Vesiensuojelu

Voimataloudellinen rakentaminen, säännöstely, uittoperkaukset, aikanaan järvien laskut lähinnä maataloutta varten ja myöhemmin myös metsätalousmaan kuivatustoiminta ovat muuttaneet Pohjois-Pohjanmaan vesistöjen luonnontilaa. Vesistörakentamisen haittoja on viime aikoina vähennetty laajasti erilaisin kunnostus- ja kehittämistoimin useiden tahojen yhteistyönä.

Teollisuuden ja taajamien tehostunut jätevesien puhdistus on pienentänyt likaantuneita alueita. Tästäkin syystä maa- ja metsätalouden, turvetuotannon, kalankasvatuksen sekä haja-asutuksen vesistökuormituksen vähentämisen tarve on korostunut.

Vesiensuojelun valvonta perustuu ympäristömääräyksiin. Teollisuus, jätevedenpuhdistamot ja muut vesistökuormitusta aiheuttavat laitokset ja toiminnot  tarvitsevat toiminnalleen ympäristöluvan, jossa määrätään jätevesien käsittelylle ja puhdistukselle asetettavat vaatimukset sekä tarkkailusuunnitelma päästöjen määrän ja vaikutusten seuraamiseksi.

Tärkeä osa vesiensuojelutyötä on myös neuvonta ja lausuntomenettely, joilla pyritään vähentämään ennakolta vesistöihin tulevaa kuormitusta. Tavoitteena on se, että vesiensuojelu otetaan huomioon kaikessa vesistöjen valuma-alueilla tapahtuvassa maankäytössä. Tarpeen mukaan vesistöihin tai valuma-alueisiin kohdistetaan myös suoria kunnostustoimenpiteitä.

Vesiensuojelun tavoitteet

ELY-keskuksen vesiensuojelutyötä ohjaa laki vesienhoidon järjestämisestä, jonka tavoitteena on, että pinta- ja pohjavedet ovat viimeistään vuonna 2015 vähintään hyvässä tilassa. Lain toimeenpanoa varten Suomi on jaettu vesienhoitoalueisiin. Pohjois-Pohjanmaan vesistöt kuuluvat Oulujoen-Iijoen-vesienhoitoalueeseen.

Vesiensuojelutyö perustuu lisäksi valtioneuvoston periaatepäätökseen "vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015" sekä Itämeren suojeluohjelmaan.