Tulvasuojelu

Tulvasuojelulla tarkoitetaan sellaisten pysyvien rakenteiden suunnittelua ja rakentamista, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Pääasiallisia keinoja ovat jokien ja purojen perkaukset, rantojen pengerrykset ja vesistöjen säännöstelytoimenpiteet.

Kyröjoen tulvaa Ilmajoella vuonna 1984

Tulvavahinkoja on pyritty estämään tai vähentämään maatalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi lähinnä Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen jokivarsilla. Yhteensä tulvilta suojeltua aluetta on noin 50 000 ha. Maatalouden tulvasuojelutyöt on saatu pääosin valmiiksi 1990-luvulla. Maassamme arvioidaan kuitenkin olevan edelleen noin 60 000 ha tulvahaitoista kärsivää peltoa, mutta vain pienehkö osa niistä on nykyhinnoin taloudellisesti kannattavaa suojata.

Asutuksen suojelu tulvilta on ollut useissa viimeaikaisissa hankkeissa tärkein tavoite. Pelkästään asutusta palvelevat tulvasuojelutyöt ovat olleet pienehköjä paikallisia lähinnä pengerryksin toteutettuja hankkeita.

Tulvavahinkojen vähentämisen suunnittelussa tavoitteet määritellään alueen maankäytön perusteella. Maatalousalueella pyritään estämään keskimäärin kerran 20 vuodessa tai harvemmin toistuvat tulvat (vuotuinen todennäköisyys 5 %) ja asutusalueella keskimäärin kerran 100 vuodessa tai harvemmin toistuvat tulvat (vuotuinen todennäköisyys 1 %).

Viime vuosina tulvasuojelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vesistökunnostukseen, maisemanhoitoon, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistökuormituksen vähentämiseen. Pyrkimyksenä on noudattaa luonnonmukaisen tulvasuojelun periaatteita.

Tulvasuojelutoimille on lähes poikkeuksetta saatava aluehallintoviraston (AVI) lupa.