillaan olla sekä kamman että juurakoiden liikkumisen ansiosta pöyhintää muistuttava positiivinen hapettava vaikutus käsittelyalueen sedimenttiin.
Onnistuneen juurakoiden poiston vaikutus kasvustoihin on useita vuosia. Työstä aiheutuvan tilapäisen samentuman ja mahdollisen ravinteiden vapautumisen takia työ tulisi suorittaa syksyllä. Uposkasvien nuottaaminen ja haraaminen
Pehmeitä kelluslehtisiä kasveja, joihin niitto ei tehoa, voi poistaa rajallisilta alueilta nuottaamalla tai haraamalla. Vesiruton nuottaus on tehty esimerkiksi Pusulan Ruutinlammella ja karvalehteä on nuotattu Porvoon Veckjärvellä.
Pienialaisia kasvien poistoja voi tehdä pitkävartisilla haravoilla, pienellä nuotalla tai veneeseen kiinnitettyjen, usein itse tehtyjen haravointilaitteiden avulla. Jos käsiteltävä ala on useampia hehtaareja, on nuottauksessa käytettävä koneellista kalustoa. Esimerkiksi hoitokalastusnuotta ja talvinuottauksen vetolaitteisto soveltuivat hyvin Ruutinlammen vesiruton poistoon. Järvestä poistettiin kesän 2002 aikana 65 tonnia kasvimassaa. Nuottauksen vaikutus on todennäköisesti lyhytkestoinen, erityisesti jos hajakuormitus on suurta. Suppeiden alueiden haraus tai nuottaus ei kuitenkaan ole kohtuuton vaikka kerran vuodessa tehtävänä toimenpiteenä, jos sillä voidaan pitää auki uimaranta tai veneväylä. Katso video vesikasvien poistosta
Vesikasvien poistoon ja/tai niittoon tarvittavat luvat
Vain pienimuotoiset niitot saa tehdä ilman lupaa. Asiasta on kuitenkin ilmoitettava kuukausi etukäteen vesialueen omistajalle ja alueelliselle elinkeino,- liikenne- ja ympäristökeskukselle. Laajaan vesikasvien niittoon tarvitaan aina lupa. Laajoja niittoja suunniteltaessa tulee niittokohteelta tehdä perusteellinen kasvillisuuskartoitus. Jos niittoja aiotaan tehdä suojelualueilla, ne tulee suunnitella viranomaisten kanssa yhteistyössä.
|